Nellimin metsäkiista -mistä olikaan kyse

Erikoisartikkeli - elokuu 24, 2009
Nellimin metsäkiistassa asettuivat vastakkain tehometsätalous ja metsien suojelu yhdistettynä perinteiseen poronhoitoon. Greenpeacen kampanja nosti kiistan valtakunnan julkisuuteen. Käytännössä kiistan osapuolina olivat Metsähallitus ja alueella perinteistä poronhoitoa harjoittaneet poromiehet. Koska poromiehistä suuri osa oli saamelaisia, kietoutui kiistaan lisäksi kysymys alkuperäiskansan oikeuksista.

Metsähallituksen hakkuita Inarin Nellimissä.

Kiista alkoi vuonna 2002. Metsähallitus hakkasi Inarin Nellimin vanhoja metsiä, vaikka alueella ei ole tehometsätaloudelle luontaisia edellytyksiä (Metsähallitus on itsekin myöntänyt hakkuut alueella kannattamattomiksi). Metsähallituksen hakkuilla on Inarissa kuitenkin suuri työllistävä merkitys, koska alueella käytetään vielä metsureita. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että kiistasta tuli niin repivä.

Paikallisille poronhoitajille metsät ovat kuitenkin tärkeitä porojen laidunmaita ja laitumista oli Nellimissä hävitetty jo suuri osa 1980-luvulla alkaneiden hakkuiden seurauksena. Metsien hakkuut uhkasivat poronhoitajien perinteistä elinkeinoa. Greenpeace puolestaan halusi suojella alueen vanhoja pohjoisia metsiä, joita ei ole enää paljoa jäljellä.

Kiista vietiin oikeuteen vuonna 2005. Vastakkain olivat Metsähallitus ja kolme nellimiläistä poromiestä. Oikeusprosessi päättyi lopulta kesällä 2009 Metsähallituksen ja poromiesten päästyä kiistassa sopuratkaisuun. Sopimus takaa, että valtaosa Nellimin tokkakunnan laidunalueiden aiemmin hakkaamattomista vanhoista metsistä (yli 10 000 hehtaaria) rauhoitetaan 20 vuodeksi. Sopimus päättää samalla myös Greenpeacen kampanjan Nellimin metsien ja niissä harjoitettavan perinteisen poronhoidon puolesta.

Greenpeace jatkaa kuitenkin työtä Lapin vanhojen metsien hyväksi muualla, sillä monissa paliskunnissa tilanne on täysin samanlainen kuin Nellimissä aiemmin. 

Nellimin metsäkiistan historia

2002-2005 Alkulämmittelyä

Monet paliskunnat, joissa poronhoito tukeutuu vielä luonnonlaitumiin, olivat kärsineet jo pitkään metsätaloudesta. Hakkuut tuhoavat lupon, tärkeän kevättalven ravinnonlähteen pitkäksi aikaa. Lisäksi ne pirstovat laitumia.

Etenkin saamelaisten kotiseutualueen paliskunnissa alkoi nousta henki, että hakkuissa oltiin tultu rajalle, joka pakottaa puolustamaan omaa elinkeinoa. Tästä historiasta voi lukea lisää Inarin paliskuntien sivuilta www.inarinpaliskunnat.org.

Keväällä 2002 Hammastunturin, Muddusjärven, Muotkatunturin ja Paatsjoen paliskunnat ja Nellimin tokkakunta lähettivät Helsinkiin lähetystön tapaamaan poliittisia päättäjiä. Samalla esiteltiin paliskuntien toive siitä, että Metsähallitus alkaisi ottaa poronhoidon tarpeet huomioon ja neuvotella hakkuista etenkin tärkeimmillä laidunalueilla. Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace auttoivat paliskuntia tekemään kartat tärkeimmistä laidunalueista.

Maa- ja metsätalousministeriö asetti selvitysmiehen selvittämään asiaa. Selvitys tehtiin hyvin pikaisella aikataululla eikä selvitysmiehellä selvästikään ollut mandaattia ehdottaa merkittävästi metsätaloutta supistavia vaihtoehtoja. Siitä ei siten ollut apua. Maa- ja metsätalousministeriö teki kuitenkin selvityksen perusteella toimintaohjelman, jossa ehdotettiin lisää tutkimusta asiasta sekä Metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelman päivittämistä.

Vuosien 2003 ja 2004 taitteessa Metsähallitus kutsui paliskunnat neuvotteluun, mutta neuvottelut katkesivat lyhyeen kun Metsähallitus ei halunnut joustaa paliskuntien keskeisissä vaatimuksissa.

