Vaatimuslista on seuraava:


  • Maailmanlaajuinen päästöjenvähennystavoite 50-85 prosenttia vuoteen 2050 mennessä

  • Teollisuusmaiden tavoitteet 80 – 95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä sekä 25 – 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan tehokkaat kansalliset toimintasuunnitelmat



  • Kehitysmaiden tulee laatia toimintasuunnitelmia, jotka johtavat mitattaviin sekä todennettaviin päästöjen vähennyksiin



  • Hallitusten tuettava energiantehokkaita sekä vähähiilisiä teknologioita



  • Keinot, joilla luodaan tehokkaat maailmanlaajuiset hiilimarkkinat. Nämä sisältävät kunnianhimoiset päästökatot, tasapuolisen ja tehokkaan päästöoikeuksien alkujaon



  • Puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) uudistamisen niin että se tuottaa todellisia, pysyviä sekä todennettavia päästövähennyksiä



  • Julkista ilmastorahoitusta, joka yksityisen rahoituksen avulla, luo investointeja kehitysmaihin



  • Keinot, jotka vähentävät metsäkatoa



  • Tukea ilmastonmuutoksen väistämättömien vaikutusten sopeutumiseen


Ei, tämä ei ole Greenpeacen eikä minkään muunkaan ympäristöjärjestön lista tavoitteista, joita Kööpenhaminan kokouksen on täytettävä. Nämä vaatimukset sisältyvät vastikään julkaistuun sijoittajien julkilausumaan. Julkilausuman takana on 181 suurta investointien rahoittajaa ympäri maailman. Yhteensä nämä rahoittajat hallinnoivat yli 13 biljoonan (tuhannen miljardin) USA:n dollarin sijoitusomaisuutta.


Katsotaanpas, keitä täällä on. Suomessakin tuttuja nimiä joukosta näyttää löytyvän, muun muassa Alfred Berg, Allianz…  Ja hei, Suomen luterilaisen kirkon keskusrahastokin on mukana. Hienoa! Ja Ruotsin kirkko myöskin. Kirkkoja on aika paljon, mutta myös lukuisia julkisten tahojen erilaisia rahastoja. Tuossa on New Yorkin kaupungin eläkerahasto, tuossa koko osavaltion. Ja tuolla on Lontoo. Brittien yleisradioyhtiön BBC:n eläkerahastokin on näköjään mukana. Ja nyt löytyy jo toinen suomalainen: Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen.  Ja onhan täällä pankkejakin: tuossa on esimerkiksi Nordean Ruotsin rahastot.


Ei siis ihan tavanomaista kansalaisjärjestöporukkaa, ja silti vaatimukset ovat lähellä sitä mitä Greenpeacekin ajaa.


Mikä näihin sijoittajiin on oikein mennyt, kysyy nyt suomalainen taloustoimittaja. Tähän voi vastata New Yorkin osavaltion 116 miljardin dollarin eläkerahaston johtajan Thomas DiNapolin suulla:

”Olen syvästi huolissani ilmastonmuutoksen aiheuttamasta investointiriskistä, ja jos jätämme nyt toimimatta ovat inhimilliset kustannukset käsittämättömiä. Maailmantalouden rahoittajana voimme osoittaa suunnan kohti tulevaisuuden kestävää hyvinvointia”.

Olisiko kyse siis rahoittajien pitkän aikavälin liiketoimintastrategiasta? Maailman suuren muutoksen ennakoinnista?


Jos näin on, niin milloin tällaisia vaatimuksia alkaa kuulla rahoittajien ohessa itse yrityksiltä? Luulisi, että he kuuntelevat tarkkaan mitä rahoittajat sanovat. Sen sijaan Jorma Ollilan Shell vaihtoi uusiutuvat energialähteet öljyhiekkaan ja oli Yhdysvalloissa mukana masinoimassa työntekijöitään ilmastolain vastaisiin valemielenosoituksiin. Matti Lievosen Neste Oil taas on juntannut strategiansa kiinni palmuöljyn kestämättömään tuotantoon Kaakkois-Aasiassa.


Milloin suomalaiset yritykset näkevät itsensä osana ratkaisua ikuisen haitankärsijän sijaan, milloin ne laativat liiketoimintastrategiansa niin että sillä ollaan rakentamassa päästötöntä ja kestävää taloutta (ja tässä ei kelpaa vain toistaa vaatimusta kolmesta ydinvoimalasta)? Milloin suomalainen liike-yrityksen johtaja vaatii poliittisia päättäjiä tekemään Kööpenhaminassa sopimuksen, joka on tavoitteiden osalta muutakin kuin vain kotimaisten lyhyen aikavälin etujen puolustamista?


Toivottavasti ei vasta sitten, kun rahoittajat ovat kääntyneet muualle. Joten huomio, Suomen jormat ja matit! Ketkä komppaavat Kirkon keskusrahaston Risto Junttilaa sekä Ilmarisen Timo Ritakalliota?


Simo Kyllönen