Itämeren rannan ydinjätehaudat

Itämeren neljä valmista tai suunniteltua ydinjätehautaa

Matalan Itämeren rannalle suunnitellaan taas uutta ydinjätehautaa. Venäläisen Leningradskajan ydinvoimalan yhteyteen Sosnovyi Boriin, Itämeren rannalle, aiotaan rakentaa matala- ja keskiaktiivisen ydinjätteen hauta. Kyseessä olisi jo neljäs ydinjätehauta suomalaisten Loviisan ja Olkiluodon matala- ja keskiaktiivisten jätteiden ja Olkiluotoon suunnitellun korkea-aktiivisen jätteen tutkimushauta Onkalon lisäksi.

Venäläinen ydinjätehauta kuulostaa tietenkin huolestuttavammalta kuin suomalainen, onhan Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän ydinvoimaloiden turvallisuuskulttuuri ollut melkoisen arvostelun kohteena Tšernobylin onnettomuuden jälkeen. Suomalaisten säteilyturvaviranomaisten mielipiteeseen taas on tässä asiassa hieman hankala luottaa sen jälkeen, kun viraston entinen pääjohtaja Jukka Laaksonen aloitti välittömästi eläkkeelle jäätyään ydinjätehautaa rakentavan Rosatomin varajohtajana.

On kuitenkin hyvä, että matala- ja keskiaktiivinen ydinjäte sijoitetaan Venäjälläkin maan alle. Tähän mennessä sama jäte on ollut odottamassa väliaikaisessa säilössä Sosnovyi Borin ydinvoimalan pihalla. Siis aivan yhtä lähellä Itämerta kuin suunniteltu ydinjäteluolakin, mutta huonommin varastoituna.

Hankkeeseen liittyy tietysti myös huolia. Ydinvoimateollisuudessa on kaikkialla maailmassa törmätty yllättävään ilmiöön, jossa kaikkein turvallisin loppusijoituspaikka löytyy siitä kunnasta, jossa sitä vastustetaan vähiten. Kuten Suomessa, myös Venäjällä ydinjätehaudan sijainti valittiin poliittisesti, ei niinkään alueen geologisten ominaisuuksien vuoksi.

On myös epäselvää, mitä kaikkea tämä ”matala- ja keskiaktiivinen” jäte pitää sisällään, sillä neuvostoaikana ydinjätettä ei eroteltu kunnollisesti. Varoittava esimerkki löytyy Saksan Assesta, jossa veden täyttämästä ydinjätehautana toimivasta vanhasta suolakaivoksesta löytyi yllättäen suuria määriä plutoniumia, joka uhkaa valua pohjaveteen, mutta jonka poistaminen on ollut toistaiseksi mahdotonta.

Sosnovyi Borin ydinjätehaudan ongelmat voidaan todennäköisesti ratkaista teknisesti, sillä matala- ja keskiaktiivinen jäte täytyy eristää ”vain” 500 vuodeksi, jos jäte erotellaan huolellisesti korkea-aktiivisesta jätteestä. Tämä edellyttää, että projektin taustatyöt tehdään huolellisesti ja maaperän soveltuvuus varmistetaan.

Lopulta ongelma on syvällisempi: Venäjän 31 ydinvoimalaa tuottavat jatkuvasti lisää sekä matala- ja keskiaktiivista että huomattavasti hankalammin loppusijoitettavaa korkea-aktiivista ydinjätettä.

Tähän ongelmaan ainoa todellinen ratkaisu on sulkea kaikki nykytekniikalla toimivat ydinvoimalat järkevällä siirtymäajalla, niin Venäjällä kuin muuallakin maailmassa.