Greenpeacen metsäasema Inarissa vuonna 2005

Vuoden alussa Hammastunturin, Muddusjärven, Muotkatunturin, Paatsjoen ja Sallivaaran paliskunnat sekä Ivalon paliskunnan Nellimin tokkakunta esittivät Metsähallitukselle joukon muutoksia, joilla Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelusta voisi kehittää myös paliskuntien mielestä reilun neuvotteluprosessin.

Helmikuussa 2005 Greenpeace, Luonnonsuojeluliitto ja WWF lähettivät maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojalle kirjeen, jossa kehotettiin paliskuntien toivomien neuvottelujen aloittamista. Ministeriö ei suostunut aloitteeseen.

1.3.2005 Greenpeace alkoi pystyttää Inarin Paadarskaidiin kansainvälistä metsäasemaa. Metsäaseman ympärille muodostettiin kampanja, jonka osana Greenpeacen vapaaehtoiset merkitsivät tärkeitä laidunmetsiä yhdessä poromiesten kanssa.

Leiri aiheutti voimakkaan vastareaktion paikallisissa metsureissa.

Kiistan voi hyvin sanoa konkretisoituneen kyseiseen metsäasemaan, ja sen vastapariksi muutamien metrien päähän perustettuun metsien suojelua vastustaneeseen  "Anti Terror Info Center" -leiriin. Lisää metsäasemasta ja sen tapahtumista metsäaseman omassa blogissa (suomeksi ja englanniksi).

4.3.2005 Greenpeace esitteli Stora Enson hankintapäällikölle Nellimin metsiä ja pyysi yhtiötä lopettamaan ostot kiistametsistä, kunnes kunnon neuvottelut on saatu aikaan.

7.3.2005 Metsähallitus päätti keskeyttää hakkuut Nellimin tärkeissä laidunmetsissä toistaiseksi. Paliskunnat ja ympäristöjärjestöt esittivät toiveita, että välirauha käytetään ratkaisun hakemiseen.

12.3.2005 Lapin Kansa kertoo Lapin metsätalousväen keräävän voimia Greenpeacen vastaiseen kampanjaan. Veikko Väänäsen artikkeli "Metsäväki näyttää Greenpeacelle ovea" kertoo, että " Puu- ja erityisalojen liiton paikallisosaston järjestämässä neuvonpidossa" Ivalossa on päätetty kampanjasta. Suunnitelmaan kuuluu "muutaman sadan hengen leirivierailu" sekä ympäristöjärjestöjen kanssa yhteistyötä tekevien poromiesten boikotti.

Jutun mukaan "perjantaina tarkistettiin boikotin rajauksia ja kuultiin muun muassa tuore tieto siitä keitä paliskuntien poroisäntiä oli osallistunut samana päivänä Inarin Bahai-keskuksessa järjestettyyn Greenpeacen tilannepalaveriin. Metsäväki odottaa muutamilta paliskunnilta vielä ilmoituksia siitä, ovatko ne mukana Greenpeacen kampanjassa ja ryhtyy ensi viikolla omine tukijoineen

levittämään vetoomustaan kohdistetusta porotuotteiden ja -palvelujen ostoboikotista Lapin ja muun Suomen kuluttajille."

Myöhemmin Lapin Kansa kartoitti yksityiskohtaisesti, ketkä ovat olleet mukana ympäristöjärjestöyhteistyössä: "Puuliiton Ivalon osaston puheenjohtaja Antero Karjalainen kertoi selvitelleensä perjantaina paliskuntien kantoja Greenpeacen kampanjaan. Inarin alueelta Ivalon paliskunta on jo aiemmin ilmoittanut olevansa ulkopuolella lukuunottamatta sen sisällä pullikoivaa Nellimin tokkakuntaa."

Lopuksi jutussa todetaan: "Inarin metsäväki haluaa nyt Greenpeacen tukijoiden tulevan selvästi esiin, jotta todellakaan syntyneeseen selkkaukseen syyttömät tahot eivät joutuisi kärsimään." Tunteet kävivät kuumana, eikä Lapin Kansan "journalismi" peitellyt, kenen puolella sympatiat olivat.

21.03.2005 julkistettiin Greenpeacen ja Suomen luonnonsuojeluliiton raportti "Ahtaalle ajetut - Valtion hallinnoimien metsien suojelu, käyttö ja merkitys saamelaisalueella", jossa ehdotettiin, että saamelaisten kotiseutualueella valtion hallinnoimat metsät siirrettäisiin Metsähallituksen luontopalvelujen hallintaan, ja alueen metsätaloudelta poistettaisiin ehdoton kannattavuuden vaatimus. Tämä mahdollistaisi Metsähallituksen keskittymisen paikalliseen työllistämiseen ja poronhoidon edellytysten turvaamiseen.

