Greenpeacen ohjelmajohtajan bloggaukset

Arktinen neuvosto tutkii muttei välitä tuloksista

Tapio Laakso — Wed, 15 May 2013 14:19:00 +0200

Arktinen neuvosto on vuosien varrella tuottanut valtavan määrän korkeatasoista tutkimustietoa arktisesta ympäristöstä. Arctic Climate Impact Assessment oli ilmestyessään 2004 merkittävä askel ilmastotutkimuksen saralla. Valitettavasti Arktisen neuvoston jäsenmaita ei ole kiinnostanut soveltaa tutkimustietoa käytännön toimintaan.

Tutkimusta on riittänyt viime vuosien aikana. Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja listasi Kiirunan ulkoministerikokouksen puheessaan näitä tuotoksia:

“The work of the Arctic Council has been remarkable during the last years. I am referring to, e.g. the Reports on Arctic Biodiversity, Arctic Ocean Acidification, Ocean Review, Arctic Resilience, Ecosystem Based Management, Obsolete Pesticides and Short-lived Climate Forcers which substantially increase our awareness of the challenges in the Arctic.”

Kokouksessa julkaista raportti Jäämeren happamoitumisesta on yksi huolestuttavimmista. Yksi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nopean nousun seurauksista, on merten happamoituminen, jolla voi olla erittäin tuhoisia seurauksia meriekosysteemeille.

Tiedon ja tutkimuksen karttumisesta huolimatta Arktinen neuvosto ei ole saanut aikaan päätöksiä haavoittuvan arktisen ympäristön suojelemisesta. Teollisen toiminnan lisääntyminen alueella tapahtuu tällä hetkellä käytännössä ilman kunnollista sääntelyä. Esimerkiksi kalastus siirtyy pohjoiseen merijään vetäytyessä, mutta tietoa kestävän kalastuksen tasosta alueella, ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Kiirunan ulkoministerikokouksessa hyväksyttiin öljyntorjuntasopimus, joka valitettavasti on melko lailla yhtä tyhjän kanssa. Käytännössä sovitaan siitä, miten luudat ja lapiot jaetaan sitten, kun onnettomuus on sattunut. Mitään yhteisiä sitovia standardeja arktiselle öljynporaukselle ei ole olemassa.

Myönteistä oli, että Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja puheessaan tällaisia standardeja peräänkuulutti. Tuomioja nosti ansiokkaasti esiin myös mertensuojelualueiden tarpeen Pohjoisella jäämerellä. Tutkimuksen myötä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmat kohteet Arktiksella aletaan vähitellen tuntea – nyt ne pitäisi suojella.

Tietoa on, mutta nyt Arktisen neuvoston pitäisi vihdoin toimia. Greenpeace on mukana rakentamassa kansainvälistä liikettä Arktiksen suojelemisen puolesta, jotta neuvoston työhön saataisiin vauhtia. Liity mukaan: http://www.SaveTheArctic.org

Päästökauppa #FAIL: Me ei tehdä mitään koska kiinalaiset

Tapio Laakso — Tue, 16 Apr 2013 21:43:00 +0200

Europarlamentti ajoi tänään EU:n ilmastopolitiikan kriisiin kaatamalla päästökaupan välttämättömän korjausliikkeen. Päästöoikeuden hinta romahti välittömästi uuteen kaikkien aikojen minimiin. Saastuttaminen on nyt Euroopassa ilmaista ja päästökauppa on menettänyt ohjausvaikutuksensa. Samalla lähetettiin muulle maailmalle erittäin huono viesti.

Paria tuntia äänestyksen jälkeen tyytyväinen Elinkeinoelämän keskusliiton lobbari Kati Ruohomaki peräänkuulutti vasemmistoliiton ilmastolakiseminaarissa kaikkia sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta. Valitettavasti EK:n ja hengenheimolaisten lobbaus vei maailman taas askeleen kauemmas ilmastosopimuksesta.

Suomessa yleisesti toisellaan väitettä, että ei täällä voi tai pidä mitään tehdä koska kiinalaiset/amerikkalaiset/jotkut muut kuitenkin saastuttavat enemmän. Todellisuus on toinen. Omaan napaansa tuijottavan Euroopan ulkopuolella tapahtuu paljon. Ei tietenkään vielä riittävästi, mutta hiilivoiman loputon lisääminen on harvassa paikassa enää itsestäänselvyys.

Kiinassa ja Australiassa otetaan askeleita, jotta hiilelle saataisiin hinta. Yhdysvalloissa ympäristövaatimukset, energiatehokkuus, uusiutuva energia, hiilivoiman vastainen liike ja liuskekaasubuumi ovat johtaneet suoranaiseen hiilivoiman alasajoon. Muutamat osavaltiot ovat myös virittelemässä päästökauppaa.

Greenpeace Internationalin energiakampanjoitsija Lauri Myllyvirta kirjoittaa blogissaan mainiosti, kuinka hiilihankkeita on viime aikoina kaadettu ympäri maailmaa.

Juuri, kun ilmastopolitiikka on ympäri maailmaa ottamassa varovaisia myönteisiä askeleita, eurooppalaiset poliitikot pettävät. Päästökaupan uskottavuuden ja ohjausvaikutuksen romahtaminen lähettävät muulle maailmalle erittäin vaarallisen signaalin: Eurooppa ei ole sitoutunut ilmastonmuutoksen torjuntaan.

On hyvin vaikea ottaa tosissaan EK:n väitteitä siitä, että he tavoittelevat kansainvälisen ilmastosopimuksen syntyä, kun he omalla toiminnallaan heittävät kapuloita kansainvälisen ilmastopolitiikan muutenkin rampoihin rattaisiin. Onneksi teollisuuden keskusjärjestöt eivät enää edusta koko elinkeinoelämää. Lukuisa joukko yrityksiä otti kantaa päästökaupan korjaamisen puolesta. Nyt on entistä tärkeämpää saada nämä äänet kuuluviin.

TAPIO LAAKSO

PS. Tutustu Greenpeacen enegiavallankumoukseen

Aikajana: öljy-yhtiöt perääntyvät Arktikselta

Tapio Laakso — Mon, 15 Apr 2013 22:26:00 +0200

Arktis-kampanjan aikana olen ehtinyt kuulla jo useamman asiantuntijan toteavan, että öljynporaus Arktiksella on väistämätön tosiasia. Öljy-yhtiöt alkavat kuitenkin vähitellen tajuta todellisuuden ja power point -esityksen välisen eron Arktiksella. Yhtiö toisensa jälkeen on ainakin lykännyt suunnitelmiaan Arktiksella.

26. syyskuuta 2012. Ranskalainen öljy-yhtiö Total varoitti Arktisen öljynporauksen vaarallisuudesta. Totalin toimitusjohtaja Christophe de Margerie sanoo Financial Times -lehdessä, että öljyä ei pidä porata Arktiksella, koska öljyvuodon vaara herkällä Arktiksella on liian suuri.

27. helmikuuta 2013. Varsinainen pommi tuli kuitenkin helmikuun lopussa. Epäonnistumisten sarjan päätteeksi Shell ilmoitti, ettei se aio porata öljyä Alaskassa tänä kesänä. ”Arctic Ready” -sloganin alla toiminut yhtiö osoitti, että Arktis on äärimmäisen haastava alue myös suurelle ja kokeneelle yhtiölle. Shellin porausalus päätyi uutena vuotena karille ja viranomaisten lista erilaisten turvallisuus- ja ympäristömääräysten rikkomuksista on pitkä.

7. maaliskuuta 2013. Norjan valtion öljy-yhtiö Statoil ilmoitti jäädyttävänsä suunnitelmat öljynporauksesta Alaskassa. Statoil on yksi Arktiksen aggressiivisimpia yhtiöitä. Statoililla on lisenssejä öljynetsintään ympäri napapiirin: Norjassa, Venäjällä, Alaskassa ja Grönlannissa.

29. maaliskuuta 2013. Grönlannin tuore pääministeri Aleqa Hammond ilmoitti, ettei Grönlanti myönnä uusia lisenssejä öljynporaukseen. Myös aiemmin myönnetyt luvat aiotaan käydä uudelleen läpi. Moratorio on suoraa seurausta Greenpeacen esiin nostamasta öljyonnettomuuden huolesta.

2. huhtikuuta 2013. ”Ei kopeekan vertaa arktisiin investointeihin”, totesi Venäjän suurimman yksityisen öljy-yhtiön varapääjohtaja Leonid Fedun Financial Timesille huhtikuun alussa. Lukoil perääntyy Karanmereltä ja Barentsinmereltä.

10. huhtikuuta 2013. Seuraavaksi vuorossa oli yhdysvaltalainen ConocoPhillips, joka ilmoitti peruvansa vuoden 2014 Alaskan poraussuunnitelmat. Yhtiö valitteli erityisesti ”sääntelyn epävarmuutta” tilanteessa, jossa ympäristöjärjestöjen kritiikki ja Shellin vaikeudet ovat pakottaneet presidentti Barack Obaman hallintoa arvioimaan uudelleen öljynporauksen edellytyksiä Alaskasssa.

11. huhtikuuta 2013. Seuraavana päivänä Greenpeacen aktivistit kiipesivät Norjassa Statoilin öljynporauslautalle, jonka suunniteltu määränpää oli maailman pohjoisin öljynporausalue Barentsinmerellä. Vain muutamaa tuntia myöhemmin norjalainen valtion omistama öljy-yhtiö ilmoitti, että suunniteltuja porauksia ei tehdä tänä vuonna.

Näitä peruutuksia ei olisi tapahtunut ilman miljoonia Arktiksen puolustajia ja ympäristöjärjestöjen työtä. Öljy-yhtiöt tietävät, että niitä seurataan tarkasti. Arktista ei kuitenkaan ole vielä pelastettu, joten liity mukaan: www.SaveTheArctic.org

TAPIO LAAKSO

Pohjoisnavalle, pohjoisnavalle! #2ThePole

Tapio Laakso — Mon, 08 Apr 2013 17:56:00 +0200

Neljä nuorta Arktis-lähettilästä on parhaillaan hiihtämässä 16 hengen Aurora-retkikunnan mukana kohti pohjoisnapaa. Retkikunta vie pohjoisnavalle 2,7 miljoonan Arktiksen puolustajan nimet julistukseksi siitä, että Pohjoinen jäämeri on ihmiskunnan yhteistä perintöä. Arktista ei ole tarkoitettu öljy-yhtiöiden uudeksi temmellyskentäksi.

Arktis kiinnostaa tällä hetkellä monia. Se tuli selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun ilmeni, että Arktisen neuvoston korkeat virkamiehet ovat myös parhaillaan matkalla pohjoisnavalle. Retkikunta onkin pistänyt vauhtia suksiin yhyttääkseen virkamiehet, jotta viesti Arktiksen suojelun tärkeydestä voidaan toimittaa heille kaikkein symbolisimmalla paikalla eli pohjoisnavalla.

