Suomen valtion omistama Arctia Shipping on lähettänyt kaksi jäänmurtajaansa auttamaan Shelliä öljynporauksessa Arktiksella, yhdessä maailman herkimmistä ekosysteemeistä. Sen sijaan, että arktisen merijään sulaminen otettaisiin varoittavana merkkinä ilmastonmuutoksen kiihtymisestä, Shell aikoo vain heittää bensaa liekkeihin.

Ruotsissa on tehty toisenlaisia päätöksiä. Ruotsin merenkulkuvirasto on päättänyt, että jäänmurtaja Odenia ei vuokrata arktiseen öljynporaukseen. Myös Oden on aiemmin avustanut öljynporauksessa. Perusteena päätökselle oli arktisen öljynporauksen haitallisuus ympäristölle.

Suomessa taas Arctia Shipping ja myös esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliiton asiantuntija Timo Laukkanen ovat sanoneet, että kun sinne Arktikselle joku menee kuitenkin, kyllä suomalaistenkin on oltava mukana.  Tulee mieleen lapsuuden opetukset Pikku-Kallesta. Äiti kysyi, että jos Pikku-Kalle menee kaivoon, pitääkö sinunkin mennä?

Kyse taitaa olla tyypillisestä ilmiöstä ympäristöpoliittisessa keskustelussa. Se, jos arktisesta öljyhuumasta pysyttäisiin erossa, olisi voimakas moraalinen ja poliittinen päätös. Mutta mukana olo ei ole mikään arvovalinta – siinähän keikutaan mukana kehityksessä. Ja kehitykseenhän ei voi vaikuttaa. Sama porukka yleensä ajattelee, että hiilivoiman rakentaminen ei ole valinta, mutta tuulivoiman tukemiseen tarvitaan vähintään hippibussi ja poninhäntä.

Onneksi Suomenkin hallituksessa on mahdollisuuksia muuttaa linjaa ja päättää, että jatkossa Suomen jäänmurtajia ei enää vuokrata öljynporaushankkeisiin. Suomi toistelee jatkuvasti ympäristönsuojelun tärkeyttä Arktiksella. Tämä on vain tyhjä lupaus, jos edes haitallisimpia teollisia projekteja ei vastusteta.

Siihen asti – näytetään Shellille, että emme hyväksy Arktiksen tuhoamista. Jo yli 400 000 ihmistä on tehnyt sen.

Sini Harkki


Seuraa toimintaa greenpeace.fi/arctia