4.4.2005 Greenpeacen metsäasema siirtyy Nellimiin, tavoitteena merkitä myös Nellimin tärkeitä laidunmetsiä "Reindeer forest"-kylteillä.

7.4.2005 Greenpeacen metsäkampanjoitsija saa puhelimitse tappouhkauksen, "jos leiriä ei siirretä kahden vuorokauden kuluessa". Paliskunnat käyvät neuvotteluja Metsähallituksen ja Paliskuntain yhdistyksen kanssa. Päivän päästä suojelun vastustajat perustavat oman leirinsä, "Anti Terror Info Centerin" aivan Greenpeacen metsäaseman viereen.

25.4.2005 Greenpeacen metsäasema purettiin, mutta kampanja jatkui.

16.6.2005 Metsähallitus totesi paliskuntien kanssa pidetyssä kokouksessa, ettei siellä ole mandaattia laajojen alueiden suojeluun ja neuvottelujen jatkaminen todettiin järjettömäksi. Paliskunnat pitivät outona sitä, että maa- ja metsätalousministeriö oli vuodesta 2002 kieltäytynyt neuvottelemasta paliskuntien kanssa vedoten siihen, että asia pitää ratkaista paikallistasolla. Nyt kun neuvottelut oltiin saatu aikaan, ei paikallistasolla ollut kuitenkaan valtaa ratkaista mitään. Neuvottelut loppuivat, Metsähallitus päätti jatkaa laidunmetsien hakkuita ja Stora Enso päätti jatkaa ostoja.

30.8.2005 Saamelaisneuvosto pyysi Stora Ensoa lopettamaan puun ostot Inarin kiistametsistä, kunnes hakkuita on neuvoteltu aidosti paliskuntien kanssa.

24.10.2005 Kolme nellimiläistä poromiestä pyysi Lapin käräjäoikeudelta hakkuiden lopettamista laidunalueillaan turvaamistoimena, sillä he aikoivat nostaa hakkuista kanteen ja kanteen kohteena olevien metsien hakkaaminen tekisi oikeudenkäynnin tyhjäksi.

26.10.2005 Lapin käräjäoikeus päätti, että Metsähallituksen tulee luopua hakkuista, mutta asetti samalla poromiehille velvollisuuden maksaa vakuus menetettävästä hakkuutulosta. Vakuuden summan määrittely jätettiin odottamaan Metsähallituksen laskelmia. Metsähallitus sai jatkaa hakkuita, kunnes takuusumma on määritelty ja laitos keskitti lähes koko Inarin metsurit hakkaamaan kiistametsiä.

Poromiehet valittivat YK:n ihmisoikeuskomiteaan hakkuiden jatkamisesta. Myöhemmin Metsähallitus määritti sopivaksi takuuksi oikeudenkäynnin aikaisesta hakkuutauosta miljoona euroa.

14.11.2005 YK:n ihmisoikeuskomitea antoi Suomen hallitukselle väliaikaisen turvaamispäätöksen, jossa se suositteli metsähakkuiden lopettamista Nellimin alueella Inarissa. Ihmisoikeuskomitean mukaan Metsähallituksen tulee pidättyä hakkuista alueilla, joiden hakkuut voisivat vaikuttaa kielteisesti ihmisoikeuskomitealle valituksen tehneiden saamelaisten poronhoitoon. Metsähallitus jatkoi kuitenkin hakkuita 40 metsurin voimin ja aloitti jopa uudet hakkuut nellimiläisten porojen syöttöaidan sisällä.

16.11.2005 Metsähallitus lopetti hakkuut Nellimissä keskusteltuaan ulkoministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Poliitikot Esko-Juhani Tennilä (vas.), Hannu Takkula (kesk.), Seppo Lahtela (kesk.) ja Pertti Hemmilä (kok.) vaativat hakkuiden jatkamista "Greenpeacen masinoimasta terrorisoinnista" huolimatta (lainaus Hannu Takkulan kannanotosta, muiden aloitteet olivat samansisältöisiä).

Käräjäoikeuden turvaamispäätöksen ja hakkuiden loppumisen välisenä aikana hakattiin 70 hehtaaria, joka pirstoi lähes 500 hehtaaria porolaitumia. Menetys oli suuri Nellimin poronhoidolle.

Metsähallitus päätti samalla "asiakkaiden toiveesta" lopettaa toistaiseksi puun toimitukset kiistametsistä Stora Ensolle ja muille suurille paperiyhtiöille. Metsiä säästyi taas joksikin aikaa paljon Nellimiä laajemminkin.