Yksi Arktis-lähettiläistä ja retkikunnan jäsenistä 26-vuotias Josefina Skerk, joka on Ruotsin saamelainen ja Ruotsin saamelaiskäräjien jäsen.

Pohjoisnavalla retkikunta järjestää seremonia, jonka yhteydessä 2,7 miljoonan Arktiksen puolustajan nimet lasketaan aikakapselissa merenpohjaan. Kapselin mukana merenpohjaan lasketaan 13-vuotiaan malesialaisen Sarah Batrisyianin suunnittelema, titaanista valmistettu tulevaisuuden lippu.

Lipun laskeminen on tehty kerran ennenkin. Vuonna 2007 Venäjä vei sukellusveneellä maan lipun pohjoisnavalle merenpohjaan osoitukseksi maan arktisista aikeista. Arktiksen tulevaisuudessa on kyse paljolti siitä, määrittävätkö sitä kapeat kansalliset intressit, vai huoli koko ihmiskunnan yhteisestä tulevaisuudesta.

Öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttö lämmittää ilmastoa ja sulattaa nopeasti arktista merijäätä. Sen pitäisi olla varoitus koko ihmiskunnalle, mutta muutamat suuret yhtiöt näkevät tässäkin vain bisnesmahdollisuuden. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, mistä Anna-Sofia Berner kirjoitti Helsingin Sanomien erinomaisessa Ilmastonmuutoksen suuret syylliset -artikkelissaan.

Tämän vuoksi 2,7 miljoonaa Arktiksen puolustajaa, nuoret Arktis-lähettiläät ja Greenpeace menevät pohjoisnavalle. Uuden öljyprovinssin sijaan tarvitsemme ilmastonmuutoksen torjuntaa ja energiavallankumouksen, joka päättää fossiilienergian aikakauden.

Seuraa Twitterissä #2ThePole #SaveTheArctic

TAPIO LAAKSO

PS. Oletko sinä jo liittynyt Arktiksen puolustajiin?

EK ja Jyri Häkämies ajavat saastuttajien ilmastopolitiikkaa

Tapio Laakso — Sat, 06 Apr 2013 08:43:00 +0200

Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen kirjoitus aamun Helsingin Sanomissa EU:n ilmastopolitiikan tulevaisuudesta on tärkeä. Kirjoitus avaa erinomaisesti Euroopan järjestäytyneen saastuttajalobbyn tavoitteita EU:n 2030 ilmasto- ja energiatavoitteita linjattaessa. Saastuttajien tavoitteena on kunnianhimoisten päästövähennysten viivyttäminen ja uusiutuvan energian teollisuuden nitistäminen. Ilmastokriisin pahentuminen ei näytä EK:ta tai Häkämiestä vaivaavan.

Saastuttajien linjaus 1: ei tavoitetta uusiutuvalle energialle

Häkämies kirjoittaa, että EU:n pitäisi sopia ainoastaan päästövähennystavoitteesta. Uusiutuvan energian tavoitetta tai energiatehokkuustavoitetta ei hänen mukaansa ”ohjauskeinojen sekavuuden” vuoksi tarvita.

Todellinen syy on se, että suuria eurooppalaisia saastuttajia pelottaa uusiutuvan energian hurja voittokulku. Viime vuosi kuvaa tätä hyvin: 70 % kaikesta uudesta sähköntuotantokapasiteetista EU-maissa oli uusiutuvaa energiaa. Häkämies ottaakin kirjoituksessaan suoraan kantaa sen puolesta, että suuret energiayhtiöt ovat parempia hoitamaan energiantuotannon kuin nyt syntymässä oleva hajautettu järjestelmä.

Miksi tarvitaan tavoite uusiutuvalle energialle?

Päästövähennystavoite ja uusiutuvan energian tavoite ovat toisiaan täydentäviä ja vahvistavia.

Sitova uusiutuvan energian tavoite on paras tapa varmistaa uusiutuvan energian kehitys ja käyttöönotto.

Uusiutuvan energian edistäminen edistää päästövähennyksiä koko maailmassa paremman ja tehokkaamman teknologian kautta.

Energiamarkkina ei ole tasa-arvoinen pelikenttä kaikille. Fossiilienergia ja ydinvoima ovat nauttineet vuosikymmenien tukiaisista.

Nopein reitti vähäpäästöiseen energiajärjestelmään tapahtuu uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden parantamisen kautta.

Uusiutuvan energian käyttöönotto vähentää riippuvuutta tuontipolttoaineista.

Saastuttajien linjaus 2: viivytellään päästövähennystavoitteen kanssa

Häkämies kirjoittaa: ”Nyt tulee kaikin keinoin pyrkiä kansainväliseen ilmastosopimukseen, joka kattaa maailman keskeisimmät talousalueet. Vasta sen jälkeen EU voi tehdä lopulliset päätökset vuoden 2020 jälkeisten omien tavoitteidensa tasosta.”

Jokaisesta kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin osallistuvasta maasta löytyy Jyri Häkämies ja EK. Juuri siksi sopimusta ei ole saatu aikaan. Häkämies pelaa kaksilla korteilla: hän peräänkuuluttaa kansainvälistä sopimusta, mutta samalla juuri hän kuuluu siihen eturyhmään, joka vaikeuttaa sopimuksen syntymistä. On täysin epärealistista olettaa, että Kiina, Intia ja muut teollistuvat maat liittyisivät mihinkään sopimukseen, elleivät ne näe teollisuusmaiden olevan tosissaan omien päästöjensä vähentämisen kanssa.

Häkämiehen linjaus pelaa nimenomaan kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymistä vastaan, koska se osoittaa, ettei Euroopassa oikeasti olla tosissaan.

Sama on pätenyt nyt voimassa olevaan 2020 pakettiin. Häkämiehen EK on kivenkovaan vastustanut 2020 ilmastotavoitteen kiristämistä. Päästöoikeuksien ilmaisjaon ja päästövähennys tavoitteen heikon kunnianhimon vuoksi, päästöoikeuden hinta on romahtanut. Tämä on jo johtanut siihen, että EU-maiden voimalaitoksissa on lisätty kivihiilen polttoa.

Ja. kuinka teollisuus kehtaa puhua hiilivuodosta, vaikka sille on päästökaupan ilmaisten päästöoikeuksien muodossa jaettu riihikuivaa käteistä?

Saastuttajien viherpesu: ”Suomi voi nousta cleantechin johtavaksi maaksi”

Häkämies lopettaa Hesarin kirjoituksensa Suomessa tavanomaiseen roskapuheeseen siitä, että Suomi voi nousta merkittäväksi cleantech-maaksi. Häkämiehen ja EK:n linjauksilla näin ei missään tapauksessa tapahdu. Tähän asti EK on ollut keskeisellä tavalla vaikuttamassa siihen, että Suomi on jäänyt esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoimassa eurooppalaiseksi peränpitäjäksi.

Vuonna 2012 Suomen tuulivoimakapasiteetti oli EU-maiden neljänneksi pienin. Suomen takana olivat vain Slovakia, Slovenia ja Malta. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että Suomella on takana uusiutuvan sähköntuotannon menetetty vuosikymmen.

Cleantech voi menestyä vain, jos kotimarkkinat ovat kunnossa. Kotimarkkinat luodaan kunnianhimoisten tavoitteiden kautta. Puhdas talous ei synny itsestään, kuten Häkämies uskottelee.

Lue lisää Greenpeacen energiavisiosta

EVA:n arvotutkimus: yritysjohdon syytä katsoa peiliin

Tapio Laakso — Wed, 20 Mar 2013 16:18:53 +0100

Yritysjohtajien huonot strategiset valinnat saavat huutia suomalaisilta EVA:n tuoreessa arvotutkimuksessa. Suomalaisten selkeä enemmistö pitää yritysjohtoa suurimpana syypäänä yritysten kilpailukyvyn heikkenemiseen. Liian tiukkoja ympäristömääräyksiä pidetään vähäisimpänä syynä – massiivisesti rikkidirektiiviporusta huolimatta. Suomen teollisuuspolitiikan olisi korkea aika siirtyä vanhan museoinnista tulevaisuuden rakentamiseen.

Suomalaista teollisuuspolitiikkaa vaivaa umpimielinen ajatus siitä, että ympäristösäätely aiheuttaa vain kustannuksia. Onneksi kansalaiset ovat viisaampia.

Rikkidirektiivistä nostettu kohu taitaa olla neuvottelutaktiikkaa. Huomenna hallitus linjaa kehysriihessä talouspolitiikkaa tuleviksi vuosiksi. Myös palkkakierros on käynnistymässä. On elinkeinoelämän neuvottelijoiden etu, jos he pystyvät naama vakavana puhumaan valtavista kilpailukykyä uhkaavista kustannuksista.

Pöydälle onkin tuotu aikamoinen pino erilaisia esityksiä yritysten kilpailukyvyn tai ainakin voittojen parantamisesta. On yhteisöveron alennusta, kasvuyritysten miljardirahastoa ja veroetuja, on palkkojen nollalinjaa ja kaikenlaiset uudet velvoitteet ovat aivan mahdoton ajatuskin.

Hallituksen pitäisi kehysriihessä tehdä sellaisia teollisuuspoliittisia linjauksia, jotka rakentavat uutta. Menestyvä talous on jotain aivan muuta kuin vanhojen yritysten vallitsevien etujen, markkinoiden ja kilpailukyvyn suojaamista esimerkiksi uusia ympäristönormeja vastaan.

Muutamia ehdotuksia:

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ajaa miljardin euron kasvurahastoa yrityksille. Tanskassa on perustettu puolen miljardin rahasto tukemaan raskaan teollisuuden energiatehokkuutta ja siirtymistä uusiutuvan energian käyttöön.

Lopetetaan ympäristölle haitallinen sähkön käytön tukeminen – lasketaan mieluummin sitä yhteisöveroa.

Mikäli työpaikkoja halutaan pelastaa valtiontuilla, pitää löytää uusia suuntia. Merituulivoiman demonstraatiohankkeiden edistäminen olisi hyvä tapa tukea Turun STX:n telakkaa.

Autoilun tukiin uppoaa satoja miljoonia vuodessa – niillä rakentaisi helposti yhden kehäradan vuodessa.

TAPIO LAAKSO

Vetoa ministereihin: Vaadi haitallisten tukien leikkaamista

Ydinvoimaloiden rakentajat eivät halua vastuuta rakennelmistaan

Tapio Laakso — Mon, 11 Mar 2013 17:08:00 +0100

Suhteessa siihen, kuinka vakuuttuneita ydinvoimaloiden rakentavat ovat niiden turvallisuudesta, rakentajat ovat erikoisen haluttomia ottamaan itselleen vastuuta mahdollisista onnettomuuksista. Itse asiassa kansainväliset ydinvoimasopimukset on nimenomaisesti tehty rajoittamaan tätä vastuuta. Fukushiman reaktorit suunnitelleet General Electric, Hitachi ja Toshiba tekevät nyt itse asiassa rahaa osallistumalla onnettomuuden jälkien siivoamiseen.

