Olemme nyt kiertäneet Sumatran saarta kymmenen päivän ajan ja nähneet omin silmin, missä tilassa Indonesian sademetsät ovat. Kaikkialla on merkkejä metsien tuhoamisesta. Vaikka havainnot ovat huolestuttavia, saavat ne samalla meidät entistä voimakkaammin vastustamaan tuhoja, joita esimerkiksi Asia Pulp and Paper (APP) on saanut aikaan perustaessaan sellupuuplantaaseja.

Minun nimeni on Cakra ja olen yksi kiertueella mukana olevista ”Tiikerinsilmä”-aktivisteista. Halumme suojella Indonesian sademetsiä pitää meidät liikkeellä, vaikka välillä väsyttääkin. Tällä viikolla matkasimme Tesso Nilon kansallispuistoon, joka on yksi viimeisistä jäljellä olevista sademetsistä Sumatralla. Myös tämä alue on uhattuna. Olen mielessäni kuvitellut sademetsiemme kauneuden ja luonnon monimuotoisuuden, mitä toivoin näkeväni Tesso Nilossa.

Sen sijaan näen jotain aivan muuta. Tukkirekat ovat tavanomainen näky matkamme varrella. Olemme APP:n tytäryhtiö PT. Arara Abadin alueella. GPS-laitteeni mukaan emme ole kovinkaan kaukana paikasta, missä Sumatran tiikeri jäi pyydykseen ja myöhemmin kuoli.

Näemme sellupuuplantaasiksi raivattua metsää ja turvesuota, jota pysähdymme kuvaamaan. Turvesoiden raivauksessa vapautuu valtavat määrät varastoitunutta hiiltä ja tästä syystä Indonesian ilmastopäästöt ovat maailman kolmanneksi korkeimmat Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen.

Dokumentoituamme tehdyt tuhot jatkamme matkaamme Tesso Niloon. Siellä meitä ovat vastaanottamassa muun muassa Lisa, Villa ja pikku-Imbo, eli ryhmä Sumatran norsuja Tesso Nilon kansallispuistossa sijaitsevalta WWF:n leiriltä. Nautimme tästä tervetuloseremoniasta ja norsut itse laittavat meille lei-köynnökset.

Leirin koordinaattori Syamsuardi kertoo, että norsun ja tiikerin kaltaisten ”sateenvarjolajien” tärkeys perustuu siihen, että niiden liikkuma-alue voi olla hyvin laaja.

Yhdellä Sumatran tiikereistä (Panthera Tigris Sumatrae) on liikkuma-alue, jonka laajuus on lähes 100 neliökilometriä. Norsun liikkuma-alue on lähes 60 neliökilometriä. Jos norsun ja tiikerin elinympäristö saadaan suojeltua, saadaan suojeltua myös monen muun lajin elinalue.

Kiertueella kansallispuistossa löydämme tiikerin jälkiä. Tassunjälkien näkeminen saa tuntemaan, että olemme lähempänä eläintä sekä metsää, jota yritämme suojella. Kun jatkamme matkaamme Sumatran halki, keräämme uusia havaintoja ja todisteita luonnonmetsien tilasta. Edelleen kehotamme yrityksiä lopettamaan metsien tuhoamisen ja kantamaan vastuuta luonnon suojelemisesta.

Metsätuho uhkaa eläinten sukupuuttoon kuolemisen lisäksi indonesialaista kulttuuria. Metsiemme tulevaisuus on myös Indonesian tulevaisuus.

Vielä on aikaa lopettaa metsien tuohaminen.

Alkuperäinen bloggaus Cakra Prathama, Greenpeace Indonesia, 3.10.2011. Käännös Kirsi Koskelin