blogimetsatonttu.gif

Istuin tänään Metsäteollisuus ry:n isännöimässä keskustelutilaisuudessa, jossa käsiteltiin Suomeen valmisteilla olevaa hyvän metsänhoidon standardia. Metsäteollisuus on ilahduttavasti lähtenyt mukaan kehittämään kansainvälistä ympäristöjärjestöjen tukemaa FSC-sertifiointijärjestelmää. Nyt sitten keskustellaan käytännön toteutuksesta - miten paljon tai vähän hakkuita pitäisi pehmentää, miten paljon tai vähän jättää vesistöjen rantoja hakkaamatta jne.

Useissa puheenvuoroissa kuultiin teollisuuden suusta, että vaatimustason ei pitäisi olla hyvin korkealla, koska monet suojeluasioista hoidettaisiin mieluummin ns. Metso-ohjelmalla, eli valmisteilla olevalla Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmalla. Samaa mieltä tuntuvat monesti olevan muutkin metsätalouden edustajat.

Ennen lounasta alkoivat niin metsäsektorin kuin paikalla olleiden luonnonsuojelujärjestöjen edustajien kommunikaattorit ja vähemmän hienot kännykät kilahdella.

Pling. Trrt. Piip-piip. Tilulii-tilulii-tilu-lii-lii-lii.

Kuiskintaa ja sihinää. Katsos tätä. Joku poistui vallan eteiseen puhumaan. Saimme kuulla että Etelä-Suomen metsien suojelutyöryhmän viimeinen kokous oli juuri päättynyt erimielisenä ja suojelun kannalta epäonnistuneena. Valtiolta ja muilta suurmetsänomistajilta ei edellytettäisi mitään. Rahoitusta riittämättömästi. Kuntien metsiin ei suojelua, vaan lisää selvityksiä. Ei lakisääteistä suojeluohjelmaa, vaan vapaaehtoista kustannustehotonta askartelua. Ei ihme, että työssä mukana olleet luonnonsuojelujärjestöt päättivät jättää eriävät mielipiteet.

Metsäsektorilla ei siis oikein haluttaisi ekologisesti vaativaa metsänhoidon säännöstöä. Eivätkä metsätalousmiehet ja -naiset ole myöskään halunneet ekologisesti vaativaa Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmaa.

Hakkuita ja suunnitelmia esimerkiksi Etelä-Suomen uhanalaisissa kuukkelimetsissä nähtäneen jatkossakin. Teollisuus ostanee puuta surutta myös muista Metsähallituksen hakkuista joita laitos suojelunarvoisilla alueilla tekee. Tässä työssä metsätalous saanee tukea "ympäristö"ministeriöstä, joka nytkin heti tuoreeltaan ennätti puolustelemaan valtion vetäytymistä suojeluvastuustaan.

Vuodenaika pakottaa miettimään, että entäs jos tonttu tulee ikkunan taa? Mitä se sanoisi pukille, ja millaisen lahjan metsäsektori ja luonnonsuojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuita puolustava "ympäristö"ministeriö saisivat?

Matti Liimatainen