”Tämän lain tai muussa sopimusvaltiossa voimassa olevan vastaavan lainsäädännön korvaussäännösten mukaista korvausta ydinvahingosta ei voida vaatia muulta kuin ydinlaitoksen haltijalta tai tämän vastuun varalta vakuutuksen myöntäneeltä vakuutusyhtiöltä.” (Ydinvastuulaki 15§, 1 momentti)

Tämä ydinvastuulain pykälä tarkoittaa sitä, että Arevalla ei ole mitään vastuuta, jos sen rakentamassa Olkiluoto 3:ssa jokin menee pieleen. Kaikki vastuu on laitoksen operaattorilla ja vakuutuksen myöntäjällä. Rakentajan ei tarvitse jälkikäteen huolehtia, vaikka olisi tullut muutama laatuvirhe tehtyä.

Vastuun välttäminen on ydinvoimaloiden rakentajille tärkeää. GE:n Intian pomo John Flannery sanoi tämän Forbes Indian haastattelussa suoraan. Intian ydinvastuulaki on sellainen, että myös laitteistojen toimittajat voivat joutua vastuuseen. Flannery toteaa: “We are a private enterprise and we just can’t take that kind of risk profiles.”

Yhtiöiden haluttomuus on ymmärrettävää. Helsingin Sanomien mukaan pelkästään Fukushiman reaktoreiden käytöstä poistaminen tulee maksamaan 76 miljardia euroa. Saastuneiden alueiden siivoaminen ja korvaukset kotinsa menettäneille maksavat vielä paljon enemmän.

Nämäkin rahat olisi voitu käyttää turvallisen ja puhtaan uusiutuvilla toimivan energiajärjestelmän rakentamiseen. Kysymys on juuri nyt ajankohtainen myös monessa suomalaisessa kunnassa, jotka ovat mukana Fennovoimassa ja Olkiluoto 3:ssa. Kaadetaanko lisää rahaa riskialttiisiin ydinvoimahankkeisiin vai olisiko parempi investoida energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan?

GE:n, Hitachin ja Toshiban pitäisi osaltaan kantaa vastuu Fukushimasta. Sinä voit auttaa japanilaisia ja tukea heidän vaatimustaan saattaa yhtiöt vastuuseen katastrofista.

TAPIO LAAKSO

Energiavero ylös ja yhteisövero alas?

Tapio Laakso — Wed, 06 Mar 2013 13:02:00 +0100

Hallitus valmistautuu kiivaasti 21.3. pidettävään kehysriiheen. Siellä päätetään vuosien 2014–2017 budjettikehyksistä siis politiikan ydinasiasta eli rahasta. Valtiovarainministeriössä on sopivasti pistetty kasaan raportti ympäristön kannalta haitallisista tuista (s.14). Neljän miljardin euron potin soisi kiinnostavan säästökohteita etsiviä poliitikkoja. Tukiin puuttuminen mahdollistaisi myös nykyistä fiksumman elinkeinopolitiikan.

Samaan aikaan Suomessa on käyty elinkeinoelämän vetämää keskustelua yritysten maksaman yhteisöveron alentamisesta. SAK:n pääekonomisti Olli Koski laskeskelee, että yhden yhteisöveroprosentin alennus maksaa noin 200 miljoonaa euroa.

VM:n informatiivisesta taulukosta selviää, että energiaintensiivisen teollisuuden energiaveroleikkurin ja teollisuuden matalamman sähköveron hinnalla rahoittaisi 2,5 prosenttiyksikön alennuksen yhteisöveroon.

En lähde ottamaan kantaa, onko yhteisöveron laskeminen järkevää nykyisessä taloustilanteessa. Mikäli kuitenkin yrityksiä halutaan tukea alemmalla verotuksella, yhteisöveron alentaminen olisi sähköveroa neutraalimpi tapa. Yhteisöveroa maksavat kaikenlaiset yritykset, ei ainoastaan teollisuus.

Saattaa tietysti olla muita yhteiskunnallisia perusteluita tukea nimenomaan teollisuutta. Usein tätä perustellaan viennin tärkeydellä esimerkiksi kotimaiseen palveluntuotantoon verrattuna. Silloinkin on outoa ohjata tuki energian- ja sähkönkulutuksen kautta. Korkean teknologian teollisuus tuskin suurta energiatukea tarvitsee. Tällainen lähestymistapa vähentää energiatehokkuutta parantavien investointien kannattavuutta.

Kansantalouden tasolla tämä ylläpitää riippuvuutta (usein fossiilisista) tuontipolttoaineista. Suomi ostaa joka vuosi ulkomailta useilla miljardeilla euroilla fossiilisia polttoaineita. Riippuvuuden vähentäminen olisi tehokas tapa parantaa kauppatasetta.

TAPIO LAAKSO

Lue lisää: Energiavallankumous Suomessa

Shellin ensimmäinen oikea päätös Arktiksella – entä Suomi?

Tapio Laakso — Thu, 28 Feb 2013 11:58:00 +0100

Shell ilmoitti eilen illalla Suomen aikaa, että yhtiö ei tänä vuonna aio porata öljyä Alaskan rannikolla. Tätä ei olisi tapahtunut ilman teidän kaikkien miljoonien ihmisten tukea kaikkialta maailmasta. Shell ei voi tehdä Arktiksella mitä tahansa, koska tietää että yhtiön jokaista liikettä seurataan tarkasti. Tästä huolimatta yhtiö näyttää syyllistyneen useisiin turvallisuusmääräysten laiminlyönteihin.

Shellin Alaskan operaatio meni lopullisesti karille (kirjaimellisesti) uutena vuotena. Öljynporauslautta Kullukia hinanneiden alusten hinausvaijerit napsahtivat myrskyssä poikki ja Kulluk ajautui Sitkalidakin saaren rantakiville Alaskassa. Sama tapahtui kesän alussa myös yhtiön toiselle porausalukselle Noble Discovererille.

Yhdysvaltain rannikkovartiosto on myös löytänyt Noble Discovereria koskevissa tutkimuksissaan näyttöä useista turvallisuusmääräysten rikkomuksista. Kaikkiaan selvityksissä on löytynyt 16 erilaista turvamääräysten rikkomusta.

Yhdysvaltain sisäministeriön on tarkoitus antaa lähiviikkoina kattava selvitys Shellin Alaskan operaation kohtaamista ongelmista. Presidentti Obaman entiset neuvonantajat ovat jo ehtineet ilmoittaa vastustavansa öljynporauksen jatkamista arktisilla merialueilla.

Shellin ilmoitus peruuttaa tämän vuoden poraukset olivat yhtiön ensimmäinen oikea päätös Arktiksella. Kyse on kuitenkin toistaiseksi vain tauosta: nyt on aika painostaa presidentti Barack Obamaa perumaan Shellin porausluvat.

Mitä tekee Suomi?

Tunnetusti Suomi on osallisena Shellin hankkeessa. Valtionyhtiö Arctia Shipping on vuokrannut monitoimimurtajat Nordican ja Fennican auttamaan Shelliä. Tämä on todellista riskibisnestä. On selvää, että jos jokin menisi pahasti pieleen Alaskassa, Shellin asianajajat tekisivät kaikkensa vierittääkseen ainakin osavastuun Arctian niskaan.

Ennen kaikkea kyse on hankkeesta, jossa mukana olo on täysin edesvastuutonta. Suomi on sitoutunut ilmastonmuutoksen torjunnan edistämiseen. Se edellyttää, että suuri osa jo tunnetuista öljyvaroista jätetään maahan. Mikäli poraushankkeet Arktiksella etenevät, kyseessä saattaa olla jopa maailman kolmanneksi suurin fossiilihanke.

Suomen ja suomalaisten jäänmurtajien ei pidä osallistua fossiilihankkeisiin Pohjoisella jäämerellä. Näiden alusten tehtävä on turvata suomalaista merenkulkua, ei edesauttaa maapallon karrelle polttamista.

Hallituksen pitää nyt tehdä selkä linjaus, jossa suljetaan pois suomalaisten valtion omistamien jäänmurtajien osallistuminen offshore-öljynporaukseen.

TAPIO LAAKSO

Mitä sinä voit tehdä?

Lähetä viestiä presidentti Barack Obamalle, että hän peruisi Shellin öljynporausluvat.

Tue Greenpeacea – emme ota rahaa valtioilta emmekä yrityksiltä. Arktiksen puolustaminen on kiinni sinun tuestasi.

Hallitus kierrättää vanhoja valheita

Tapio Laakso — Fri, 08 Feb 2013 15:15:00 +0100

Työ- ja elinkeinoministeriö tiedotti hallituksen hyväksyneen tänään energia- ja ilmastostrategian päivityksen. Tosin hyväksytty paperi tulee julkiseksi vasta joskus tulevaisuudessa. Mikäli strategian aiemmin julkaistua taustamuistiota on uskominen, hallitus kierrättää vanhoja valheita ydinvoimalla tapahtuvista päästövähennyksistä.

Tämän päivän tiedotteessaan hallitus väittää: ”Kasvihuonekaasupäästöt vähenevät voimakkaasti vuoteen 2025 mennessä”. Taustamuistiosta löytyy aiheesta tällainen kaavio:

Tekstissä todetaan uusien ydinvoimaloiden (Fennovoiman ja Olkiluoto 4:n) valmistumisen laskevan päästöjä erityisen paljon. Kuviosta näkyy, että päästövähennyksen pitäisi olla noin 10 miljoonaa tonnia. Tätä 10 miljoonan tonnin lukua toisteli 2010 silloinen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen, kun ydinvoimaluvista päätettiin.

Hallituksen itse tilaamat selvitykset kumosivat väitteen kuitenkin jo 2010. VTT:n julkaisema raportti Ydinvoimahankkeiden periaatepäätökseen liittyvät energia- ja kansantaloudelliset selvitykset sisälsi seuraavan kuvion (s. 57):

Hallituksen VTT:llä teettämien selvitysten mukaan kahden ydinreaktorin rakentaminen vähentäisi sähköntuotannon päästöjä Suomessa miljoonalla tonnilla reaktoria kohden.

Nyt hallitus kierrättää uudelleen vanhoja valheita. Lue kuinka ministerit vuonna 2010 vääristelivät ydinvoimalupien perusteita:

Näin ministerit Pekkarinen ja Vanhanen vääristelevät ydinvoimalupien perusteita -raportti. Katso myös hyvin informatiivinen kalvosarja.

