Presidentinvaaleissa keskusteltiin talouskasvun laadusta ja myös hiukan talouslaskusta eli degrowthista. Se on hyvä, sillä on selvää, ettei nykyisenkaltainen luonnonvarojen kulutuksen ja saastuttamisen kasvu voi jatkua. Mitä degrowth-keskustelusta kannattaa jokaisen kestävästä taloudesta kiinnostuneen oppia?

  1. Ekotehokkuus ei riitä
  2. Rebound-ilmiö tekee kestävästä kasvusta vaikeaa
  3. Tarvitaan rajoja materiaaliselle kasvulle ja päästöille

Suhteellinen ekotehokkuuden parantaminen ei riitä pelastamaan maapalloa

Vähemmän kuluttavia autoja, tehokkaampia sähkölaitteita. Ekotehokkuuden parantaminen on ympäristönsuojelun keskiössä. Meidän on mahdollista käyttää luonnonvaroja paljon nykyistä tehokkaammin.

Tehokkuutta parantamalla voimme saada kasvua ja säästää ympäristöä yhtä aikaa – win-win? Ongelmana on, että tähän mennessä lisäkuluttaminen on syönyt suuren osan tehokkuuden hyödyistä. Televisio saattaa kuluttaa vähemmän virtaa ruudun neliötuumaa kohti, mutta ruudut vain kasvavat vuodesta toiseen. Asumisen energiankäyttö per neliö tehostuu, mutta talot kasvavat. Ja niin edelleen. Is efficient sufficient? on hyvä raportti aiheesta.

Vuodet ovat tuoneet mukanaan valtavia tehokkuusparannuksia energian ja luonnonvarojen käyttöön, mutta ympäristön tila huononee. Vuoden 1992 jälkeen talouden materiaali-intensiteetti on koko ajan vähentynyt, mutta materiaalien käyttö on kasvanut yli 40 prosenttia. Hiilidioksidipäästöt yhden bruttokansantuotedollarin tuottamisessa ovat vähentyneet 23 prosenttia 1992 jälkeen, mutta päästöt ovat kasvaneet 7 prosenttia.

Tehokkuus on tärkeää, mutta se ei meitä pelasta.

Kestävä kasvu olisi kivaa, mutta rebound tekee siitä vaikeaa

Vihreä kasvu, aineeton kasvu, laadullinen kasvu – luonnonvarojen liikakäytön ongelmaan on haettu paljon vastausta paremmasta kasvusta. Esimerkiksi uusien tavaroiden ostamisen sijaan kulutettaisiin enemmän palveluita. Myös tällaisella talouden laadullisella muutoksella on keskeinen sija ympäristön kannalta terveemmässä taloudessa.

Vaikeutta tuo niin sanottu rebound-ilmiö. Palveluntuotanto voi tosiaan olla hyvin vähän luonnonvaroja kuluttavaa. Kysymykseksi nousee se, mitä palveluntarjoaja tienaamillaan rahoilla tekee. Jos hieroja lentää ansaitsemillaan rahoilla Thaimaaseen, ei palvelun ekotehokkuudesta jäänyt paljon jäljelle.

Vastaava ongelma sisältyy edellä käsiteltyyn tehokkuuteen. Vähemmän kallista bensaa kuluttava auto säästää rahaa, jotka voi käyttää johonkin uuteen kuluttamiseen. Rebound-ilmiö ei ole täydellinen tai syö kaikkia tehokkuushyötyjä, mutta se on syytä muistaa kun puhuu laadullisesta kasvusta.

Ympäristönsuojelu edellyttää rajojen asettamista

Päästökauppaa kutsutaan englanniksi myös ”cap and trade” -järjestelmäksi. Huomio sanalle cap – järjestelmässä päästöille asetetaan absoluuttinen katto, jonka yli ne eivät saa nousta.

Ei riitä, että autot ovat tehokkaampia. Myös liikennesuoritteet on saatava laskuun tiiviillä kaavoituksella, kevyen liikenteen helpottamisella, joukkoliikenteen parantamisella sekä ruuhka- ja tiemaksuilla.

Tehokkuusnormien pitää olla absoluuttisia, ei suhteellisia. Tehottomat laitteet on yksinkertaisesti kiellettävä. Metsäkato pitää lopettaa. Arktinen alue on yksinkertaisesti suljettava uusien öljy- ja kaasuesiintymien avaamiselta.

Kestävän talouden rakentaminen edellyttää rajojen asettamista.


Tartu toimeen: Suojele Amazonia