Arevan ydinvoimahankkeen vastainen lippu Jaitapurissa Intiassa.

Hesari tiesi kertoa tänään, että Maharashtran osavaltion pääministeri on syyttänyt minua paikallisten yllyttämisestä vastarintaan ranskalaisen Arevan ydinvoimahanketta vastaan. Ministeri on kiusallisessa tilanteessa, koska hanketta vastaan on noussut voimakas paikallinen liike, jonka rauhanomaisissa mielenosoituksissa on pidätetty tuhansia ihmisiä, suljettu alueen läpi kulkeva moottoritie ja jopa suljettu koulut pariksi päiväksi. Tässä tilanteessa ministeri ei ilmeisesti keksinyt muuta keinoa kuin yrittää leimata liikettä ulkomaisen provokaattorin tekosiksi. Minulla ei tämän liikkeen syntyyn ollut osaa eikä arpaa, mutta ajattelin sen pohjalta kertoa tilanteesta Intiassa.

Kyläläinen Intian Jaitapurissa lukee kylttiä, jolla ydinvoimayhtiö kieltää pääsyn kylälle sukupolvien ajan kuuluneelle maalle.

Intia kuluttaa tänä vuonna kaksi kertaa enemmän sähköä kuin vuonna 1998. Kymmenen vuoden kuluttua sähköä kuluu kaksi kertaa niin paljon kuin nyt, ja neljänkymmenen vuoden kuluttua jopa seitsenkertaisesti. Ja jotta tilanne ei vaikuttaisi liian helpolta ratkaista, kaksi kolmasosaa sähköstä tuotetaan kivihiilellä. Toisaalta intialaisia on 200 kertaa enemmän kuin suomalaisia, mutta sähköä kuluu vain kymmenen kertaa niin paljon kuin Suomessa.

Monille tämä voi kuulostaa osoitukselta siitä, että Intia tarvitsee lisää ydinvoimaa. Tutustuminen tilanteeseen kuitenkin kertoo kaikkea muuta. Ydinvoimaa on Intiassa tuettu verovaroin 40 vuoden ajan ja tuetaan edelleen lähes miljardilla eurolla vuodessa. Siitä huolimatta sen osuus on täysin mitätön - alle prosentti Intian loppuenergiankulutuksesta. Jokainen reaktori maksaa enemmän kuin edellinen ja kolme kertaa enemmän kuin on arvioitu.

Arevan ydinvoimahankkeen vastaisia lippuja paikallisen hindutemppelin edustalla Intian Jaitapurissa.

Turvallisuustaso on hälyttävän huono ja nyt Arevan EPR-hanketta ajetaan eteenpäin vielä heikommilla eväillä kuin Olkiluoto 3 -hanketta Suomessa aikoinaan. Ydinvoiman lisärakentaminen on Intialle suurvaltapolitiikkaa, ei energiapolitiikkaa. Samoilla tukisummilla ja poliittisella tahdolla saataisiin rakennettua vastaava määrä esim. tuulivoimaa muutamassa vuodessa.

Arevan voimalaa ehdotetaan alueelle, jonka Intian viranomaiset luokittelevat korkean maanjäristysriskin alueeksi. Parin sadan kilometrin päässä, alueella jonka piti olla matalan riskin aluetta, sattui voimakas ja tuhoisa maanjäristys 1990-luvulla. Ydinvoimaloiden rakentaminen maanjäristysalueelle ei ole hyvä idea, kuten Japanin tämänpäiväinen maanjäristys jälleen osoitti.

Greenpeacessa tunnistettiin viimeistään 1990-luvulla, että nopeasti kasvavana, väkirikkaana valtiona Intialla on suuri merkitys maailman ilmasto- ja energiakriisin ratkaisemisessa. Tällä hetkellä Greenpeacen Intian toimisto on yksi järjestön suurimmista 300 työntekijällään. Intia on maailman suurin demokratia, minkä vuoksi ympäristöjärjestöjen toimintaedellytykset ovat huomattavasti paremmat kuin esim. Kiinassa.

Kuten lähes kaikkien Greenpeacen toimistojen, myös Intian toimiston ykkösprioriteetti on ilmastonmuutoksen torjuminen. Intiassa olemme keskittyneet erityisesti uusiutuvan energian hankkeiden edistämiseen kylien ja pienten kaupunkien tarpeisiin. 300 miljoonaa ihmistä on Intiassa kokonaan ilman sähköä ja toinen mokoma saa sähköä vain muutaman tunnin päivässä.

Tilanne on sietämätön, mutta samaan aikaan tarvittavat uudet investoinnit edustavat mahdollisuutta välttää ne virheet, joita länsimaissa on tehty - sähköjärjestelmän rakentaminen keskitettyjen hiili- ja ydinvoimaloiden varaan. Tällä reseptillä Intian ilmastopäästöt kaksinkertaistuvat kymmenen vuoden välein ja siitä huolimatta köyhät saavat odottaa sähköä vielä vuosikymmeniä. Uusiutuvaa energiaa voidaan ottaa käyttöön huomattavasti nopeammin, ja monin paikoin otetaan jo.

Perinteinen biomassan poltto muodostaa edelleen neljänneksen Intian energiankulutuksesta. Käyttö on tehotonta ja siitä aiheutuvat paikalliset ilmansaasteet ovat merkittävä terveysongelma. Tämän biomassan käyttö moderneissa laitoksissa riittäisi yksin tyydyttämään puolet Intian sähköntarpeesta. Hallituksen aurinkoenergiaohjelman myötä aurinkoenergia ohittaa ydinvoimaloiden nykyisen tuotannon vuoteen 2020 mennessä. Kunhan Intia saa Kiinan kiinni aurinkolämpökeräimien käytössä, niiden energiantuotanto vastaa kahdeksan kertaa maan ydinvoimaloiden tuotantoa.

Ratkaisuja on siis tarjolla. Positiivinen merkki on, että Intia energiakeskustelussa ympäristöasiat nostavat merkitystään ja maan globaali vastuu aletaan pikkuhiljaa tunnistaa. Tätä muutosta auttaisi parhaiten, jos länsimaat kantaisivat oman, suuremman vastuunsa.

Lauri Myllyvirta