Jotkut tapaavat pitää ydinjätteiden loppusijoitusta ongelmattomana pienenä juttuna. Tungetaan jätteet vain syrjään ja jätetään sikseen, eikä niistä enää tarvitse huolehtia. Ongelma maton alla, eli ongelmaa ei ole.

Britanniassa ydinjätteitä käsittelevä yritys julkaisi lehdessä vastikään mitä kummallisimman ilmoituksen. Yritys huomasi, että arkistot ydinjätehaudasta ovat varsin puuttellisia ja joutui lehti-ilmoituksella etsimään entisiä työntekijöitä, jotka mahdollisesti muistaisivat mitä sinne ydinjätehautaan mentiinkään hautaamaan, sillä yrityksellä itsellään ei tästä ollut tietoa.

Tällainen piittaamattomuus ydinjätteiden suhteen ei kuitenkaan ole mikään yksittäistapaus. Juuri eilen Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka Britanniassa ydinvoimalaa pyörittänyt firma tuomittiin korvauksiin sen ydinjätteiden levittyä ympäristöön 14 vuoden ajan. Viime vuonna Saksassa kohistiin Assen ydinjätehaudan surkeasta tilasta. Ja vielä unohtuneisiin ydinjätteisiin liittyen Britannian toimistomme kaivoi esiin blogiin arkistoista uutisvideon vuodelta 1994, jossa Greenpeace tutki missä kunnossa ja kuinka radioaktiivista erään ydinjätekaatopaikan "matala-aktiiviset" jätteet oikein ovat:

Ottaen huomioon, että ydinjätteet säilyvät vielä monien ja monien sukupolvien ajan on huolestuttavaa, että jo alle sata vuotta ydinvoiman valjastamisen jälkeen ydinjätteitä on jo unohdettu ja tirskunut ympäristöön. Mitenköhän käy tuhansien vuosien aikajaksoilla? Tyhjentävätkö ydinjätteisiin huoletta suhtautuvat kotona rikkalapion maton alle luottaen, että roskaa on niin vähän, eikä se sieltä minnekään leviä?

Topias Salonen