Viime viikkoina kaikkialla maailmassa on koettu äärimmäisiä sääilmiöitä; tulvia, kuivuutta, kärsitty kuumuudesta ja maastopaloista sekä koettu rankkasateita. Vaikka yksittäisiä sääilmiöitä on vaikea linkittää ilmastomuutokseen, on todistettu, että ilmastonmuutos lisää äärimmäisiä sääilmiöitä. Hyvin todennäköistä on sekin, että kuivat alueet tulevat kuivumaan entisestään ja kosteat alueet muuttuvat entistä kosteammiksi.  Sekin tiedetään, että tänä kesänä koettuja äärisäitä koetaan jatkossa enenevässä määrin, jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä.

Satelliittikuvien perusteella Arktiksen kesäjään pinta-ala on kesäkuussa ollut 824 000 km2 pienempi kuin vastaavana ajankohtana vuonna 2007. Kesäjää on pienimmillään sitten vuoden 1979, jolloin mittaukset aloitettiin. Edellinen ennätys mitattiin juurikin viime vuonna vastaavalla jaksolla. Kesäjään pinta-alan pieneneminen vuosi vuodelta on selvä trendi.

Koreassa on tänä kesänä koettu vakavin kuivuuskausi sen  150 vuoden aikana, jolloin säätiloja- ja sademääriä on rekisteröity. Raporttien mukaan 80% Etelä-Koreasta kärsii vakavasta kuivuudesta ja esimerkiksi Soulissa on satanut voin 7% ajankohdan normaalista sademäärästä.

Yhdysvalloissa on evakoitu kymmeniätuhansia ihmisiä maastopalojen tieltä Coloradossa. Läntisissä osavaltioissa (Coloradon lisäksi Montana, Wyoming, Utah, Idaho, Etelä-Dakota, Arizona, Uusi Meksiko, Nevada ja jopa Hawaji) on kuluvan kesän aikana taisteltu kaikkiaan yli 40 suurta maastopaloa vastaan. Yli kaksi kolmannesta koko maasta kärsii kuivuudesta. Princetonin tutkija Michael Oppenheimerin mukaan perustan näille tuhoisille maastopaloille luovat äärimmäisen korkeat lämpötilat, jotka eivät laske merkittävästi yöaikanakaan.

Koillis-Intiassa 2,2 mijoonaa ihmistä on paennut turvaan tulvien ja mutavyöryjen tieltä. Ainakin 79  ihmistä on kuollut.

Arviolta 13 miljoonaa ihmistä Afrikan sarvessa kärsii vuosikymmenien pahimmasta kuivuudesta. Tänä vuonna yli 13000 ihmistä on joutunut jättämään asuinpaikkansa pelkästään Somalian alueella heikentyneen ruokatilanteen vuoksi. Kaikkiaan Sahelin alueella ravinnonpuuteesta kärsii jopa 18 miljoonaa ihmistä aluetta vaivaavan kuivuuden, pienentyneiden satojen ja niiden aikaansaaman ruuanhinnannousun ja konfliktien vuoksi.

Ääri-ilmiöiden yleistyminen ennustettiin IPCC:n skenaarioraportissa.

Onko tulvien, äärimmäisen kuivuuden, rankkasateiden, hirmumyrskyjen, kodeistaan pakenevien ihmisten maailma sellainen, jossa haluamme tulevaisuudessa elää? Haluammeko sanoa "Tätä lisää ja enemmän"? Vai haluammeko maailman, joka on elinkelpoinen myös tulevaisuudessa, meille ja vielä lapsillemmekin? Onko viestimme selvä ”Jo riittää! Jossain menee raja ahneudelle ja ympäristön sekopäiselle tuhoamiselle”?

Jos haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen etenemisen, on meidän lopetettava selittelyt, käärittävä hihat ja ryhdyttävä sanoista tekoihin.  Meidän on irtauduttava öljy- ja fossiilisten polttoaineiden riippuvuudesta ja ryhdyttävä tuottamaan energiamme päästöttömillä, uusiutuvilla energianlähteillä.

Meillä on keinot. Nyt punnitaan se, onko meillä myös tahtoa.