Kun jokin asia suomalaisessa valtionhallinnossa halutaan haudata ja unohtaa, perustetaan komitea, johon kutsutaan edustus kaikilta tahoilta. Kun asialle halutaan oikeasti tehdä jotain, palkataan Lauri Tarasti tekemään asiasta selvitys.

Suomen jälkeenjääneisyys uusiutuvan energian kehityksessä verrattuna Länsi-Eurooppaan on alkanut olla niin silmiinpistävää, että energiaministeri Jyri Häkämies päätti viime syksynä laittaa Tarastin selvittämään, miksi tuulivoima ei etene syöttötariffeista huolimatta. Tarastin tänään julkistettu selvitys osoittaa selkeitä byrokraattisia ongelmakohtia, jotka purkamalla Suomessakin päästäisiin nauttimaan suuren mittakaavan tuulisähkön tuotannosta.

Tällä hetkellä tuulivoiman tuotanto on Suomessa eräs eniten rajoitetuista energiantuotantotavoista. Osa rajoituksista on syytä säilyttää asumisviihtyvyyden ja luonnonsuojeluun liittyvien syiden vuoksi. Mutta esimerkiksi mihinkään tutkimustietoon perustumattomat tuulivoimaloiden kansainvälisesti vertailtuna suhteettoman suuret suojaetäisyydet teihin tai Tarastin arvion mukaan 30 % Etelä-Suomen pinta-alasta kattavat lentoesterajoitukset joutavat uudelleen tarkasteltaviksi.

Suomessakin on juhlapuheissa korostettu iät ja ajat ”edelläkävijyyttä” ja sen tuomia taloudellisia hyötyjä uusiutuvan energian teknologian tuotannossa. Kotimarkkinan puuttuminen ja voimakas ydinvoiman uudisrakentaminen ovat kuitenkin ainakin toistaiseksi pitäneet suomalaiset uusiutuvan energian firmat kurissa.

Tarastin ehdottama tuulivoiman esteiden purkaminen on syytä toteuttaa mahdollisimman nopeasti, jotta Suomi pääsee vielä mukaan muualla Euroopassa jo vallitsevaan uusiutuvien buumiin.

Samalla olisi hyvä miettiä, pitääkö myös syöttötariffijärjestelmä avata uudelleen. Tällä hetkellä verovaroin maksetun syöttötariffijärjestelmän enimmäismäärä on 2500 MW tuulivoimakapasiteettia. Ympäristöministeriö löysi viime syksynsä julkaistussa selvityksessään Suomesta yhteensä 12 600 MW tuulivoimakapasiteettia, mikä sähkön vuosituotannoksi muunnettuna olisi selkeästi enemmän kuin koko nykyinen ydinvoimakapasiteetti.

Muualla Euroopassa syöttötariffien kustannukset maksavat oikeudenmukaisesti sähkönkäyttäjät veronmaksajien sijaan, eikä niille ole silloin tarvinnut asettaa kattojakaan.