17. huhtikuuta 2014

Therese Jacobson Meksikonlahdella kesällä 2010. Greenpeacen ryhmä osallistui Deepwater Horizonin onnettomuuden seurausten tutkimukseen. © Greenpeace

Pääsiäissunnuntaina on kulunut neljä vuotta siitä, kun öljynporauslautta Deepwater Horizon räjähti ja upposi Meksikonlahdella Louisianan ulkopuolella ja aiheutti maailman laajamittaisimman merellä tapahtuneen öljyonnettomuuden. Onnettomuudessa kuoli yksitoista ihmistä. Mereen vuotanut öljy tappoi tuhansia merinisäkkäitä, kaloja ja merilintuja.

Merenpohjasta ryöppysi kolmen kuukauden aikana noin 700 miljoonaa litraa öljyä. Öljyn hajottamiseksi käytettiin miljoonia litroja myrkyllistä Corexit-liuotinta. Turistirannoilta ja ilmasta käsin havaittiin näin vähemmän öljyä. Sen sijaan öljy ajelehti ympäriinsä suurina pinnanalaisina pilvinä ja vahingoitti vakavasti Meksikonlahden eläinyhteisöjä. Katastrofia seuraavana vuonna tutkijat ja viranomaiset totesivat delfiinien sisäisiä vaurioita, kroonisia keuhkotulehduksia ja maksasairauksia, silmättöminä syntyneitä rapuja ja katkarapuja sekä kasvaimista ja perimän vaurioista kärsiviä kaloja.

17. huhtikuuta 2014

Deepwater Horizonin onnettomuudessa vuotaneen öljyn tahrima ruskopelikaani Meksikonlahdella kesäkuussa 2010. © Jose Luis Magana / Greenpeace

 

Olin Meksikonlahdella osana Greenpeacen ryhmää monta kuukautta. En koskaan unohda, kuinka kamalalta tuntui nähdä delfiinien uivan öljyisessä vedessä, yrittäen puhaltaa öljyä ulos hengitysteistään. 

Onnettomuus on tähän mennessä maksanut öljy-yhtiö BP:lle yli 30 miljardia euroa – tällä summalla yhtiö pystyi huolehtimaan kymmenestä prosentista siitä öljystä, joka vuosi mereen. Tämä on itse asiassa enemmän kuin mihin usein pystytään merellä tapahtuvien öljyonnettomuuksien yhteydessä. Öljyteollisuudelta ja hallituksilta on vaadittava parempaa varautumista vuotoihin. Erityisen tehokasta öljyvahinkojen korjausta on kuitenkin turha odottaa millään maailman merillä, jäisistä arktisista vesistä puhumattakaan.

Etäisyydet, jää ja haasteet öljyntorjuntakaluston ja ihmisten kuljettamisessa onnettomuuspaikalle ovat niin suuria, ettei millään arktisella valtiolla olisi valmiuksia saavuttaa vuotavaa öljyputkea ajoissa, saati huolehtia siitä asianmukaisesti. Jos Arktiksella tapahtuu onnettomuus, torjuntakalusto on kaukana. Paljon kauempana kuin Deepwater Horizon oli Louisianan rannikolta.

ExxonMobil varustaa paraikaa lähes 30 vuotta vanhaa öljynporauslauttaa Norjassa, jotta sillä voitaisiin kesällä porata öljyä yhdessä Venäjän Arktiksen kaukaisimmista kolkista. Karanmeri on 1,2–16 metrin jään peittämä 270–300 päivänä vuodessa, ja lämpötila talvella voi laskea 46 pakkasasteeseen. Jäätön kausi, jolloin öljynporaus ylipäänsä on mahdollista, kestää arviolta kahdeksasta kymmeneen viikkoa. Ei ole olemassa mitään tehokasta tapaa torjua öljytuhoa, joka leviää jäisessä vedessä.

ExxonMobilin porausalue ulottuu venäläiseen kansallispuistoon, joka tunnetaan suurista mursuyhteisöistään ja yhdestä pohjoisen pallonpuoliskon suurimmista lintupopulaatioista. Venäjän lain mukaan öljynporaus puistossa on laitonta.

Öljy, hiili ja maakaasu ovat rajallisia luonnonvaroja, joiden käyttö aiheuttaa vakavia häiriöitä ilmastojärjestelmässä. Aivan vastikään IPCC:n raportti korosti, että ilmastonmuutoksen torjumisella on kiire. Jo nyt tunnetuissa öljyvarannoissa on tarpeeksi hiilidioksidia ilmastokatastrofin aikaansaamiseen. On mielipuolista etsiä uusia fossiilisten polttoaineiden lähteitä alueilta, joilla öljyntuotanto on vakava uhka ekosysteemille. Fossiilisten polttoaineiden käytölle on vedettävä raja, ja meidän on siirryttävä kestävään yhteiskuntaan.

Olkoon Deepwater Horizonin onnettomuuden vuosipäivä öljy-yhtiöille muistutus siitä, millaisia riskejä ne ovat valmiita ottamaan ihmisten ja ympäristön kustannuksella.


Allekirjoita vetoomus Arktiksen suojelemiseksi www.savethearctic.org