Meneillään olevan kalagaten innoittamana ympäristöministeri Ville Niinistö vaati lauantaina uhanalaisten kalakantojen hoidon ja käytön siirtoa pois Maa- ja metsätalousministeriöstä (MMM) Ympäristöministeriöön (YM). Metsien uhanalaisten lajien ja elinympäristöjen kanssa olisi syytä harkita samaa.

Ympäristöjärjestöt ovat jo vuosia varoittaneet Metsähallituksen nousevien tulostavoitteiden haittaavan metsien suojelua ja muuta monikäyttöä. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen ei tietenkään näe nousevissa hakkuumäärissä ongelmia. Eiväthän häntä heilauttaneet metsälain uudistuksesta annetut yksimieliset tutkijalausunnotkaan - omilla aivoilla ajattelu on MMM:ssä tärkeintä.

Valtion metsiä hoitaa liikelaitos Metsähallitus. Sen talouspuoli eli suurin osa valtion metsäomaisuudesta on MMM:n alaisuudessa. Suojelualueista huolehtii YM:n ohjaama luontopalvelut. Sekä luonto- että talouspuolen pitäisi huolehtia luonnon monimuotoisuuden suojelusta. Käytännössä sitä työtä tekee vain toinen – pääasiassa niillä jo suojelluilla alueilla. Talouspuolen hallinnassa olevissa talousmetsissä, niiden luonnonsuojelullisista arvoista huolimatta, päätös- ja toimivalta on MMM:n kovan talous- ja hyödyntämisideologian mukaista.

Uusin esimerkki tulee Pirkanmaalta. Erittäin uhanalaisen, rauhoitetun valkoselkätikan kannan seuranta Suomessa on luontopalvelujen vastuulla. Metsähallituksen talouspuoli taas tekee tulosta avohakkaamalla valkoselkätikan elinaluetta Ruoveden Koivulahdella.

Koivulahden metsä kuuluu ympäristöjärjestöjen viime syksynä julkistamaan suojeluesitykseen. Siinä kuvataan tarkoilla kartoilla yli 500 aluetta, joille suojelua tulisi kohdentaa. Metsähallitukselle esitys luovutettiin erikseen siksi, että laitoksen vastuulla on vuoden 2013 loppuun mennessä laatia valtioneuvostolle esitys alueista, jotka valtion mailta suojeltaisiin meneillään olevassa ns. METSO-hankkeessa. Eli Etelä-Suomen metsien suojelun parantamistyössä.

Metsähallitus kertoi esityksen saatuaan tutkivansa alueet ja ottavansa ne työssään huomioon. Laitos pyysi järjestöiltä myös työrauhaa hankkeelleen. Joulukuussa 2012 oli jo saatu analyyseja tehtyä: Metsähallituksen METSO-projektin johtaja Jussi Päivinen kertoi suhtautuvansa ”hieman epäillen” järjestöjen esittämien kohteiden laatuun. ”Valtion metsät on kammattu tiheällä kammalla läpi jo niin moneen kertaan, ettei sieltä isoja helmiä enää löydy. Joku pieni ehkä, mutta nekin ovat jo metsätalouskäytön ulkopuolella.”.

Niinpä niin. Kampoja ja kampaajia on monenlaisia. Viime viikolla selvisi sekin, jälleen kerran, mihin Metsähallitus ”työrauhaa” tarvitsi. Ei tutkimukseen, vaan hakkaamiseen. Ympäristöjärjestöt huomasivat Koivulahden hakkuut pääsiäisenä. Niistä pyydettiin selvitystä Metsähallitukselta 2.4., jonka laitoksen metsätalous lupasi tehdä. Selvitystä ei kuulunut, mutta hakkuita jatkettiin. Alueella on nyt tehty ainakin kaksi kokonaisuutta rumasti pirstovaa avohakkuuta, jotka erittäin uhanalaisen tikan reviirin lisäksi ovat kohdistuneet METSO- ohjelman 1- ja 2- luokan kriteerit täyttäneisiin korpimetsiin. Eli juuri niille alueille joita suojeluun haetaan, ja jollaisia valtio suojelutarkoituksiin joutuu ostamaan yksityisiltä metsänomistajilta kovaan hintaan, kun niitä Metsähallituksen mukaan ei valtionmailla suojelemattomina enää ole…

Muistatteko, kun Metsähallitus yhdessä muun metsäsektorin kanssa viime kuussa haukkui ylioppilaskokeen biologian kysymyksen poleemiseksi ja paikkaansa pitämättömäksi? Suomessa ei ole tehometsänhoitoa, ja väite lajiston yksipuolistumisesta voidaan osoittaa vääräksi, kertoi Metsähallituksen metsätalous.

Metsähallituksen luontopalvelujen julkaisut ja tiedotteet kuitenkin kertovat esimerkiksi juuri valkoselkätikasta, että ”…Suomen kanta on edelleen erittäin uhanalainen ja vaatii aktiivisia suojelutoimia selviytyäkseen …  metsätalous on tehostunut ja laajentunut, eivätkä hoidetut metsät vastaa lajin vaatimuksia”.

Oman talon luontopalvelujen tutkimustuloksetkin taitavat siis talouspuolen mielestä olla poleemisia ja paikkaansa pitämättömiä – tai ehkä aatteellisia heijastumia, kuten Metsähallituksen puun ostaja UPM:n ympäristöpäällikkö Timo Lehesvirta asian kiukuspäissään ilmaisi.

Olisi jo korkea aika antaa Ympäristöministeriölle päätäntävalta uhanalaisten lajien elinympäristöjen suojelusta edes valtion metsissä. Maa- ja metsätalousministeriöltä ja sen lakeijoilta monimuotoisuuden suojelu ei tunnu onnistuvan.

Matti Liimatainen

PS. Kalamiehet saivat jo tarpeekseen. Pari päivää sitten avattiin tällainen: http://www.facebook.com/MMMonhistoriaa