REDD eli mekanismi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi trooppisten metsien hakkuista sai alkunsa Montrealin ilmastokokouksessa 2005. Idea on yksinkertainen – koska huomattava osa, yli 10% maailman hiilidioksidipäästöistä syntyy trooppisten metsien raivaamisesta, aletaan maksaa trooppisille maille metsien säästämisestä. Näistä ajoista konsepti on ehtinyt muuttua jo paljon.

Nyt ilmastokeskusteluissa pyörii REDD+ - konsepti, johon kuuluvat metsäkadon välttämisen lisäksi metsien köyhtymisen ehkäiseminen, metsien hiilivarastojen parantaminen ja niin sanottu kestävä metsätalous. Kuulostaa hyvältä, vai kuulostaako?

Suomessa ajatus saa ainakin kaikupohjaa. Työ- ja elinkeinoministeriön osastopäällikkö Esa Härmälä on esimerkiksi julkisesti toivonut, että Suomen-mallinen metsätalous ehtisi mahdollisimman pian tropiikkiin.

Härmälän ajatus menee jotenkin niin, että kun Suomessakin metsälainsäädäntö ja laaja yksityismetsätalous lopetti metsien hävittämisen, näin tapahtuisi tropiikissakin. Ajatus on monilta osin ontuva – ensinnäkin, tilanne on tropiikin maissa täysin erilainen kuin sodanjälkeisessä Suomessa. Monissa tropiikin maissa metsien yksityisomistusta ei käytännössä ole, vastuuttomasti toimivat suuryritykset kahmivat metsiä minkä ehtivät ja lainvalvonta on olematonta. Toinen kysymys on tietysti se, miksi Suomessa metsätalous on edelleen merkittävä lajiston uhanalaistumista aiheuttava tekijä, jos kerran suojelutarpeet on sillä katettu.

Biological Conservation –lehdessä ilmestyi äskettäin kiinnostava artikkeli, joka ehdottaa, että olemme itse asiassa lähestymässä ”peak timber” –tilannetta tropiikissa, eikä metsätaloutta voisi enää juuri lisätä kestävästi.

Miksi näin? Trooppisissakin maissa kestävän metsätalouden periaatteet on hyväksytty jo 1990-luvun alussa. Tästä huolimatta International Tropical Timber Organisation on sitä mieltä, että yli 90% trooppisesta metsätaloudesta on kestämätöntä.

Artikkelin mukaan trooppisen puun tuotanto muistuttaa monissa maissa Hubbertin käyrää, jota käytetään tyypillisesti kuvaamaan uusiutumattomien luonnonvarojen kuten öljyn käyttöä. Tuotanto kasvaa nopeasti ja alkaa huipun jälkeen laskea.

Tutkijat selittävät tilannetta kolmella pääsyyllä:
-Yleisesti käytössä oleva hakkuusykli on 30-40 vuotta eikä metsä ehdi palautua.
-Trooppinen metsätalous katalysoi tyypillisesti muuta metsien raivaamista, koska se avaa teitä ja yhteyksiä aiemmin koskemattomille alueille.
-Valtaosan hakkuista tekevät suuret monikansalliset yhtiöt, joita toiminnan pitkäaikainen kestävyys ei kiinnosta.

Kirjoittajien mukaan on vaikea nähdä, että tämä ei tulisi johtamaan trooppisen luonnonmetsäpuun vähenemiseen markkinoilla ja eräänlaiseen ”peak timber” –tilanteeseen.

Samalla artikkeli toteaa, että kestävään  metsätalouteen REDD+ -ohjelman osana laitetuilla varoilla saatava edistys on hyvin rajallista. REDD-rahoitus tulisi käyttää trooppisten metsien rauhoittamiseen, mikä on mitattava ja selvästi toimivin tapa vähentää metsätalouden päästöjä.

Näitä ajatuksia sopisi toivoa mietittävän myös suomalaisissa ministeriöissä, joissa metsätalouden edistäminen tropiikissa esitetään usein kaikin tavoin toivottavana.

Sini Harkki

Lisää sademetsistä.