Olen aikaisemmin feissaamisesta kirjoittaessani keskittynyt lähinnä kuvaamaan kohtaamiani luuloja ja näkemyksiä ympäristöasioista ja Greenpeacesta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kuvaus siitä millaista työtä feissaus itse asiassa on. Kolme kesää feissanneena tämä työ tulee jo melko selkärangasta, eikä siinä välttämättä tule ajatelleeksi, että toisille tämän työn sisältö ja meininki saattaa olla melkoisen vierasta. Kuitenkin paljon ihmiset kyselevät minulta millaista feissaus on, onko se haastavaa, raskasta ja niin edelleen.

Suurin osa työtä on kontaktin ottamista ihmisiin ja työssä on haastavaa pysyä virkeänä ja rentona, jotta ihmisiin voi olla luontevasti yhteydessä. Tärkeintä on siis osata asennoitua positiivisesti jokaiseen vastaantulijaan. Feissaus on välillä kyllä raskasta, mutta vastoin luuloja eivät ihmiset yleisesti ottaen ole tylyjä kadulla. Moni on luullut, että saamme kuulla jatkuvaa loanheittoa ja kettuilua, mutta loppujen lopuksi ihmiset eivät hirmusti meille tylytä. Päivässä tulee kysyttyä usealta sadalta ihmiseltä, ja ehkä muutama näistä ohikulkijoista on tyly ja epäkohtelias. Tylyistä ihmisistäkin osan tylytys on minun näkökulmastani lähinnä hilpeyttä herättävää. Ymmärrän, ettei kaikkia huvita jutella feissareille, mutta feissareille voi melko helpolla sanoa ei. Suurin osa ihmisistä osaa kohteliaasti kieltäytyä, jos sillä hetkellä ei innosta jäädä feissarille juttelemaan, eikä tällainen vie kävelymatkasta kuin muutamia sekunteja, vaikka sitä tapahtuisikin useasti päivässä. Hilpeyttä herättää, jos feissarin kohtaaminen saa aikan jotain raivoporukohtauksia ihmisissä.

Ja vaikka välillä tulee tylyttäjiä, jotka laskevat mielialaa, niin välillä tulee myös erittäin ihania ihmisiä. Eräänä päivänä joku epämääräinen mies sanoi minua jälleen ekoterroristiksi, mikä ärsytti tietysti. Viisi minuuttia tämän jälkeen eräs ohikulkeva nainen käveli luokseni ja auliisti ja lempeästi kehui sekä Greenpeacen toimintaa että oli kiitollinen, että me feissarit kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jaksamme pyöriä kaduilla tärkeän asian puolesta. Hän toivotti minulle sydämellisesti onnea ja jatkoi matkaansa. Se oli kuin henkistä auringonpaistetta kasvoille.

Ihanaa on myös ennakkoluulojen hälveneminen. Kun tulee pysäyttäneeksi ihmisen, joka näyttää citymaasturilla liito-oravia liiskaavalta ydinvoimapohatalta, onkin iloista huomata ulkonäön pettävän. Hän onkin myynyt autonsa, vähentänyt lihansyöntiä, vaihtanut sähkön ekosähköön, laskenut huonelämpötilaa ja niin edelleen, sekä on muutenkin erittäin huolissaan ympäristöasioista. On hienoa huomata, että monet muutkin kuin "me hipit" ovat valmiita oma-alotteisesti tekemään isojakin muutoksia elämässään ympäristön hyväksi.

Feissatessa kuulee myös paljon ihmisten tarinoita heidän omasta elämästään ja värikkäitä näkemyksiä ties mistä. Väillä varsin innostavaa ja mukavaa, välillä hieman hämmentävää. Kaiken kaikkiaan feissatessa törmää uskomattoman monenlaisiin ihmisiin ja asenteisiin, ja polttoaineena heidän kanssaan kommunikointiin minulla palaa huoli ympäristön tilasta.

Topias Salonen