Kampanja tuottaa tulosta: indonesialainen sellujätti lopettaa metsien raivauksen

Tapio Laakso — Wed, 06 Feb 2013 10:07:00 +0100

Greenpeace on kampanjoinut jo vuosia Indonesian sademetsien pelastamiseksi. Kampanja tuottaa tulosta. Maailman toiseksi suurin paperi- ja selluyhtiö Asian Pulp & Paper ilmoitti tällä viikolla lopettavansa sademetsien ja turvemaiden raivaamisen. Aika näyttää, onko APP tosissaan, mutta ilmoitus antaa toivoa Indonesian metsille.

Tämä saavutus ei olisi ollut mahdollinen ilman teitä kaikkia tuhansia ja tuhansia ihmisiä, jotka saitte esimerkiksi Barbien luopumaan sademetsäpakkauksestaan. Mattelin esimerkkiä seurasi lukuisa joukko suuria paperinostajia. Saavutus on tärkeä, koska APP:ta on pidetty ”mahdottomana” taivuttaa.

APP:n sisaryhtiö ja saman Sinar Mas -konsernin palmuöljysiipi Golden Agri-Resources on tehnyt vastaavan sitoumuksen metsien tuhoamisen lopettamiseen jo aikaisemmin. Tämä tapahtui pitkälti menestyksekkään Nestlé-kampanjan ansiosta. Myös tässä kampanjassa suurin rooli oli sadoillatuhansilla ihmisillä, jotka tukivat kampanjaa lähettämällä Nestlélle sähköpostia, soittamalla heille tai levittämällä kampanjaviestiä sosiaalisessa mediassa.

Indonesian sademetsät ovat todellinen monimuotoisuuden aarreaitta, jossa elää jopa 15 prosenttia kaikista tunnetuista kasvi-, nisäkäs- ja lintulajeista. Orangeista ja sumatrantiikereistä on tullut näiden ainutlaatuisten metsien symboleja.

Indonesian sademetsiä kuitenkin raivataan nopealla vauhdilla sellun- ja paperin raaka-aineiksi sekä plantaaseiksi esimerkiksi palmuöljyn tuotantoa varten. Luonnon monimuotoisuuden häviämisen ohella seurauksena on valtavia ilmastopäästöjä. Metsiä raivataan turvemaalta, minkä seurauksena ilmakehään vapautuu hiiltä. Indonesian päästöt ovat kolmanneksi suurimmat koko maailmassa juuri metsien ja turvemaiden raivaamisen vuoksi. Pelkästään yritysten käyttöön myönnetyillä alueilla sijaitsee yli 30 miljoonaa hehtaaria (kolmen Lapin läänin verran) sademetsiä ja turvemaita.

APP alihankkijoineen on raivannut omaa maapankkiaan jopa 100 000 hehtaarin vuosivauhtia. Nyt tämä toivottavasti loppuu, eikä yhtiön toiminta enää jatkossa uhkaa sademetsiä. Käytännössä sitoumus on vasta alku. Yhtiöllä on pitkä historia viherpesutarkoituksiin tehdyistä ”sitoumuksista”. Oleellista on sitoumuksen toimeenpano, jota Greenpeace ja indonesialaiset kansalaisjärjestöt tulevat valvomaan silmä kovana.

Valitettavasti Indonesian metsät eivät pelkästään tällä voitolla pelastu. Esimerkiksi APRIL, joka on Suomessa tuttu aiemmasta yhteistyöstään UPM:n kanssa, jatkaa sademetsien raivaamista.

Sademetsiä raivaavat myös monet palmuöljy-yhtiöt. Kuten tunnettua suomalainen Neste Oil ostaa Indonesiasta valtavat määrät palmuöljyä. Yhtiö ei ole suostunut pyynnöistä huolimatta paljastamaan toimittajiaan.

Tapio Laakso

Greenpeacen työ Indonesian sademetsien suojelemiseksi on mahdollista vain tavallisten ihmisten lahjoitusten avulla. Emme ota rahaa vastaan yrityksiltä tai valtioilta, siksi toivomme lahjoitusta sinulta.

Uusiutuvan sähköntuotannon menetetty vuosikymmen – Suomessa

Tapio Laakso — Fri, 01 Feb 2013 13:15:00 +0100

Mennyt vuosikymmen oli Suomessa todellinen uusiutuvan sähköntuotannon menetetty vuosikymmen. Muualla maailmassa tuuli- ja aurinkosähkön tuotanto kasvoi ennätyksellisen nopeasti. Näistä ”uusista uusituvista” tuli keskeinen osa energiapalettia sen sijaan, että enää puhuttaisiin ”vaihtoehtoisista energianlähteistä”, kuten joskus oli tapana. Samaan aikaan Suomessa tehtiin tietoinen päätös jättäytyä sivuun.

Oheinen tilastokeskuksen käppyrä kuvaa Suomen uusiutuvan sähköntuotannon menetettyä vuosikymmentä.

Kuvasta näkyy, kuinka uusiutuvilla tuotetun sähkön määrä on pysynyt vuodesta toiseen samana, vain vesivoiman osuus vaihtelee.

Verrataan samoja vuosia Saksassa.

Uusiutuvan sähköntuotannon kasvu on ollut Saksassa suorastaan käsittämättömän nopeaa. Uusiutuvien osuus on Saksassa noussut vuoden 1999 5 % tasosta 20 % vuonna 2011. Viime vuoden aikana uusiutuvien osuus on noussut entisestään. Vuoden 2020 virallinen tavoite on 35–40 % paikkeilla, mutta tämä ylittynee reippaasti.

Suomessa tehtiin 2000-luvun alun ydinvoimahuumassa päätös siitä, että uusiutuvan energian teollisuuteen ei haluta mukaan. Samalla varmistettiin se, että Suomesta ei tullut keskeistä pelaajaa esimerkiksi kansainvälisillä tuulivoimamarkkinoilla.

Onneksi joitain askelia on aivan viime vuosina otettu ja esimerkiksi tuulivoiman syöttötariffi on viimein saatu voimaan. TEM:n vihdoin ja viimein julkisuuteen saama energia- ja ilmastostrategian taustamuistio kuitenkin vaikuttaa lähinnä vanhan kierrätykseltä. Kunnianhimoa energiatehokkuustavoitteissa tai uusiutuvan energian lisäämisessä ei ole. Teollisuuden sähkönkulutuksen uskotaan kasvavan parin suuren paperikoneen verran ja kolmen ydinvoimaloiden uskotaan valmistuvan 2025 mennessä.

TAPIO LAAKSO

Greenpeace julkaisee oman energiaskenaarionsa 7. helmikuuta.

Onko Arktinen neuvosto tehtäviensä tasalla?

Tapio Laakso — Mon, 21 Jan 2013 18:05:00 +0100

Pienen piirin kiinnostuksen kohteena ollut arktinen yhteistyö on viime vuosien aikana muuttunut kuumaksi poliittiseksi kysymykseksi. Tämä johtuu tietysti pohjoisen kuumentuvasta ilmastosta, joka sulattaa napajäätä ennätystahtia. Obskuurista Arktisesta neuvostosta on yhtäkkiä tullut merkittävä poliittinen foorumi, johon esimerkiksi Kiina ja Intia haluaisivat tarkkailijajäseniksi. Mutta onko Arktinen neuvosto tehtäviensä tasalla?

Arktiseen neuvostoon kuuluvat kahdeksan arktista valtiota eli Suomen ohella muut Pohjoismaat sekä Venäjä, Yhdysvallat ja Kanada. Lisäksi tarkkailijoina mukana on joukko valtioita ja kansainvälisiä järjestöjä. Alkuperäiskansojen järjestöillä kuten Saamelaisneuvostolla on pysyvän jäsenen status valtioiden rinnalla.

Arktisen neuvoston jäsenvaltiot ovat korostaneet neuvoston roolia ensi sijaisena foorumina Arktiksen asioista päätettäessä. Linja näyttäytyy yhä enemmän pyrkimyksenä estää kilpailevien intressien pääsy mukaan Arktiseen politiikkaan. Arktiksen tulevaisuus ei kuitenkaan ole yksin Arktisten valtioiden asia. Esimerkiksi öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämisellä on ilmastonmuutoksen kiihdyttämisen kautta väistämätön vaikutus koko maailmaan. Miksi Tyynenmeren uppoavat maat eivät saisi olla mukana päättämässä asiasta?

Arktisen neuvoston työryhmät ovat olleet erinomaisia keräämään ja analysoimaan tieteellistä tutkimusta Arktisesta ympäristöstä. Kattava tutkimustieto ei kuitenkaan ole johtanut toimintaan. Poliitikoille on tyypillistä korostaa luonnonvarojen hyödyntämistä ”vaarantamatta pohjoisen herkkää luontoa”. Tähän tapaan:

”Arktisilla alueilla olevien luonnonvarojen hyödyntäminen on tapahduttava vaarantamatta pohjoisen herkkää luontoa ja uskon sen olevan täysin mahdollista.” – Ulkoministeri Erkki Tuomioja Tieteen päivillä 10.1.2013

”Tässä on syytä todeta, että pohjoinen luonto on erityisen haavoittuva ja kaiken toiminnan arktisilla alueilla pitää tapahtua korkeimpien ympäristöstandardien mukaisesti.” – Pääministeri Jyrki Kataisen Martti Ahtisaari -luento 27.11.2012

”Potentiaali on merkittävä. Samalla arktisen alueen kehittämisen on oltava luonnon kannalta kestävää.” – Presidentti Sauli Niinistön puhe Norjan ulkopoliittisessa instituutissa 11.10.2012

Kaikille kolmelle puheenvuorolle on yhteistä se, että niissä ei esitetä ainuttakaan konkreettista linjausta Arktiksen suojelemiseksi. Ulkoministeri Tuomioja sentään vaatii ilmastopäästöjen vähentämistä. Se ei saa häntä kuitenkaan tekemään loogista johtopäätöstä: arktiset öljyvarat pitää jättää maahan.

Konkreettisia askelia eteenpäin

Arktisen neuvoston on oman uskottavuutensa vuoksi saatava vihdoin jotain konkreettista aikaan. Toivottavasti tänään Tromssassa aloittava pysyvä sihteeristö tukee tätä työtä. Haluaisin uskoa, että Suomen poliittinen johto on tosissaan siinä, että Arktista pitää myös suojella. Tässä vinkiksi Greenpeacen neljän kohdan ohjelma:

1. Perustetaan mertensuojelualueiden verkoston Pohjoiselle jäämerelle biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen linjauksen mukaan. Sopimuksen mukaan maailman meristä on suojeltava kymmenen prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Pohjoisella jäämerellä ei ole lainkaan suojelualueita.

