Talvivaara ja Kiina opettavat, että kasvun tavoittelu hinnalla millä hyvänsä käy kalliiksi. Taloudellisesti vaikeana aikana monet viittaavat ympäristönsuojelulle kintaalla. Meneillään olevan taantuman suurimpia vaaroja on, että talouskasvua ryhdytään etsimään keinoja kaihtamatta.

Caixin on Kiinan johtavia talouslehtiä, joka nosti äskettäin maan suurkaupunkien saastekriisin kanteen. Kuvan lapsella on hengityssuojain terveydelle vaarallisia pienhiukkasia vastaan. Valtavasti lisääntynyt hiilen polttaminen uhkaa ilmastonmuutoksen lisäksi suoraan ihmisen terveyttä. Tähän on havahtunut myös moni talouskasvun hedelmistä nauttinut kiinalainen. Vahva talous ei lohduta, jos joutuu pelkäämään ainoan lapsensa terveyden puolesta.

Hiilellä on myös muita tuhoisia paikallisia vaikutuksia. Hiilikaivokset Kiinan kuivissa länsiosissa kuluttavat paljon vettä. Hiilikaivosten laajentaminen uhkaa aiheuttaa vesikriisin. Ympäristö ja ekosysteemipalvelut ovat kaiken taloudellisen toiminnan perusta. Kiinassa kolistellaan näitä rajoja nyt vakavasti.

Näytteenotto Talvivaaran pohjoisesta vuotokohdasta, 09.11.2012, Sotkamo © Greenpeace / Aino Tuomi-Nikula

 

Täällä kotimaassa Talvivaaran korkealiidon muuttuminen hoippumiseksi konkurssin partaalla on itse asiassa varsin tavallinen tarina kaivosteollisuudesta. Nousukiito lähtee mineraalien hinnan mukana vauhtiin, mutta tulee myös samaa tietä alas. Jäljelle jäävät ympäristöongelmat, työttömät ja velat julkisilla varoilla tehdyistä infrainvestoinneista.

Asioiden ei tarvitse kulkea näin, mutta kasvun hamuamisen logiikka johtaa juuri tähän. Talvivaara saattaisi olla taloudellisesti paremmassa tilanteessa, mikäli ympäristöasioiden valvonnassa oltaisiin oltu alusta lähtien tiukempia. Mutta olisiko sitä Kainuussa siedetty? Olisiko noussut kova poru ”työpaikkoja uhkaavista ympäristönormeista”?

 

Venäjällä pidätetyistä aktivisteista ja kahdesta freelance-kuvaajasta käydystä keskustelusta on välittynyt sellaisiakin äänenpainoja, että Suomen olisi parempi omaksua Venäjän hallinnon asenne ympäristönsuojeluun. Liian aktiivisiksi käyvät ympäristöaktivistit pistetään kuriin, eikä teollisuustoimintaa vaativilla ympäristönormeilla juuri rasiteta. Maa on myös toteuttanut joidenkin Suomessakin väläyttelemän ajatuksen luonnonvaraministeriöstä, jossa itsenäinen ympäristöhallinto on alistettu luonnonvarojen käytölle.

Jälki on sen mukaista. Maan laajoilla öljyntuotantoalueilla on meneillään jatkuva öljykatastrofi. Joka vuosi luontoon valuu kuusi (6) kertaa Meksikonlahden öljyonnettomuuden verran öljyä, arviolta noin viisi miljoonaa tonnia. Nyt samat yhtiöt haluavat siirtyä poraamaan öljyä merelle. Öljy ja kaasu ovat tuoneet Venäjälle vaurautta, mutta heikko sääntely ei ole kuitenkaan auttanut maata monipuolistamaan talouttaan. Ei ihme, että yli 40 prosenttia venäläisistä katsoo, ettei öljynporaaminen Arktiksella ole suotavaa.

Venäjän rapistuneet öljyteollisuuden modernisoinnissa riittää töitä ilman arktisia valtauksiakin. Kiina on jo ilmoittanut massiivisista cleantech-investoinneista ilmansaasteiden ja muiden ympäristöongelmien korjaamiseksi. Ilmastonmuutoksen torjuminen on valtava teollisuus- ja infrastruktuurihanke. Suomessa olisi nyt syytä miettiä, onko todella ympäristönormien vältteleminen tie kohti tulevaisuuden menestystä.

TAPIO LAAKSO

PS. Auta vapauttamaan aktivistit, jotka on vangittu arktisen öljynporauksen vastustamisesta.