Valaanlihaa pilkotaan. Japanissa oli helmikuussa 2011 yli viisi miljoonaa kiloa pakastettua valaanlihaa. Japanin valaanpyyntialukset palaavatkin kesken pyynnin kotisatamaan.


Japanin maa-, metsätalous ja kalastusministeriö on ilmoittanut, että Japanin valaanpyyntialukset palaavat kotisatamaansa Eteläiseltä jäämereltä kesken pyyntikauden. Pyyntikiintiöstä on pyydetty vain puolet. Tämä on loistava uutinen, joka antaa toivoa siitä, että valaanpyynti päättyisi vihdoinkin lopullisesti.
 
Greenpeace on käynyt lähes koko historiansa ajan valaanpyyntikampanjaa. Kuvat kumiveneestä harppuunan ja valaan välissä ovat muodostuneet suorastaan eräänlaisiksi Greenpeacen tunnuksiksi. Japanissa kampanja huipentui, kun Greenpeacen kampanjoitsijat Junichi Sato ja Toru Suzuki paljastivat kolme vuotta sitten laajan niin sanottuun tieteelliseen valaanpyyntiin liittyvän korruption.


Viranomaiset saivat omat valaanlihapakettinsa ja miehistö salakuljetti oman osuutensa maihin myytäväksi pimeillä markkinoilla. Tosin skandaalin paljastajat joutuivat itse kolmeksi viikoksi tutkintavankeuteen ja jutun oikeuskäsittely on vieläkin kesken, mutta jotain merkittävää median ja kansalaisten mielenkiinto sai kuitenkin Japanin yhteiskunnassa liikahtamaan. Viime joulukuussa useat Japanin valaanpyynnistä vastaavat virkamiehet esittivät julkisen anteeksipyynnön siitä, että olivat ottaneet vastaan valaanlihaa lahjana.
 
Pääsyy pyynnin keskeyttämiseen nyt on yksinkertaisesti se, ettei valas enää maistu japanilaisillekaan. Varastoissa on pakastettuna melkein kuuden miljoonan kilon valaanlihavuori, jolle ei tietenkään ole mitään tieteellistä käyttöä, eikä se mene kaupaksi entiseen korkeaan hintaan markkinoillakaan. Vielä vähemmän japanilaisille maistuu verojenien tuhlaus, jonka Japanin poliittisten päättäjien uhmakkuus kaupallisen valaanpyynnin kieltoa kohtaan aiheuttaa.
 
Japanilaisten yleisen mielipiteen kääntyminen valaanpyyntiä vastaan on paras toivon merkki. Jos nousevan auringon lipun alla purjehtivat valaanpyyntialukset jäävät lopullisesti satamaan, Junichi Sato ja Toru Suzuki tietävät toukokuussa tuomionsa kuulleessaan, etteivät he tehneet turhaan työtä. Merten upeimmat nisäkkäät saavat sen, mikä niille kuuluu - oikeuden elää.