2. Sovitaan välittömästi öljynporauskiellosta Pohjoisella jäämerellä sekä vahvoista säännöksistä turvallisen merenkulun takaamiseksi. Jäätä ei voi puhdistaa öljystä, ja Shellin vaikeudet Alaskassa viime ja tänä vuonna osoittavat, ettei öljyteollisuus ole valmis riskialttiiseen öljynporaukseen arktisissa olosuhteissa.

3. Perustetaan asianmukainen hallintojärjestelmä säätelemään kalastusta Pohjoisella jäämerellä merioikeusyleissopimuksen periaatteiden mukaan. Hallinnon on puututtava kestämättömään ja sääntelemättömään kalastukseen arktisilla alueilla, jotka jään sulamisen takia aukeavat kalastukselle.

4. Otetaan jäsenvaltioissa käyttöön tehokkaita toimia ilmastopäästöjen vähentämiseksi ja taataan jäsenvaltioidensa täysi sitoutuminen Kioton pöytäkirjan velvoitteisiin, sillä ilmastonmuutos on arktisen ympäristön suurin uhka.

Suomella on mahdollisuus nostaa näitä asioita esiin Arktiksen neuvoston helmikuun epävirallisessa ympäristöministerikokouksessa ja toukokuun ulkoministerikokouksessa.

TAPIO LAAKSO

Mitä sinä voit tehdä? Liity Arktiksen puolustajiin osoitteessa http://www.SaveTheArctic.org

Yhtä Talvivaaraa koko maailma

Tapio Laakso — Wed, 14 Nov 2012 20:58:00 +0100

Talvivaara-keskustelun velloessa on erityisen tärkeää varoa ajatusta, että kyseessä olisi yksittäistapaus. Yksittäistapauksesta puhuminen on tavanomainen taktiikka aina silloin, kun ympäristöä tuhoava teollisuus jää rysän päältä kiinni. Näin yritetään varmistaa, että muut saavat jatkaa enemmän tai vähemmän vanhaan malliin.

Kaivosteollisuus aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia kautta maailman. Suomessa vain hyvin usein halutaan uskoa, että täällä ympäristöasiat on hoidettu hyvin. Tämä Good news from Finland -sivuston vuoden takainen uutinen on tästä suorastaan surullinen esimerkki: ”Talvivaaran päämääränä onkin kasvaa kansainvälisessä vertailussa alan kärkiyritysten joukkoon ympäristöasioissa.” Samainen sivusto hehkutti myös 2010 sitä, kuinka Suomen kaivosteollisuus kasvaa ennätysvauhtia.

Meidän on aika oppia, että suomalaiset suuryhtiöt ovat aivan yhtä vastuuttomia toimijoita kuin ulkomaiset kollegansa. Pöyry näyttää tässä hyvää esimerkkiä. Veikko Eranti totesikin osuvasti, että Talvivaara-keskustelussa tervettä on ollut se, ettei kukaan edes oleta yhtiön toimivan ympäristöystävällisesti elleivät viranomaiset siihen pakota.

Siksi tarvitsemme kaivosmoratorion: ei ainuttakaan kaivoslupaa tällä hallituskaudella. Kaikki voimat on laitettava valvonnan ja lainsäädännön uudistamiseen. Motivaatiota voi hakea esimerkiksi Oulun kaupunginjohtajan Matti Pennasen visiosta pohjoiselle. Kaivoksia Lappiin, öljyä ja kaasua jäämereltä:

Seuraavaksi ovat vuorossa puheet siitä, kuinka ympäristölainsäädännön kiristäminen johtaa investointien vähentymiseen ja työpaikkojen menetykseen. Greenpeacessa oppii, kuinka tätä samaa tarinaa toistellaan kaikkialla maailmassa. Täällä Suomessa kerrotaan tehtaiden siirtyvän Aasiaan ja Aasiassa väitetään, että eivät siirry, mikäli ympäristöstä huolehditaan.

Seurauksena on, että koko maailmasta on tulossa yhtä Talvivaaraa. Kiinassa hiilentuotannon laajentaminen uhkaa paitsi ilmastoa, myös maan muutenkin niukkoja vesivaroja. Intiassa hiilentuotannon tieltä ollaan raivaamassa suuria metsiä. Ja kun hiilen polttamisen aiheuttama ilmastonmuutos sulattaa Arktisen merijään, sieltä lähdetään poraamaan lisää öljyä.

Työpaikkoja voidaan luoda kestävällä tavalla, mutta se vaatii tiukkaa ympäristölainsäädäntöä ja sen valvontaa. Sen sijaan, että mennään kiinalaisten selän taakse, kun halutaan saastuttaa Suomessa, kannattaa pistää omat asiat kuntoon ja tukea niitä, jotka tekevät samaa omissa maissaan. Pekkaperiä riittää valitettavasti jokaiseen maahan.

TAPIO LAAKSO

Lue lisää niistä, jotka haastavat Kiinan pekkaperät. Monica Tan, Greenpeace East Asia: Forget Arab Spring -- Isn't It Time for China's 'Silent Spring'?

Talvivaara vuotaa - Häkämies Norjaan kaivoksia hehkuttamaan

Tapio Laakso — Wed, 07 Nov 2012 15:03:00 +0100

Talvivaarasta on tulossa kaivosteollisuuden oma Olkiluoto 3. Tosin Talvivaaran kohdalla tilanne on onnettomampi – kaivos on jo käytössä. Talvivaaran kipsisakka-allas vuotaa nyt jo kolmatta kertaa. Samaan aikaan Suomesta ja Skandinaviasta ollaan aggressiivisesti tekemässä suurta kaivosaluetta. Ensi viikolla elinkeinoministeri Jyri Häkämies osallistuu Oslossa seminaariin The High North – Top Mining Region of the World.

Talvivaaran ympäristöongelmien on annettu jatkua jo vuosia. Meneillään olevaa tilannetta Suomen Luonto luonnehtii artikkelissaan ”raskasmetallitulvaksi”. Kaivoksesta vuotaa tällä hetkellä 5000–6000 kuutiota nestettä tunnissa, josta ainakin osa päätyy ympäröiviin vesistöihin.

Kaivosten epäonnistunut valvonta on herättänyt paljon kysymyksiä siitä, miksi viranomaiset ovat olleet niin hampaattomia. ELY-keskusuudistuksessa itsenäiset ympäristöviranomaiset näyttävät jääneen elinkeinotoiminnan edistämisen jalkoihin. Samoin valvovilla viranomaisilla näyttää olevan usein varsin likeiset suhteet kaivosteollisuuteen.

Suomen Luonto raportoi kesäkuussa Kainuun ELY-keskuksen ylijohtajan Kari Pääkkösen taustasta Geologian tutkimuskeskuksen Itä-Suomen yksikössä. Talvivaaran perustamisvaiheen keskeiset malmikokeet tehtiin juuri siellä. Oikeuskansleri tutkii edelleen Pääkkösen Talvivaara-kytköksiä.

Viimeksi kesäkuussa kaivosala uhosi vastaansa ympäristöongelmiin julkisuudenhallinnalla. Ympäristöongelmien ratkomisen sijaan kaivosala näyttää haluavan keskittyä viherpesuun ja peeärrään.

Ensi viikolla Oslossa järjestetään The High North – Top Mining Region of the World -seminaari. Suomen, Ruotsin ja Norjan hallitukset näyttävät olevan tosissaan, että pohjoisesta ollaan tekemässä mailman johtavaa kaivosaluetta. Paikalla on kaikkien kolmen maan elinkeinoministerit Trond Giske Norjasta, Annie Löof Ruotsista ja Jyri Häkämies Suomesta.

At this conference the new Nordic initiative NordMin will be presented – an initiative for strengthened Nordic cooperation on education, research and innovation within minerals exploration, processing and utilization.
NordMin will elaborate on the industry's impact on green, sustainable growth in the North and Europe as a whole.

On kiinnostava kuulla, miten Jyri Häkämies aikoo seminaarissa käsitellä Talvivaaran tilannetta.

TAPIO LAAKSO

Lue lisää: Suomen Luonto - Voiko Kainuun ely-keskukseen luottaa?

Mitä voit tehdä? Vaadi Kainuun ELY-keskusta pysäyttämään Talvivaara

330. tappio. Aika vaihtaa valmentajaa?

Tapio Laakso — Thu, 01 Nov 2012 13:11:00 +0100

Jalkapallossa paraskin häviää välillä. Barcelona ei ole tällä kaudella hävinnyt vielä ainuttakaan ottelua, mutta viime kaudella yksi kolmesta tappiosta tuli La Ligassa 11. jäänyttä Getafea vastaan (1-0). Yksi häviö keskinkertaiselle joukkueelle ei tee huippujoukkueesta keskinkertaista.

Mutta jos sama toistuu seuraavassa pelissä kotikentällä. Ja taas muutamaa ottelua myöhemmin liigan hännänhuippua vastaan, siihen kiinnitetään huomiota. Tätä seuraa pari tasapeliä ja jälleen kotitappio. ”Onko huippu menettämässä otteensa?” -lehdistö kyselee aivan aiheellisesti. Aikansa voittamattomista joukkueista tulee jalkapallossa nopeasti entisiä jättiläisiä.

Kyse on trendeistä, ei yksittäisistä peleistä.

Mitä tekemistä tällä kaikella on sään kanssa? Myös ilmastonmuutoksen aiheuttamissa äärimmäisissä sääilmiöissä on kyse trendistä – ei yksittäisestä pelistä. Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäisestä ja harvinaisesta tulee uusi normaali.

Vierastappio (1-0): Äärimmäinen kuivuus

Yhdysvalloissa on tänä kesänä nähty pitkä, äärimmäisen kuivuuden jakso. Kesän aikana on rikottu suuri määrä erilaisia lämpötilaennätyksiä. Kuivuus ja äärimmäinen kuivuus ovat johtaneet vilja- ja maissisatojen tuhoutumiseen ja metsäpaloihin. Elokuu oli 330. perättäinen kuukausi, jolloin maapallon keskilämpötila oli 1900-luvun keskilämpötilan yläpuolella.

Pysyvä kuivuus on ilmastonmuutoksen vaikutuksista uhkaavin, koska siihen ei voi sopeutua. Yhdysvaltain Keskilännessä nähtiin 1930-luvulla niin sanottu Dust Bowl -ilmiö, joka muutti viljelymaat pölyksi. Ensin tuli kuivuus, sitten maa pölyyntyi ja tuuli puhalsi pintamaan pois. Nyt pelkona on, että vastaava kuivuus muuttuu ilmastonmuutoksen myötä enemmän ja enemmän pysyväksi tilanteeksi. Tällaisen kuivuuden yleistyminen on vakava uhka koko maailman ruokaturvalle. YK varoittaa, että kuivuus saattaa johtaa vakavaa ruokakriisiin ensi vuonna.

