Valtion metsiä "hoitava" liikelaitos Metsähallitus runnoi viime vuoden lopulla tien Kainuussa Hossan retkeilyalueen metsiin isoja hakkuita varten. Kyseessä ei ole mikä tahansa mets��.

Hossan retkeilyalueelle tehtyä tien pohjaa, joka kulkee osin retkeilyreitin päällä. Kuva Luonto-Liitto / Lea Vainio

Natura-suojeluohjelmaan kuuluvan Hossan metsistä suurin osa on vanhoja hakkaamattomia
luonnonmetsiä. Vuoden retkikohteeksi 2011 äänestettyyn Hossaan tehdään vuosittain yli
50 000 käyntiä. Alueella toimii useita matkailuyrityksiä, joiden vuotuinen liikevaihto on noin 1,8 miljoonaa euroa. Matkailijat eivät tule alueelle ihailemaan hakkuita, vaan luonnonrauhaa ja maisemia.

 

Ei siis ihme, että hakkuusuunnitelmista nousi iso haloo. Kuten tavallista, Metsähallitusta paikallisten ihmisten ja luonnonsuojelijoiden vääränlaiset mielipiteet eivät kiinnostaneet. Hakkuut oli määrä aloittaa pakkasten jäädytettyä tien ja maaston kestämään koneita ja rekkoja.

Julkisuus onneksi herätti alueellisen ympäristöviranomaisen, joka totesi hakkuualueilta löytyvän luontodirektiivin suojelemaa nk. boreaalista luonnonmetsää jonka hakkaaminen Natura-alueella on kiellettyä. ELY-keskus ilmoitti mielipiteenään, että hakkuut tulisi panna jäihin kunnes luontoarvot on sulan maan aikaan saatu asiallisesti selvitettyä.

Tähän ei Metsähallitus suostunut. Koska alueellisella ympäristöviranomaisella ei ole valtaa käskeä Metsähallitusta, vaikka kyse on lain noudattamisesta, ympäristöministeriö puuttui asiaan. Niinpä Metsähallitus joutui tänään tiedottamaan, että hakkuita ei tänä talvena tehdäkään, vaan ne siirretään sulan maan aikaan tehtävien tutkimusten jälkeen tehtäviksi.

Tapaus herättää useita kysymyksiä: mistä Metsähallitus jo tässä vaiheessa tietää, että tutkimuksissa ei tule löytymään sellaisia luontoarvoja, jotka estävät hakkuusuunnitelman toteuttamisen? Miksi hakkuusuunnitelmia ei jo alunperin annettu ympäristöviranomaisen tarkastettaviksi, vaan tarvittiin julkinen meteli asiasta ensin?

Kysyä sopii myös, miksi paikallisten asukkaiden ja muiden ns. sidosryhmien mielipiteet
kelpaavat Metsähallitukselle vain silloin kun ne ovat hakkuille myönteisiä. Metsähallitus puhuu
mielellään paikallisesta työllisyydestä ja aluetaloudesta. Hossan tapauksessa on selvää,
että hakkuilla tehtäisiin roimasti enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikkapa pelkästään taloudellisia arvoja katsomalla.

Hossan hakkuita vastustavat suomussalmelaiset, mm. yrittäjät, kirkkoherra ja lääninrovasti ja eräät kunnanhallituksen jäsenet kirjoittivat sanomalehti Kalevassa 15.1.2012 julkaistussa vetoomuksessaan:

"Me paikalliset koemme, että Metsähallitus ei pilaa hakkuillaan ainoastaan meille tärkeää maisemaa, vaan kaikille suomalaisille kuuluvaa kansallisomaisuutta. Valtion retkeilyalueella tavoitteen soisi olevan, että metsässä voi kulkea edes yhden päivän törmäämättä hakkuuseen.
Kaikenlaiset hakkuut rumentavat maisemaa, köyhdyttävät luontoarvoja ja kaventavat alueen yrittäjien leipää. Niistä on luovuttava."


Tämä suomussalmelaisten vetoomus pätee myös ensi syksynä ja talvena, vaikka Metsähallitus ei tutkimuksissaan mitään erikoista alueelta löytäisikään - kuten laitos nyt jo näyttää kuvittelevan puhuessaan hakkuiden toteuttamisen siirtämisestä. Voin luvata, että luonnonsuojelijat ovat näiden hakkuiden suhteen valmiit toimintaan tulevaisuudessakin - kuten olimme jo tänäkin talvena. Hossaa ei enää enempää tarvitse hakkuilla pilata.

Hossan ja muiden retkeilyalueiden hakkuut ovat valtakunnallinen kysymys. Niinpä ei olekaan ihme, että niiden hakkuita vastustavassa tammikuussa aloitetussa adressissa on jo yli 2000 allekirjoitusta.

MATTI LIIMATAINEN

Lisää Suomen metsien suojelusta.