Papua Uuden-Guinean jäljellä olevien metsien pakkolunastukset ovat johtaneet väkivaltaan paikallisia kohtaan

Papua Uusi-Guinea: tuhottua sademetsää

Alkuperäinen teksti julkaistu 14.10.2010. Kirjoittaja Sam Moko, Greenpeacen metsänkampanjoitsija Papua Uudessa-Guineassa

Papua Uusi-Guinea (PNG) on yksi harvoista paikoista maailmalla, jossa alkuperäiskansat hallitsevat yhä omia maa-alueitaan. Vain kolme prosenttia on maan hallituksen tai yksityisten yritysten hallussa. Tämä perinteinen maanomistus on pitänyt huolen siitä että Papua Uudessa-Guineassa on yhä nykyään maailman suurimmat luonnontilaiset sademetsät. Papua Uuden-Guinean alkuperäiskansoilla on syvä, henkinen yhteys maahansa, ja heille on annettava etuoikeus maihinsa, ennen kaupallista toimintaa heidän asuttamillaan maa-alueilla.

Siksi maan hallituksen viimeaikainen päätös antaa 20 prosenttia jäljellä olevista metsistään vuokrattavaksi maanviljelykseen on järkytys kaikille maan asukkaille.

Viikonlopun aikana minulle on raportoitu, että kyläläisiä ja maanomistajia itäisestä Uudesta Britanniasta (saari Papua Uuden-Guinean pääsaaren itäpuolella) on joutunut brutaalien poliisien hyökkäysten kohteeksi, koska he ovat yrittäneet estää maidensa pakkolunastukset ja metsiensä hakkuut. Minulle on kerrottu, että poliisien käyttämä lentokoneen omistaa Malesialainen metsätalousyhtiö Rimbunan Hijau - jonka tytäryhtiö harjoittaa metsätaloutta alueella.

Tämä on vain yksi esimerkki pakkolunastuksista, joita nykyään tapahtuu maassani.

Papua Uusi-Guinean hallituksen ajamat maatalouden ja liiketoimintaan tarkoitetut maa-alueiden vuokrat ovat aiheuttaneet laajaa tyytymättömyyttä viime kuukausina. Hallitus voi näillä vuokrasopimuksilla antaa vuokralle perinteisessä maanomistuksessa olevaa maata yhtiöille pienimuotoiseen kaupalliseen maanviljelyyn. Ongelmat alkoivat, kun muutama paikallinen maanomistaja ja paikallinen ympäristöjärjestö ymmärsivät, että vuokrasopimuksilla yhtiöt saattoivat jatkaa viimeisten luonnontilaisten metsien tuhoamista – lähinnä öljypalmuplantaaseja perustaakseen.

Kansalaisjärjestöjen pyyntöön on vastattu, ja tutkimusta asiasta ollaan järjestämässä. Mutta hallituksen täytyy varmistaa että tutkimuksen tulokset toteutetaan lainsäädännön tasolla, ja ettei tämän kaltaisia pakkolunastuksia enää tapahdu Papua Uudessa-Guineassa.

Vaadimme, että uusi hallitus irtisanoo kaikki nyt tutkittavana olevat vuokrasopimukset. Metsätalousministeriön pitäisi väliaikaisesti lopettaa kaikki metsiä hakkaavien yhtiöiden vuokrasopimukset. Papuauusiguinealaisten oikeudet on tultava ennen kansainvälisten metsä- ja maatalousyhtiöiden oikeuksia.

Monilla syrjäkylien asukkailla, kuten itäisessä Uudessa Britanniassa asuvien, ei usein ole aavistustakaan mitä heidän selkiensä takana tapahtuu. Heidän maansa ollaan vuokrattu metsäyhtiöille – jotka usein väärentävät dokumenttejaan - 99 vuoden sopimuksin. Siinä osassa maata naiset ovat todellisia maanomistajia, mutta heitäkään ei ole kuultu eikä annettu tarpeeksi aikaa tai tietoa tehdäkseen maataan koskevia päätöksiä. Vuokrasopimukset oikeuttavat metsäyhtiöille oikeuden tuhota viimeiset Papua Uuden-Guinean luonnontilaiset metsät tehdäkseen niistä palmuöljy- tai muita plantaaseja.

Vähän aikaa sitten minut kutsuttiin käymään itäisessä Uudessa-Britanniassa, missä paikalliset maanomistajat taistelevat oikeudestaan maihinsa ja metsiinsä. Ihmisillä oli paljon huolia liittyen Rimbunan Hijaun tytäryhtiön, Gilford Holdingsin, lupaan aloittaa hakkuut. Heitä huolestutti esimerkiksi, ettei naisia ole otettu mukaan päätöksentekoon, työntekijät työskentelevät käytännössä nälkäpalkalla, sekä jo liiankin ilmeiset ympäristötuhot. Neitseellisiä metsiä on hakattu palmuöljyplantaaseiksi, sakkautumat ja jätökset ovat saastuttaneet jokia, ja tukkiuittamot ovat pilanneet kalavedet . Vanhemmat ihmiset ovat erityisen huolissaan tulevien sukupolvien elinkeinoista. ”Ulkomaalainen yritys ei saa vain tulla ilman asianmukaista menettelyä ja viedä maitamme, jotka olemme omistaneet sukupolvien ajan,” sanoi vanha maanomistaja.

Vuokrasopimuksien mahdollistava metsätalous tähtää vain lyhytaikaisiin voittoihin, ei oikeudenmukaiseen tulevaisuuteen Papua Uuden-Guinean asukkaille.

Toivon todella uuden pääministerimme näkevän pakkolunastusten tuhoavan elinkeinoja, ja että niiden varjolla varastetaan maita niiden oikeilta omistajiltaan. Toivon että hän tekee kaikkensa lopettaakseen tämän.