Ensimmäinen kotitappio (0-3): Arktisen jään kuolemankierre

Arktisen merijään kuolemankierre on toinen ilmastokriisin merkki. Tänä kesänä merijää suli historiallisen pieneksi. Satelliittidataa on olemassa 1970-luvun lopulta, mutta Arktinen merijää ei ole ollut näin pientä ainakaan 1450 vuoteen.

Muistatteko, kun kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n näkemyksiä ilmastonmuutoksesta kutsuttiin alarmistisiksi? Valitettavasti merijää katoaa paljon nopeammin, kuin yksikään ilmastomalli uskalsi esittää.

Neljäs perättäinen tappio (0-1): Myrskyt

Hurrikaani Sandy (olisiko hurrikaani Exxon osuvampi?) on nostanut pöydälle ilmastonmuutoksen ja myrskyjen yhteyden. Minnesotan yliopiston ympäristöinstituutin johtaja Jonathan Foley twiittasi: ”Voiko tällainen myrsky syntyä ilman ilmastonmuutosta? Kyllä, monien muuttujien summana. Onko myrsky voimakkaampi ilmastonmuutoksen vuoksi? Kyllä.”

Ilmastonmuutos tekee myrskyistä tuhoisampia:

Lämpenemisen vuoksi nouseva merenpinta on jo valmiiksi korkeammalla.

Merenpinnan lämpeneminen lisää ilman kosteutta, mikä taas lisää sateiden määrää.

Ilman kosteus ja lämmin meri ruokkivat myrskyjen voimaa.

Kauas liigakärki karkaa (3-0): Sään aiheuttamat tuhot lisääntyvät

Munich Re vakuutusyhtiö julkaisi lokakuussa tutkimuksen sään aiheuttamista luonnontuhoista. Tutkimuksesta tulee selväksi, että viimeisten vuosikymmenten aikana sään aiheuttamat katastrofit kuten kovat ukkosmyrkyt, tulvat, hurrikaanit, kuivuudet ja lämpöaallot ovat selvästi lisääntyneet.

Uusi nousu?: Energiavallankumous

Tappiokierre ei kuitenkaan ole väistämätön. Ilmastonmuutosta edelleen ruokkivien päästöjen nopea vähentäminen on täysin mahdollista. Uusi suunta vaatii kuitenkin rivakkaa energiavallankumousta.

TAPIO LAAKSO

Auta estämään arktista öljynporausta

Tapio Laakso — Mon, 27 Aug 2012 14:54:00 +0200

Sini, kansainvälisen Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo ja muut yrittävät parhaillaan pysäyttää Gazpromin suunnitelmia arktisesta öljynporauksesta. Gazprom haluaa olla ensimmäinen arktisen öljyn kaupallinen tuottaja. Samaan aikaan öljyn polttamisen aiheuttama ilmastonmuutos on romauttanut arktisen merijään historiallisen alhaiseksi. Tämä hulluus pitää lopettaa.

Planeetan pohjoinen jääpeite hupenee silmissä. Ilmaston lämpeneminen ei ole jotain kaukaisessa tulevaisuudessa uhkaavaa vaan täällä oleva tosi asia. Olemme koko ajan lähempänä historiallista hetkeä, kun pohjoisnapa on kokonaan jäätön. Se on varoitus, ei liiketoimintamahdollisuus.

Arktiksesta on tullut ilmastonmuutoksen taistelukenttä. Öljy-yhtiöiden ja niitä tukevien valtioiden halu pumpata lisää öljyä sulavalta Arktikselta symboloi kaikkea sitä, mikä on väärin fossiilitaloudessa. Muutaman yhtiön voitontavoittelu ylittää tarpeen suojella planeettaa meidän kaikkien eduksi.

(Ja, jos et ole jo lukenut, niin nyt olisi aika lukea miksi näin on. Bill McKibben: Global Warming's Terrifying New Math)

Ilmastonmuutoksen lisäksi öljynporaus Arktiksella on yksinkertaisesti vaarallista. On vain ajan kysymys, milloin sattuu vakava onnettomuus. Olosuhteet alueella ovat vaikea, eikä nopeaan öljyntorjuntaan tarvittavaa infrastruktuuria ole olemassa.

Venäjällä, mistä lähes kaikki Suomessa käytetty öljy tulee, maallakin tapahtuva öljynporaus aiheuttaa katastrofaalista tuhoa. Joka vuosi luontoon valutetaan paljon enemmän öljyä kuin Meksikonlahden onnettomuudessa.

Shellin ja Gazpromin tapaisia yhtiöitä on estettävä ryhtymästä öljynporaamiseen Arktiksella. Mitä sinä voit tehdä?

Tarvitsemme globaalin kansanliikkeen tukemaan Arktiksen suojelua. Liity mukaan osoitteessa SaveTheArctic.org ja pyydä myös ystäviä, tuttuja, sukulaisia ja kylänmiehiä osallistumaan.

Kirjoita ulkoministerille ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsenille - kehota heitä ottamaan kantaa arktista öljynporausta vastaan ja Arktiksen suojelun puolesta.

Ryhdy Greenpeacen vapaaehtoiseksi.

Kehota Suomalaista Arctia Shippingiä lopettamaan osallistuminen arktiseen öljynporaukseen jäänmurtajia vuokraamalla.

Ryhdy Greenpeacen lahjoittajaksi. Emme ota rahaa yrityksiltä tai valtioilta, työmme Arktiksen suojelun hyväksi perustuu tavallisten ihmisten lahjoituksiin.

TAPIO LAAKSO

PS. Samaan aikaan Alaskassa. Shell yrittää kärttää viranomaisilta lievennyksiä öljynporauksen lupaehtoihin.

KORJATTU: Arkinen öljynporaus arktiseksi öljynporaukseksi.

Hyvien veljien huonot lait

Tapio Laakso — Thu, 23 Aug 2012 08:20:00 +0200

Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisessa lainvalmistelussa ei elinkeinoelämän lisäksi juuri muita kuunnella. Esko Ahon mukaan Hyvä Veli -verkostot ovat tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa, eikä niitä saa liikaa kritisoida.

Esko Aho uskoo, että Hyvä veli -verkostoissa kohtaavat ihmiset eri puolilta yhteiskuntaa. Duunarit ja herrat tapaavat toisiaan yhteisissä hirviporukoissa. Valitettavasti juuri näin asia ei ole. Pikemminkin toisiaan tapaavat yhteisiä intressejä jakavat ja sopivat samanmieliset. Hyvä veli -verkostoista puolet kansasta ohitetaan suoralta kädeltä: naiset. Pikemminkin tuloksena on groupthink, jossa toisia opitaan ymmärtämään, ei kyseenalaistamaan – olivat heidän ajatuksensa kuinka typeriä tahansa.

Kysymys ei ole vain siitä, että ymmärtävätkö poliitikot tai media yrityksiä vaan elinkeinoelämän sisäisestä pelistä. Elinkeinoelämä on kilpailua, jossa on tavoitteena voittaa muut. Siksi vanhoilla toimijoilla on aina tavoitteena pitää uudet ja ketterät yritykset kurissa vaikkapa juuri näissä verkostoissa pelailemalla. ”Ai yrityksenne suhtautuu kriittisesti ydinvoimaan? Eipä tarvitse sitten odotella tilauksia.”

Eikö Nokia ole tästä esimerkki? Niin media kuin koko suomalainen yhteiskunta silitteli yhtiötä myötäkarvaan vuosikaudet. Eikö olisi ollut terveellisempää haastaa ja pakottaa yhtiö voimansa päivinä kohtaamaan myös kritiikkiä? Nyt sitten potkitaan maassa makaavaa joukolla. Ei median tehtävä ole ymmärtää valtaa pitäviä vaan kaivaa vallanpitäjien salassa pitämä kura esille, kaikkien nähtäväksi ja arvioitavaksi.

Lainvalmistelu hyötyisi siitä, että elinkeinoelämän ohella myös muut tahot pääsisivät kunnolla haastamaan säätämistä. Lakien säätäminen on politiikan ydintä, siksi ei liene ihmeellistä, että ”politikointi näkyy lainvalmistelussa”, kuten Ylen uutinen toteaa. Jos valmistelua halutaan oikeasti avata, pitää nimenomaan poliittiset konfliktit nostaa esiin sen sijaan, että lainsäädäntöä pidetään ”rationaalisena suunnitteluna”.

Suomessa kyllä kuullaan paljon. Aivan toinen asia sitten on, onko kuulemisella mitään väliä? Lausuntojen roolia voisi kuitenkin korostaa. Esimerkiksi eduskunnan valiokuntia voisi vaatia seikkaperäisesti vastaamaan lausunnoissaan kaikkiin asiantuntijoiden valiokunnissa esittämiin kriittisiin huomioihin.

Tämä toisi poliittiset konfliktit esiin, kun valiokunta joutuisi tavalla tai toisella esimerkiksi turpeen verotusta käsitellessään ottamaan tosissaan kantaa ilmasto-, vesistö- ja biodiversiteettikysymyksiin.

Auri Pakarisen väitöstiedote

TAPIO LAAKSO

Ilmastonmuutos: epätoivoa helpon ongelman keskellä

Tapio Laakso — Thu, 02 Aug 2012 11:45:00 +0200

Ilmastokriisi on samanaikaisesti mahdoton ja helppo ongelma. Haasteen edessä lannistuu, kun päästöt vain kasvavat, metsiä hävitetään, jäätiköt sulavat ja äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät. Ja toisaalta, ilmastonmuutoksen torjuminen on ympäristöongelmien kokonaisuudessa kuitenkin helppo tapaus.

Tutkija Antti Kasvio kirjoittaa Helsingin Sanomien (2.8.) mielipidesivuilla epätoivoiseen sävyyn siitä, kuinka kamppailu vaarallisia ympäristönmuutoksia vastaan on jo hävitty. Kasvio kuuluttaa tieteen ja tekniikan mahdollisuuksien suuntaamista siten, että väistämättömät vauriot voitaisiin välttää.

Kuitenkin teknisesti ilmastomuutos on ei ole vaikea ongelma ratkottavaksi. Planetary boundaries -käsitteen kehittäjä Johan Rockström huomautti keväällä Helsingissä luennoidessaan, että koko ongelma tiivistyy yhteen numeroon: ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen. Esimerkiksi monimuotoisuuden hupeneminen tai ympäristön kemikalisoituminen ovat paljon monimukaisempia kysymyksiä. Jälkimmäiselle ei ole edes pystytty arvioimaan mitään turvallista rajaa.

Ratkaisut ja teknologia ilmastonmuutoksen torjuntaan ovat olemassa

Aivan ensin pitäisi vain lopettaa fossiilisten polttoaineiden käytön tukeminen verovaroista. Käytettävissä olisi useita satoja miljardeja dollareita vuodessa energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian edistämiseen. Samalla uusiutuvien kilpailukyky vapailla markkinoilla parantuisi automaattisesti.

