”Tunteeko Greenpeace lainkaan EU:n ilmastopolitiikkaa?”, kyselee Kaj Luukko blogissaan. Luukko ei voi ymmärtää, miksi Greenpeace arvostelee Suomen ajamia joustoja hiili- ja turvevoimaloiden käytölle, kun meillä kerran on päästökauppa, joka hoitaa homman.

Kunpa hoitaisikin. Vaan kun ei yksin hoida.

Taidamme kuitenkin olla Luukon kanssa enemmän samaa mieltä kuin eri mieltä. Kerronpa miksi.

1) Jep, päästövähennysten tulee olla kustannustehokkaita ja järkeviä. Juuri näin. Mutta tärkeintä on, että vähennykset ovat myös riittäviä, jotta ilmastonmuutos voidaan vielä torjua jotakuinkin siedettävälle tasolle. Nykytiedon valossa EU-mailta tarvitaan vähintään 40 % vähennykset vuoteen 2020 mennessä. Suomen ja muiden maiden vaatimat joustot rikin- ja typenoksidien sekä pienhiukkasten päästöjä aiheuttavien hiili- ja turvevoimaloiden päästörajoihin helpottavat näiden voimaloiden käytön jatkamista myös vuoden 2020 jälkeen ja hidastavat uuteen, vähäpäästöisempään teknologiaan siirtymistä.

Pääosa näistä laitoksista tulisi ilmastosyistä sulkea jo ennen vuotta 2020, jolloin on ristiriitaista vaatia toisen direktiivin kautta lainsäädäntöön joustoja, joiden avulla laitosten käytön kannattavuutta parannetaan pitkälle tulevaisuuteen.

2) Yhtä mieltä olemme myös siitä, että kun on kyse kovimmilla pakkasilla käyntiin pyörähtävistä huippulaitoksista, ongelma on marginaalinen. Vaan kun direktiiviin vaaditut joustot eivät koske vain näitä laitoksia. Kyse on myös laitoksista jotka voisivat käydä kolme ja puoli kuukautta – eli pääosan lämmityskaudesta – vuosittain.

3) Luukon mukaan Greenpeacen tulisi ’keskittyä päästökaupan ulkopuoliseen alueeseen’. Näinpä juuri. Siksi Greenpeace muun muassa istui muiden alan asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa koko talven energiatehokkuustoimikunnassa pohtimassa keinoja, joilla päästöjä ja energian kulutusta voitaisiin vähentää liikenteessä, kotitalouksissa, palveluissa ja rakentamisessa. Lopputulos on mielestäni hyvä alku sille kehitykselle, jossa runsaspäästöisten voimaloiden käytöstä voidaan luopua, koska niiden käytölle ei energiankulutuksen vähentämisen ja talvikauden lämmityshuippujen leikkaamisen vuoksi ole tarvetta. Sitä odotellessa tarvitaan kuitenkin vielä vahvaa lainsäädäntöä, joilla myös saastepäästöihin puututaan. Jatkoajan vaatiminen erilaisten joustojen muodossa vain pitkittää muutoksia, jotka on väistämättä tehtävä.

4) Lopuksi olemme toki samaa mieltä myös siitä, että näiden voimaloiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä säädellään päästökaupan avulla. Ideaalitilanteessa päästökauppa on kustannustehokas tapa saavuttaa päästövähennykset. Todellisuudessa tätä ideaalitilannetta ei ole vielä nähty, eikä tulla ihan heti näkemäänkään, vaikka päästökaupan sääntöjä on toiselle ja kolmannelle päästökauppakaudelle parannettu. Sallittujen kokonaispäästöjen määrä on edelleen aivan liian korkea (kaukana yllä mainitusta -40% vähennyksestä),  puolet päästöoikeuksista jaetaan yhä ilmaiseksi ja leijonanosan päästövähennyksistä voi välttää rahoittamalla kyseenalaisia hankkeita kehitysmaissa (myös noin puolet). Näin ollen päästökauppa ei velvoita vähentämään saastuttavien voimaloiden käyttöä Euroopassa, eikä siihen myöskään velvoita IED-direktiivi, jos sekin porataan täyteen joustoja. Lopputulos on, etteivät hiilidioksidipäästöt eivätkä saastepäästöt vähene riittävän nopeasti, ja siirtymineen uusiin teknologioihin ja puhtaampiin järjestelmiin lykkääntyy.

Emme kai tätä halua?

Simo, Greenpeacen ilmastovastaava