Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas kertoo tänään Turun Sanomien haastattelussa pelkäävänsä hakkuiden hankaloitumista Lapissa, koska hakkuiden sosiaalinen hyväksyntä kärsii puunjalostuksen vähentyessä alueella.

Pääjohtajaa ei vaikuta huolettavan se, että Metsähallituksen hakkuut aiheuttavat toistuvasti ongelmia porotaloudelle, luonnonsuojelulle, matkailulle ja muulle monikäytölle. Häntä harmittaa se, että hakkuita tekisi mieli jatkaa entiseen malliin, vaikka julkisesti perusteltavia syitä muille aiheutettaville haitoille on nyt entistä vähemmän.

Kun sellutehdas Kemijärvellä lakkautetaan, mutta hakkuut jatkuvat eteläisempien laitosten tarpeisiin, alkaa entistä useampi nähdä millaisena raaka-ainereservaattina Lappia pidetään. Hakkuiden haitat jäävät alueelle, puut viedään muualle.

Sivistysvaltiossa olisi viimeistään tässä tilanteessa alettu miettiä vaihtoehtoja. Suomessa päätetään jatkaa hakkuita. Harmitellaan kun hyväksyntä kärsii, sen sijaan että mietittäisiin miten sosiaalisia ongelmia aiheuttavaa toimintaa - hakkuutapoja ja hakkuumääriä - korjattaisiin hyväksyttävämmäksi.

Metsähallitushan on tukijoineen tottunut kävelemään hakkuista valittavien vähemmistöjen yli. Julkisuudessa on yksipuolisesti korostettu metsätalouden ylivertaisia työllisyys- ja talousvaikutuksia, valittajat on yritetty pitää hiljaisina. Viime vuosina kuva on alkanut säröillä, esimerkiksi Muoniossa ja Inarissa.

Mutta tärkeintähän on hakkaaminen, hinnalla millä hyvänsä. Siksi Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan parhaillaan hanketta, jolla osa Metsähallituksen hakkuutuloista tuloutettaisiin kunnille joiden alueella hakkuut tapahtuvat. Tällä pyritään saamaan kuntapäättäjät myötämielisiksi hakkuille ja hiljentämään ne ihmiset, joiden elämään hakkuut vaikuttavat haitallisesti. Hakkuista aiheutuvien ongelmien korjaaminen on innovatiivisuuttaan julistavalle metsäsektorillemme liian vaikea haaste.

Matti Liimatainen