Tekniikka ei tarvitse niinkään kehittää kuin ottaa käyttöön. Käyttöönotto on yleensä myös parempi tapa ratkaista teknisiä käytännön teknisiä haasteita kuin pelkkä tutkimus. Esimerkiksi Greenpeacen Energy [R]evolution -skenaario hahmottaa yhden realistisen polun vähäpäästöisen energiajärjestelmän rakentamiseksi 2050 mennessä. Skenaarion toteuttaminen vaatii lisäinvestointeja, mutta tuottaa merkittäviä säästöjä fossiilisten polttoaineiden käytön vähentyessä.

Energy [R]evolution ei ole niin vallankumouksellinen kuin nimestä voisi päätellä. Ilmastonmuutoksen kokoista ongelmaa voisi nimittäin ajatella torjuttavan myös sotatalouden tyyppisellä ponnistuksella.

Kolmanneksi merkittäviä ja nopeasti saavutettavia päästövähennyksiä kyetään saamaan aikaan metsäkadon vähentämisellä. Sademetsien suojelu on yksi nopeimpia ja edullisimpia keinoja päästöjen vähentämiseen.

Teknisesti emme tarvitse fuusiovoimaa, thorium-reaktoreita tai muita aina vain 50 vuoden päässä olevia tekniikoita.

Planeetan viholliset

350.orgin perustajan Bill McKibbenin artikkeli Global Warming's Terrifying New Math kuvaa terävästi, mikä ilmastokriisin pysäyttämisessä on vaikeaa.

Planeetan tulevaisuudella on helposti nimettävät viholliset: fossiilienergialla rahaa tekevät yhtiöt. Näiden yhtiöiden sekä öljyvaltioiden hallussa on 2795 gigatonnia todistettuja fossiilireservejä. Tämä on yli viisi kertaa se hiilimäärä, jonka voimme polttaa, mikäli haluamme pitää ilmaston lämpenemisen alle kahdessa asteessa.

Näiden olemassa olevien varantojen arvo on JP Morganin Capital Instituten mukaan 27 biljoonaa eli 27 000 miljardia dollaria. Tämä omaisuus on mukana esimerkiksi öljy-yhtiöiden pörssikursseissa. Niin kauan kuin fossiilienergian käyttö jatkuu nykyisellään, enemmän todistettuja öljyvarantoja tarkoittaa korkeampaa pörssikurssia.

Shellille ja muille öljy-yhtiöille ilmastonmuutoksen torjunta tarkoittaa sitä, että 27 biljoonan arvo muuttuu nollaksi. Siinä on kuplaa kerrakseen.

Nämä yhtiöt tekevät mitä tahansa, jotta ilmastonmuutosta ei torjuttaisi. Näiden yhtiöiden vallan heikentämisen on oltava ilmastoliikkeen ensimmäinen tavoite. Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole tekninen vaan poliittinen ongelma.

Mitä öljy-yhtiöt sitten tekevät? Climate Progress -blogin infografiikka avaa asiaa hyvin:

TAPIO LAAKSO

Tule mukaan haastamaan öljy-yhtiöt: http://www.savethearctic.org

Hipit osaavat energia-asiat

Tapio Laakso — Tue, 24 Jul 2012 12:27:00 +0200

Taloustieteen nobelisti Paul Krugman ja Gristin David Roberts, kysyvät blogeissaan, miksi energia-alan ”asiantuntijat” aina aliarvioivat uusiutuvan energian näkymät. Hyvä kysymys. Parempiakin ennusteita on tehty.

Greenpeace on julkaissut jo vuosituhannen vaihteesta tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa käsitteleviä raportteja. Niidenkin ennusteet ovat olleet turhan maltillisia, mutta silti paljon kansainvälisen energiajärjestön IEA:n ennusteita parempia.

Mainio kotimainen esimerkki löytyy vuoden 2002 ydinvoimadebatista. Olkiluoto 3:n kustannusten suunnaton ylittyminen ei tullut yllätyksenä. Ennen eduskunnan päätöstä Greenpeacen vieraana Helsingissä ollut, Greenwichin yliopiston energiapolitiikan tutkimusohjelman johtaja, Steven Thomas kertoi tuolloin:

Halpaa sähköä Britanniassa luvanneet ydinvoimalat eivät Thomasin mukaan pystyneetkään sähkömarkkinoiden vapauttamisen jälkeen tuottamaan sähköä ilman valtion tukea. British Energy on arvioinut ydinsähkön hinnan noin 65 prosenttia suuremmaksi kuin TVO.

"TVO:n mukaan sama laitostyyppi tulee Suomessa puolet halvemmaksi kuin Britanniassa. Sen esittelemät hinnat perustuvat vain yhteen tutkimukseen", sanoo Greenpeacen kampanjavastaava Harri Lammi.

Helsingin Sanomien uutinen 17.1.2002.

Tutustu Greenpeacen tuoreeseen Energy [R]evolution -skenaarioon.

TAPIO LAAKSO

Shellin kauhea viikko

Tapio Laakso — Wed, 18 Jul 2012 07:40:00 +0200

Shell on vaikeuksissa Arktiksella. Eivätkä yhtiön laivat ole vielä ehtineet lähellekään suunniteltuja öljynporauspaikkoja Alaskan rannikolla. Ympäristöväki on moneen otteeseen nostanut esiin, kuinka kehnosti Shell on varautunut ankariin arktisiin olosuhteisiin. Luottamusta ei lisännyt se, että Shelliltä pääsi viikonloppuna porauslaiva karkuun.

Kovassa tuulessa Shellin porauslaivan Noble Discovererin ankkurit pettivät ja laiva ajautui kohti rantaa. Shell väittää, ettei pohjakosketusta tullut - päätelkää itse kuvista. Yhdysvaltain rannikkovartiosto tutkii tapausta.

Ankkuriongelma ei ollut aluksen ensimmäinen. Vastaava ankkuririkko tapahtui myös keväällä 2011 aluksen operoidessa Uudessa Seelanissa. Noble Discovererin onnettomuusherkkyyttä saattaa lisätä myös se, ettei kyseessä ole mikään tuliterä laiva. Alus valmistui jo melkein puoli vuosisataa sitten vuonna 1966.

Shellillä on myös muita ongelmia. Noble Discoverer ei täytä ympäristöviranomaisten asettamia ilmansuojelumääräyksiä. Shell on luonnollisesti pyytänyt viranomaisia joustamaan vaatimuksistaan.

Eikä siinä kaikki. Shellin öljyntorjuntakalustoon kuuluva alus Arctic Challenger ei myöskään ole läpäissyt viranomaisten tarkastuksia. Shellin mielestä alukselta ei pitäisi vaatia niin kovaa myrskyn kestävyyttä kuin viranomaiset ovat alun perin esittäneet.

Shell on käyttänyt 4,5 miljardia dollaria käynnistääkseen koeporaukset Alaskassa tänä kesänä. Tämä ei ole mitenkään varmaa. Yhtiö on kaikesta päätellen valmis riskeeraamaan turvallisuudesta päästäkseen ensimmäisenä käsiksi Arktiksen öljyyn. Kyyniset yhtiöt eivät näytä välittävän mistään metsästäessään voittoja fossiilisista polttoaineista.

Shellillä on kuitenkin vielä yksi ongelma lisää. Siitä saatiin esimakua, kun Lontoossa ja Edinburghissa Greenpeacen aktivistit sulkivat yli sata Shellin bensa-asemaa. Samaan aikaan yli 900 000 ihmistä on liittynyt Arktiksen puolustajiin. Shellin ahneus on saamassa vastaansa globaalin kansalaisliikkeen.

Tarvittavat ratkaisut öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytön nopeaan vähentämiseen ovat jo olemassa. Voimme irrottautua öljyriippuvuudesta. Se auttaisi säästämään Arktiksen niin öljyn etsijöiltä kuin äärimmäiseltä ilmastonmuutokselta.

Tule mukaan rakentamaan globaalia kansalaisliikettä Arktiksen suojelemiseksi ja arktisen öljynporaamisen estämiseksi. http://www.savethearctic.org

TAPIO LAAKSO

Rio ja 20 vuotta kestävän kehityksen epäonnistumista

Tapio Laakso — Wed, 06 Jun 2012 11:38:00 +0200

Kansainvälinen yhteisö kokoontuu juhannuksen alla Rioon muistelemaan 20 vuoden takaista ympäristö- ja kehityskonferenssia. Tuolloin sanavarastoomme lisättiin kuuluisa kestävän kehityksen käsite. Ajatuksena oli yhdistää talouskasvu, kehitys ja ympäristönsuojelu yhdeksi kolmepilariseksi ohjelmaksi. Ympäristöä epämääräisestä kestävästä kehityksestä puhuminen ei ole kyennyt auttamaan - kestävyys kun on niin suhteellista Pitäisikö meidän siis vaihteeksi puhua siitä, mikä ei ole kestävää kehitystä?

Kaksikymmentä vuotta Rion kokouksen jälkeen talous on kasvanut, samoin globaali keskiluokka. Miljoonia ihmisiä on kyetty nostamaan köyhyydestä ja vauraat ovat vaurastuneet entisestään, mutta kasvu on aiheuttanut vakavaa vahinkoa planeettaa ylläpitäville ekosysteemipalveluille.

Johan Rockström ja kumppanit ovat mallintaneet rajoja ihmiskunnan toiminnalle - vaarallisia, toisiinsa kytkeytyviä kynnysarvoja, joista meidän pitäisi pysytellä kaukana. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, monet rajat paukkuvat jo. Saavutukset katoavat nopeasti, mikäli vaurauden perustana olevat ekosysteemit pettävät.

Vaarana on, että ylitämme sellaisia rajoja, joilta ei ole paluuta. Olemme kehittäneet illuusion ympäristön hallittavuudesta. Maailma ei kuitenkaan käyttäydy kauniin lineaarisesti, vaan epäjatkuvuudet ja kynnysarvot saattavat muuttaa maailmaa nopeasti. Arktisen merijään nopea sulaminen on tästä hyvä esimerkki. Sulaminen etenee nopeammin kuin IPCC:n vakavimmatkaan skenaariot ennustavat. Jos päätämme toimia vasta sitten, kun seuraukset alkavat käydä liian sietämättömiksi, se voi olla liian myöhäistä, sillä luonnon syklit eivät noudata ihmisten syklejä.

Kestävä kehitys lupasi jokaiselle jotakin. Vai mitä kertoo kestävästä kehityksestä tämä: Accenturen toteuttamassa yritysjohtajien haastattelussa 81 prosenttia sanoo, että heidän yrityksessään kestävä kehitys on täysin integroitu yrityksen strategiaan ja toiminaan.

