Mitä tapahtuu, kun alle 4000 asukkaan rauhalliseen kuntaan törmää ydinvoimarekka ja ulkopaikkakuntalaisia aktivisteja kaasunaamareiden ja banderollien kanssa? Se selvisi tänään Pyhäjoella, Perämeren rannikolla Raahen lähellä, kunnassa johon suunnitellaan uutta ydinvoimalaa. Katselin eilen pienen keskustan hiljaisia katuja puolen yön aikaan saapuessamme Pyhäjoelle ja en oikeasti tiennyt, miten ihmiset reagoisivat. Kuitenkin sekä aamulla Pyhäjoella että myöhemmin samana päivänä Raahessa kymmenet ihmiset kiittivät meitä siitä, että tulimme. Pienellä paikkakunnalla ei ole helppoa olla julkisesti eri mieltä kunnanisien kanssa ja tuki on tarpeen. Ainoa, joka sanoi että ydinjätteeseen ei liity mitään ongelmaa, oli Pyhäjoen kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Raahessa on Ruukin suuri terästehdas, jonka sähkönkulutus on tärkeimpiä argumentteja ydinvoimalan puolesta. Harva paikkakunnalla kuitenkaan tietää, että ydinvoimala tuottaisi sähköä kymmenen kertaa niin paljon kuin terästehdas kuluttaa. Perämerelle suunniteltu 1000 MW:n tuulipuisto tuottaisi yksinään kaksinkertaisesti.

Terästehtaan työntekijöitä kävi katsomassa jäterekkaa ja julistenäyttelyämme pitkin päivää. Energiansäästöstä riitti paljon juttua ja moni kertoi kuinka paljon esim. jälkilämmön hyödyntämisessä ja sähkön tarpeen vähentämisessä olisi tehtaalla tehtävää. Mutta energian käytön tehostamisesta on tullut politiikassa tabu: jos se rikottaisiin, kävisi äkkiä ilmi, että uusia ydinvoimaloita ei tarvita.

Erityisesti tällä kiertueella on yllättänyt se, miten paljon tavallisissa suomalaisissa on ihmisiä, jotka eivät hyväksy ydinvoiman riskejä ja miten vähän heidän mielipiteensä näkyy julkisessa keskustelussa.