Epäily on tieteen perusta. Ilman epäilyä tiede ei kykene korjaamaan itseään ja “tunnetut totuudet” – kuinka vääriä tahansa – saavat jatkaa elämäänsä. Tämä pätee myös ilmastotutkimukseen. Tutkimustulokset paranevat ja tarkentuvat vain kyseenalaistamalla käytetyt metodit, osoittamalla tulosten mahdolliset ristiriidat ja toistamalla aiemmin saatuja tuloksia.

Skeptikot ovat tärkeitä: ”Skeptikko on henkilö, joka arvioi väitteen pätevyyden vasta tutustuttuaan väitettä koskevaan todistusaineistoon. Skeptikko ei kysy ja kyseenalaista vain huvin vuoksi, vaan siksi, että keskusteltava aihe on liian tärkeä perustuakseen heppoiseen todistusaineistoon. Hän voi myös muuttaa käsityksiään uuden todistusaineiston pohjalta. ” (Wikipedia)

Ilmastotutkimus lienee eräs kaikkein tarkimmin syynätyistä tieteenaloista. Evoluution tutkimus taitaa olla toinen ala, jossa voi olla varma, että virheitä etsitään tiheällä kammalla. Olen vakuuttunut, että monet ilmastotutkimuksen tuloksiin skeptisesti suhtautuneet ovat epäilyksiensä avulla edesauttaneet paremman tieteen syntymistä.

Skeptisyys on pyrkimystä kohti totuutta kriittisen ajattelun avulla. Siksi on niin surkeaa, että ilmastotutkimusta salaliittona pitäville on annettu skeptikon ylväs nimitys.

Skeptinen suhtautuminen tieteen tutkimustuloksiin ei tarkoita sitä, että mikä tahansa esitetty vastaväite olisi yhtä hyvä tai jollain tapaa pätevä kritiikki saatuja tuloksia kohtaan. Ilmastotutkimuksen kritiikissä on paljon sellaista, joka saattaisi selittyä typeryydellä, mutta joka valitettavasti todennäköisesti on tietoista sabotaasia.

Katsotaan esimerkki tällaisesta denialismista.

Huhtikuussa kanadalaisessa Financial Post -lehdessä julkaistiin kommentti otsikolla: ”Arctic sea ice back to 1989 levels, now exceeds previous decade”. Arktisen jään kuolemankierteen tuntijoita ihmetyttää. Tässä kuva siitä, miten tulokseen oli päädytty:

 

Kuva on Taminon blogista, jossa käsitellään erinomaisella tavalla sitä, kuinka ilmastotieteen tutkimuksia pyritään kyseenalaistamaan tilastojen valikoivalla lukemisella. Tämä Skeptical Sciencen kuva kertoo samasta aiheesta, josta myös Osmo Soininvaara kirjoitti viime viikolla:

 

 

On vaikea pitää A-Studion Matti Virtasta totuuteen pyrkivänä skeptikkona, kun lukee hänen kirjoitustaan A-Studion ilmastoväitteiden aiheuttamista reaktioista.

Ensin Virtanen vetää ylleen marttyyrin viitan siteeraamalla saamaansa vihaista ja ilkeää palautetta (hyvät ihmiset, pitäkää kritiikkinne asiallisena, kun asia-argumenttejakin on aivan riittävästi!). Sen sijaan Virtanen ei viittaa tai vastaa ainoaankaan hänelle esitettyyn asialliseen kritiikkiin (allekirjoittanut, Soininvaara, Oras Tynkkynen, MET Office jo yli puoli vuotta sitten).

Hän ei myöskään ota kantaa Ylen omilla sivuilla julkaistuihin uutisiin, jotka hyvin asiallisesti käyvät läpi ilmastotutkijoiden näkemyksiä alailmakehän lämpenemisen hidastumisesta ja sen syistä.

Ari Jokimäki käsittelee erinomaisesti pitkässä, mutta seikkaperäisessä kirjoituksessaan aihetta. Jokimäki myös osoittaa, että jo 1995 vuoden kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n simulaatiot osoittavat, että luontainen vaihtelu voi aiheuttaa alailmakehän lämpötilan nousuun pitkiäkin taukoja. Lämpeneminen on jatkunut, mutta lämpö on mennyt meriin.

TAPIO LAAKSO

PS. Mitä ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä?