Aktivistit Olkiluoto 3:n ulkopuolella maaliskuussa 2010.

Säteilyturvakeskus on tänään jättänyt kansallisen loppuraportin ydinvoimaloiden stressitesteistä Euroopan komissiolle. Greenpeace analysoi kaikki kansallisten stressitestien raportit ja antaa niistä oman arvionsa tammikuussa.

Suomestakin löytyi korjattavaa Säteilyturvakeskuksen mielestä. Sen enempää jo käynnissä olevat Olkiluoto 1 ja Olkiluoto 2 kuin rakenteilla oleva Olkiluoto 3 eivät selviä sähkön menetyksestä tunnista kahteen tuntia pitempää aikaa – siis eivät lainkaan.

Toki Olkiluodossakin on varavoimaa, ja todennäköisyyttä kaiken sähkön menettämiselle pidetään pienenä. Fukushiman, Tšernobylin ja Harrisburgin tuhot ovat kuitenkin osoittaneet, että onnettomuuksissa tapahtuu juuri se, mikä siihen mennessä on ollut matemaattisesti epätodennäköistä.

Säteilyturvakeskus aivan oikein vaatii, että Olkiluodon kaikille kolmelle laitosyksikölle on suunniteltava ja asennettava järjestelmä, joka antaa mahdollisuuden selvitä ilman reaktorivauriota myös pitkäaikaisen sähkökatkon sattuessa. Pitkäaikainen on määritelty 72 tunniksi. Olemassa oleva kokemus epätavallisista luonnonoloista on osoittanut, että 72 tuntia ei ole pitkä aika. Hämmästyttävää on myös, ettei muutostöille annettu mitään takarajaa, sillä Säteilyturvakeskuksen eläkkeelle jäävän pääjohtaja Jukka Laaksosen mukaan ”Olkiluoto 3:sta on kantapään kautta opittu, että ensin kannattaisi suunnitella hyvin ja sitten vasta toteuttaa.”

Vielä hämmästyttävämpää stressitestiraportin tiedotustilaisuudessa oli pääjohtaja Laaksosen avoin Euroopan komission haukkuminen. Laaksosen mielestä komissio on stressitesteillä yrittänyt ajaa ”poliittisia ambitioitaan” ja se haaveili ajatuksesta saada vanhoja venäläisiä reaktoreita suljettua – tosin Loviisa on kuulemma aina ollut venäläisiä reaktoreja pelkäävien EU-poliitikkojen ”arvostelun yläpuolella”.

Säteilyturvaviranomainen on olemassa sen takia, että radioaktiivinen säteily on hengenvaarallista. Ympäristöjärjestö, kuten Greenpeace, on olemassa sen takia, että emme rakentaisi ydinvoimaloita, jotka aiheuttavat riskin altistua hengenvaaralliselle säteilylle ja että emme tuottaisi ydinjätettä, joka on hengenvaarallista 100 000 vuotta.

Näissä rooleissa on pysyttävä. Koska olemme jo tehneet peruuttamattoman virheen ja rakentaneet ydinvoimaa, tarvitsemme säteilyturvaviranomaista niin pitkään kuin ihmiskunnalla yleensä jonkinlaisia viranomaisia on. Sen käytössä on syytä olla paras mahdollinen asiantuntemus, ja sen ainoa tehtävä on suojella ihmisiä säteilyltä parhaan kykynsä mukaan.

Voivatko siis Olkiluodon reaktorit menettää kaikki sähkölähteensä? Voivat, jollakin todennäköisyydellä, jonka voimme vain teoriassa arvioida. Voiko silloin käydä huonosti eurajokisille, raumalaisille, porilaisille ja kauempanakin asuville? Aivan varmasti voi – hyvin huonosti. Onko ydinvoima vaarallista? On. Stressitestien tekeminen ja niistä johtuvat turvatoimien tiukennukset ovat onneksi sen tosiasian myöntämistä.

JUHA AROMAA