21.8.2006 Kolme nellimiläistä poromiestä nosti vuodesta 2005 valmistellun kanteen Metsähallitusta vastaan.

31.08.2006 Ihmisoikeusliitto julkaisi "Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa 2005" -raportin rasismiin ja etniseen syrjintään liittyvistä tapahtumista ja tutkimuksista edelliseltä vuodelta. Raportissa käsitellään muun muassa Inarin metsäkiistaa. Kirjassa hämmästeltiin erityisesti Metsähallituksen marraskuun alussa julkaisemassa tiedotteessa esitettyä näkemystä, että meneillään olevat hakkuut Nellimissä eivät "riko perustuslakia, poronhoitolakia eikä kansainvälisiä sopimuksia" ja että metsätalouden työpaikkojen turvaaminen estäisi poronhoidon huomioimisen.

Ihmisoikeusliitto totesi YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisujen nimenomaisesti korostaneen, että valtion vastuuta alkuperäiskansan kulttuurin turvaamisessa arvioidaan tuon kulttuurin perustana olevien elinkeinojen elinvoimaisuuden kautta eikä suhteessa muun väestön intresseihin.

Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa -raportti

3.11.2006 Inarin paliskunnat tiedottivat, että 1.11.2006 julkaistu uusi Metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelma ei turvaa tärkeimpiä porolaitumia eikä auta ratkaisemaan poronhoidon ja metsätalouden välistä ristiriitaa.

14.5.2007 Metsähallitus aloitti hakkuut Kessissä Paatsjoen paliskunnan tärkeillä laidunalueilla. Koska paperimetsiä eivät halunneet ostaa kiistapuuta, myytiin Kessin ikimännyt Ivalon lämpövoimalaan, jossa ne poltettiin.

13.6.2007 Saamelaisneuvosto tiedotti, että italialainen rahasto Banca Etica poisti Stora Enson eettisen inventoinnin portofoliostaan Saamelaisneuvoston oltua yhteydessä rahastoon ja kerrottua Inarin kiistoista.

31.7.2008 Lapin käräjäoikeus hylkäsi nellimiläisten vaatimukset todeten muun muassa, että Metsähallituksen tulee huolehtia myös metsätalouden työpaikoista eikä sillä siten ole varaa luopua hakkuista poronhoidon hyväksi. Lisäksi käräjäoikeus langetti kolmen poromiehen maksettavaksi Metsähallituksen oikeudenkäyntikulut 99 000 euroa. Nellimiläiset valittivat hovioikeuteen.

18.9.2008 Valitus lähetettiin hovioikeuteen.

15.1.2009 Inarin paliskunnat tiedottivat Metsähallituksen ilmoittaneen hakkuista Paatsjoen ja Muotkatunturin paliskuntien alueella. Metsähallitus oli ilmoittanut tekevänsä hakkuut paliskuntien vastustuksesta huolimatta. Hakkuita ei tähän mennessä ole kuitenkaan tehty.

Metsähallitus ja Nellimin poromiehet pääsevät sopuun

20.8.2009 Metsähallitus ja poromiehet ilmoittavat sopimuksesta, joka päättää oikeudenkäynnin. Sopimus takaa, että valtaosa Nellimin tokkakunnan laidunalueiden aiemmin hakkaamattomista vanhoista metsistä (yli 10 000 hehtaaria) rauhoitetaan 20 vuodeksi. Sekä kantajat Kalevi, Eero ja Veijo Paadar että Greenpeace olivat tyytyväsiä päätökseen.

20 vuoden rauhoitus antaa aikaa etsiä alueelle parempi tasapaino poronhoidon ja metsätalouden välille. Nyt jää enää toivottavaksi, että Suomen valtio ja Metsähallitus eivät halua käydä yhtä raastavaa taistelua läpi muissa vanhoja metsiä tarvitsevissa paliskunnissa, vaan päättää alkaa neuvotella niiden kanssa aidosti, kuten poronhoitolaki vaatiikin.

Koko Inarin osalta poronhoidon ja Metsähallituksen kiistaa ei voi kutsua vielä ratkaistuksi, sillä monissa paliskunnissa tilanne on täysin samanlainen kuin Nellimissä. Voi kuitenkin toivoa, että Nellimin tapaus toimii mallina Metsähallituksen ja paliskuntien neuvotteluille muillakin alueilla.

Aiheesta lisää:

Greenpeacen Metsäasema -blogi

Inarin paliskuntien nettisivut

Suomen luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen tiedote "Ahtaalle ajetut: Valtion hallinnoimien metsien suojelu, käyttö ja merkitys saamelaisalueella" -raportista