Lähellä Pietarin keskustaa, kapealla sivukadulla sijaitsee pieni hotelli. Siitä on varattu huoneet ihmisille, jotka ovat viimeiset kaksi kuukautta asuneet venäläisissä vankiselleissä.
Greenpeace Suomen Petteri Pykäläinen on osa kansainvälistä tukitiimiä, joka auttaa kaikissa käytännön järjestelyissä Greenpeace Internationalin vankilasta pääseviä aktivisteja. Jokaiselle vapautetulle on valmisteltu henkilökohtainen reppu, josta löytyy puhtaita vaatteita ja mahdollisuuksia mukaan esimerkiksi lempikeksejä tai suklaata. Petteri on järjestänyt heille muun muassa kännyköitä ja karttoja.
Tukitiimiläiset huolehtivat, että vapautuvat aktivistit pääsevät uuteen majapaikkaansa ja saavat mahdollisimman pian yhteyden perheeseensä puhelimella tai netissä. Joidenkin aktivistien omaisia on myös saapunut paikan päälle Pietariin.
-    Selvitämme millaisia yksilöllisiä tarpeita kullakin vapautetulla on. Kysymme, mitä he haluavat tehdä seuraavaksi vapautumisen jälkeen ja toimimme sen mukaan, Petteri sanoo.
Hän kuvailee viime viikon tunnelmaa tiimin kesken hyvin intensiiviseksi.
-    Kun kuulemiset alkoivat, olo oli epätietoinen. Ensimmäisenä tuli päätös Colinin tutkintavankeuden jatkosta ja se oli todella masentavaa. Yhtäkkiä seuraava päätös olikin vapauttava ja tunnelma muuttui varovaisen odottavaksi, Petteri kertaa.
Petteri muistuttaa, että vaikka uutiset vapautumisista ovat iloisia, ei vankeusuhka ole ohi.
-    Ei täällä shampanjapulloja ole ryhdytty avaamaan. Olo on kuitenkin hyvin tunteikas, Petteri sanoo.
Petteri oli osa vangittujen tukitiimiä sekä Murmaskissa että Pietarissa. Oikeudenkäynneillä ei hänen mukaansa ollut eroa, mutta Murmanskissa tukitiimin oli helpompi toimia.
-    Murmanski on pieni ja kompakti kaupunki, siellä oli yksinkertaisempaa saada asiat hoidettua kuin 5 miljoonan ihmisen Pietarissa, Petteri kertoo.