Tämä upea oranki istui vain muutaman metrin päässä minusta syömässä hedelmää. On mielettömän hieno kokemus nähdä nämä otukset niin läheltä ja kuitenkin niin rentoutuneena omassa kodissaan, metsässä. Mutta tämä oranki edustaa uhanalaista lajia ja sen elinympäristö on uhattuna.

Viime aikoihin asti orangin ruokintapaikka ja sitä ympäröivä metsäalue kuuluivat suojeltuun kansallispuistoon mutta eivät enää. Nyt alue on palmuöljy-yritys Bumitaman omistuksessa. Yritys on ylpeä aggressiivisesta suunnitelmastaan, johon kuuluu tämän vuoden aikana palmuöljytuotannon laajentaminen 15 000 hehtaarilla – se on arviolta 60 jalkapallokenttää päivässä!

Mutta vielä nyt lähelläni istuva oranki on onnekas.

Orankien hautausmaa

Elokuussa 2013 Greenpeace Internationalin Kansallispuistosäätiön (Friends of National Parks Foundation, FNPF) kanssa tekemä tutkimus toi esille rikospaikan Bumitaman toimialueella (PT ASMR) ja muutaman metrin päässä PT BLP:n palmuöljyplantaaseista. Tutkimuksissa löydettiin orangin pääkallo.

Maaliskuusta 2013 lähtien FNPF ja Orangutan Foundation International (OFI) ovat dokumentoineet muutamia jäljellä olevia orankeja useissa paikoissa kahden palmuöljyvaltauksen rajalla. Järjestöjen viranomaisille kirjoittamassa kirjeessä alueita kuvailtiin ”orankien hautausmaaksi” ja pyydettiin nopeaa puuttumista tilanteeseen.

Poliisitutkinta on nyt meneillään. On heidän tehtävänsä selvittää, miten nämä kauniit eläimet kuolivat ja kuka on siitä vastuussa.

Asia on viranomaisten käsittelyssä. On joka tapauksessa huolestuttavaa, että nämä kammottavat tapaukset ovat tapahtuneet niin lähellä kahden RSPO-jäsenen – BW Plantaasin ja Bumitaman – plantaaseja, eivätkä yritykset ole ilmaisseet millään tavalla huoltaan tilanteesta. Greenpeacen ja toimittajien tekemät kysymykset poliisitutkinnan tilasta eivät ole saaneet tyydyttävää vastausta viranomaisilta.

Valitettavasti Bumitama on ollut valokeilassa aiemminkin. BumitamaLadang Sawit Mas -yhtiön operaatiot, joiden toimialueeseen kuuluu arviolta 6 500 hehtaarin alue Länsi-Kalimantanissa, tulivat julkisuuteen vuoden 2013 alussa dramaattisten paljastuskuvien myötä. Kuvissa International Animal Rescue Indonesia (IAR-I) pelasti neljä aliravittua orankia.

Kyse ei ole vain orangeista

Indonesia menettää joka vuosi sademetsäalueita, jotka vastaavat yli 100:aa Manhattan-saarta (620 000 ha). Sademetsien häviäminen puskee ainutlaatuisia eläimiä sukupuuton partaalle.  Indonesian Sumatralla on jäljellä enää vain noin 400 tiikeriä, ja elinympäristöjen tuhoutuminen palmuöljyn vuoksi on merkittävin uhka niiden tulevaisuudelle.



Mitä voidaan tehdä?

Greenpeace uskoo, että palmuöljyä voi tuottaa vastuullisesti. Palmuöljyn tuotanto voi – ja sen pitäisi – tukea Indonesian kehitystä, eikä tuhota sen ihmisten tulevaisuutta, luontoa sekä maapallon ilmastoa, josta me kaikki olemme riippuvaisia. Mutta johtajuuden muutosta kohti täytyy alkaa jostain.

Unilever julkisti jo suunnitelmansa metsäkadon ratkaisemiseksi – kuka on seuraava?

Aivan hiljattain Indonesian RSPO:n yleiskokouksessa yksi maailman suurimmista kuluttajayrityksistä, Unilever, julkisti suunnitelmansa metsäkadon ratkaisemiseksi. Se liittyi samaan rintamaan Nestlén kanssa, joka on jo mukana metsäkatoa estävässä toiminnassa. Jos saamme enemmän kuluttajayrityksiä mukaan vastaavanlaiseen toimintaan, saamme enemmän painetta koko teollisuudelle ryhdistäytyä – mukaan lukien yritykset, jotka hallitsevat palmuöljyteollisuutta.

Wilmar – maailman suurin palmuöljytuotteiden tuottaja – on keskeinen investoija Bumitama-ryhmässä ja vastaa 70 prosentista Bumitaman palmuöljykaupasta sekä yli 30 prosentista BW-plantaasien kaupasta. Muutama viikko sitten paljastimme, kuinka Wilmar välittää palmuöljyä yrityksiltä, jotka tuhoavat tiikerien elinympäristöä Sumatralla.

Wilmar on globaalien yritysverkostojen keskellä – ulottuen vastuuttomista palmuöljytuottajista, kuten Bumitamasta ja BW-Plantaasista, aina kotitalousmerkkien takana oleviin suuryrityksiin – mikä tekee kaikista meistä kuluttajista tietämättämme osasyyllisiä tuhoon.

Wilmar tuottaa yli kolmanneksen kansainvälisistä palmuöljytuotteista. Se voi muuttaa palmuöljyteollisuutta, jos haluaa. Me haastamme Wilmaria ottamaan johtavan aseman, mikä on luontevaa huomioiden yhtiön ylivoimaisen palmuöljytuotteiden tarjonnan. Wilmarin on puhdistettava palmuöljyn tuotantoketjuaan ja pidättäydyttävä kaikesta kaupasta, joka johtaa metsien ja soiden hävittämiseen.

Wilmarin on kohdattava tämä haaste nyt. Orangit ja tiikerit eivät voi odottaa kauemmin.

(Käännös: Sini Harkki)