Nyt kun paljon puhuttu ’ydinvoiman maailmanlaajuinen renessanssi’ on käynnissä, alkavat myös ydinvoiman todelliset kasvot paljastua, vähän kerrassaan kuin vaalirahakohussa konsanaan. Viimeisin uutinen tulee Kanadasta, jossa Ontarion provinssin ydinvoimasuunnitelmat saivat tällä viikolla jääkylmän suihkun. Ainoan hyväksyttävän tarjouksen jättäneen Atomic Energy of Canadan tarjous kahdesta 1200 megawatin reaktorista oli 16 miljardia euroa! Siis, kahdeksan miljardia per reaktori. Kyllä, kahdeksan miljardia!

Muistamme, että ranskalainen Areva möi reaktorinsa suomalaisille Olkiluotoon hintaan 3,2 miljardia. Ikävä kyllä, tuon ’kättä päälle’ –sopimuksen todellinen hinta on alkanut selvitä meille suomalaisillekin nyt kun rakentaminen on jo käynnissä, joskin pahasti takkuillen. Eipä ihme, että Ontarion pääministeri saattoi tarjouksia kommentoidessaan tokaista:

“Hyvä uutinen tässä on se, että aiemmissa [ydinvoima]hankkeissa korkea hinta selvisi meille vasta sitten kun olimme hankkeiden puolivälissä tai jopa yli, tai jo viisi vuotta kiinni näissä hiton hankkeissa.”

Hyvä uutinen tosiaan – kanadalaisille, jotka huiman hinnan selvittyä pistivät ydinvoimasuunnitelmansa saman tien jäihin. Meille suomalaisille, jotka olemme olleet reilusti yli viisi vuotta kiinni Arevan meille myymässä hiton hankkeessa, tarinaan sisältyy vielä lisää kiusallisia yksityiskohtia. Meille tuttu Areva jätti tarjouksen myös Ontarion provinssille. Ja tarjous oli jopa edullisempi kuin yllä mainittu kanadalaisten oman yhtiön, vaikka senkin hinta oli yli kaksinkertainen kuin mitä suomalaisille aikoinaan luvattiin: 14,6 miljardia euroa kahdesta Olkiluoto 3-tyyppisestä reaktorista eli yli 7 miljardia kipale. Ja mitä teki Ontario? Se ei pitänyt Arevan tarjousta edes kelvollisena tarjouspyyntöönsä, koska Arevan edullisempi hinta perustui yhtiön haluttomuuteen ottaa vastuuta rakentamisen aikaisesta mahdollisesta hinnannoususta.

Suomalaisille tämäkin Arevan reaktoreihin kuuluva ominaispiirre on selvinnyt vasta rakentamisen myötä. On se vaan hienoa olla ’renessanssin’ hyväuskoinen koekaniini!

-Simo