Samalla kestävän kehityksen puheen alle peittyi se tosi asia, että meillä on vain yksi maapallo, jonka luonnonvarat ja kyky käsitellä saasteita eivät ole rajattomat. On vedettävä rajoja ja on tehtävä valintoja. On jaettava sekä vaurautta että taakkaa tasaisemmin. Kestävän kehityksen pitäisi tarkoittaa, että kestämättömästä toiminnasta luovutaan. Ei auta ”porata kestävästi” Arktiksella, vaan Arktis on yksinkertaisesti jätettävä rauhaan öljynporaukselta.

Kestävää kehitystä eivät ole:

öljynporaaminen Arktikselta

fossiilisten polttoaineiden käytön tukeminen verovaroista

ylikalastus (myös ylikalastusta tuetaan verovaroilla!)

metsien hävittäminen, jonka kiihdyttämiseen isäntämaa Brasilia on taas taon jälkeen ryhtymässä oikein todenteolla

TAPIO LAAKSO

Lue lisää: Greenpeace Internationalin Rio+20 sivut

Neste Oil haluaa sulkea Nestespoil.com-kritiikkisivuston

Tapio Laakso — Tue, 22 May 2012 08:41:00 +0200

Päivitys ke klo 11:00:
Sivusto toimii nyt osoitteessa http://www.greenpeace.fi/nestespoilcom
webhotellin palveluntarjoajan suljettua osoitteen tiistai-iltana.

Kerroimme viime viikolla Shellin yrityksistä tukahduttaa itseensä kohdistuva kritiikki oikeusteitse. Mitä isot edellä sitä pienet perässä: valtionyhtiö Neste Oil yrittää oikeusteitse sulkea Greenpeacen Nestespoil.com-kritiikkisivustoa. Neste Oil pyrkii kansainväliselle tekijänoikeusjärjestölle WIPO:lle tehdyn valituksen avulla saamaan haltuunsa www.nestespoil.com-verkkotunnuksen.

Nestespoil.com-sivusto parodioi Neste Oilin vuosikertomusta ja tuo esiin yhtiön roolia metsäkadon ruokkijana. Kritiikkisivusto avattiin Neste Oilin yhtiökokouksen yhteydessä maaliskuussa. Huhtikuussa postilaatikkoon kopsahti ensin asianajotoimisto Krogeruksessa tehtailtu tyhjänpäiväinen uhkailukirje tekijänoikeusloukkauksista, sitten WIPO:lle mennyt valitus nestespoil.com-verkkotunnuksesta.

Neste Oil yrittää käyttää tekijänoikeuslakia ja tavaramerkinsuojaa itseensä kohdistuvan kritiikin tukahduttamiseen ja sananvapauden rajoittamiseen. Se ei ole näiden lakien tarkoitus saati henki.

Neste Oilin metsäkatoa ruokkivia biopolttoaineita kritisoivan kampanjan kannalta Nestespoil.com-sivusto on jo täyttänyt tehtävänsä. Sananvapauden ja mielipiteenilmaisun näkökulmasta kysymys on kuitenkin erittäin vakavasta asiasta. Kansainvälinen oikeus suojaa paitsi sananvapautta sinänsä, myös tapaa, jolla sananvapautta katsotaan parhaaksi käyttää. Se tarkoittaa esimerkiksi kritiikin ilmaisemista tavaramerkkiä hyväksi käyttäen.

Onneksi WIPO:n tapaoikeudessa on suuri määrä ennakkotapauksia siitä, että oikeutettu, ei-kaupallinen kritiikki on pätevä syy rekisteröidä verkkotunnus, joka sisältää tai muistuttaa tavaramerkinhaltijan nimeä. Kansainvälinen oikeus suojaa sananvapautta ja kritiikkiä – toivottavasti tämä pitää myös Nestespoil.comin tapauksessa.

Onhan näitä tapauksia ollut. Taannoin Volvo ärähti Voiman vastamainoksesta.

SLAPP vaan kansalaisyhteiskunnalle

Erityisesti yhdysvaltalaisessa oikeuskäytännössä ovat yleistyneet niin sanotut SLAPP-tapaukset. SLAPP tulee sanoista Strategic Lawsuit Against Public Participation. Yhtiöt nostavat näitä oikeusjuttuja pelotellakseen kriitikot hiljaisiksi tai ainakin pitääkseen heidät kiireisinä. Etenkin yksittäinen kriittinen kansalainen voi olla todella ahtaalla, jos saa vastaansa suuryhtiön juristiarmeijan.

Pistetään Nestespoil.com kiertämään!

Ärsyttääkö Neste Oilin hyökkäys sananvapautta vastaan? Pitäisikö yhtiön lopettaa metsäkatoa kiihdyttävien raaka-aineiden kuten palmuöljyn käyttö biodieselin raaka-aineena? Auta meitä levittämällä linkkiä http://www.nestespoil.com -sivustolle omassa blogissasi, Facebookissa tai Twitterissä.

Vaikka Neste Oil onnistuisi saamaan verkkotunnuksen itselleen, ainakin mahdollisimman moni on ehtinyt jo nähdä, mistä yhtiön bisneksessä todella on kyse.

Nestespoil.com

Neste Oilin valitus WIPO:lle

Greenpeacen vastine

Mitä tekemistä kalastuksella on maahanmuuton kanssa?

Tapio Laakso — Wed, 09 May 2012 09:48:00 +0200

Barcelonan länsiafrikkalaisista ja paperittomista katukauppiaista moni on entinen kalastaja. Näiden miesten elinkeinon vei eurooppalaisten veronmaksajien rahoittama ryöstökalastus.

Arviolta lähes 90 % Euroopan omista kalakannoista on huonossa tilassa. Ongelman ratkomisen sijaan se on kaadettu Länsi-Afrikan niskaan. Eurooppalaiset kalastusalukset ovat viimeiset 30 vuotta kalastaneet Länsi-Afrikan vesillä. Kalastus on johtanut kalakantojen romahtamiseen ja katoamiseen etenkin rannikoilta, joita paikalliset kalastajat käyttävät. Kalojen katoaminen on vakava uhka alueen ruokaturvalle.

Länsi-Afrikan korruptoituneet hallitukset ovat olleet innokkaita tienaamaan euroja myymällä kalastusoikeuksia ulkomaille. Tekosyynä on käytetty työpaikkoja, mutta tuloksena on ollut paikallisten kalastajien elinkeinon romahtaminen ja työttömyys.

Kalakantojen romahdus on yksi Välimeren siirtolaistragedian taustasyistä. Vuoden 1993 jälkeen EU:n rajoille on kuollut yli 16 000 ihmistä. Monet heistä Länsi-Afrikasta. Vielä useampi elää Euroopassa paperittomina siirtolaisina.

Kerroimme eilen Senegalin peruuttaneen avomeritroolareille myönnetyt kalastusluvat vesiltään. Tämä on tärkeä voitto.

Nyt EU:n pitää korjata yhteinen kalastuspolitiikka. Tällä hetkellä EU:n yhteinen kalastuspolitiikka tukee veronmaksajien rahoilla ylisuurta kalastuslaivastoa ja tuhoisia kalastusmenetelmiä.

Jos Senegalin kalastajien tilanne kiinnostaa, kannattaa lukea myös Kukka Rannan erinomainen artikkeli Suomen Kuvalehdestä.

TAPIO LAAKSO

Lue lisää: Raportti - How Africa is feeding Europe

USA ajaa hiilivoimaa alas

Tapio Laakso — Mon, 07 May 2012 21:28:00 +0200

Yhdysvallat on ihmeellinen maa. Ei ehkä missään koko maailmassa poliittinen ilmapiiri ole yhtä vihamielinen ilmastonmuutoksen torjunnalle. Tästä huolimatta viidessä vuodessa maassa on suljettu 10 000 megawattia hiilivoimaa, kaadettu yli 150 hiilivoimalahanketta ja vähennetty sähköntuotannon ilmastopäästöjä 10 prosenttia.

Yhdysvalloissa on meneillään hiilivoiman alasajo. Kun 2001 USA:n sähköstä yli puolet tuotettiin hiilellä, osuus on nyt pudonnut 42 prosenttiin. Vuosikymmenen loppuun mennessä suljetaan vielä 267 hiilivoimalaa, joiden yhteiskapasiteetti on 47 000 megawattia. Viime vuonna peruttiin 3000 megawattia suunniteltua hiilivoimaa, puolet suunnitelmista oli jo etenemässä.

Yleinen luulo on, että hiilen alasajo USA:ssa johtuu meneillään olevasta liuskekaasubuumista. Tämä on kuitenkin vain osaselitys. Kaasulla korvattiin vain kolmannes alasajetusta hiilikapasiteetista. Loput korvasi sähkönkulutuksen vähentyminen sekä uusituvan energian lisääminen. Jo hyväksyttyä tai rakenteilla olevaa uusiutuvaa energiaa on niin paljon, että se riittää korvaamaan kaikki 2020 mennessä suljettavat hiilivoimalat. Kaasubuumi saattaa jäädä lyhytaikaiseksi uusiutuvan energian rynniessä markkinoille.

USA:ssa riittää ilmastotieteen kieltäjiä ja he ovat vahvempia kuin missään muualla maailmassa. Republikaaninen puolue lienee maailman ainut relevantti poliittinen voima, jonka selkeänä linjana on ilmastotieteen tulosten kieltäminen.

Tällaista meininkiä nähtiin Chicagossa äskettäin:

Vastavoimana on kuitenkin vahva ruohonjuuritason ympäristöliike. Sadat ryhmät toimivat ympäri Yhdysvaltoja hiilivoimaa vastaan. Ted Nacen kirja Climate Hope On the Front Lines of the Fight Against Coal kertoo hienosti näistä ryhmistä ja kansalaisaktivisteista. Kirja on ladattavissa netistä, suosittelen.

Poliitikot saattavat olla saastuttajien taskussa, mutta amerikkalaiset käyvät hiilivoiman vastaista kamppailua voimala kerrallaan. Kamppailua käydään lobbaamalla, oikeudessa, vetoomuksilla, suoralla toiminnalla, mielenosoituksilla ja tietoa levittämällä. Community organizing on termi, jota amerikkalaiset käyttävät.

Voisiko sama toimia Suomessa? Pitäisikö ilmastoliikkeen valita yksi voimala, jonka sulkemista lähdetään ajamaan? Samalla paikalliset liikkeet ja ryhmät voisivat järjestäytyä torppaamaan paikkakunnalle suunnitteilla olevaa hiili- tai turvevoimalaa tai vaatimaan sen nykyisen alasajoa ja korvaamista uusiutuvilla.

Greenpeace on vahvasti mukana Yhdysvaltojen hiilivoiman vastaisessa liikkeessä. Sitä tukee myös iCoal-kampanja, jonka tavoitteena on saada suuret IT-firmat kuten Apple ja Microsoft lopettamaan hiilisähkön käyttö suurissa palvelinkeskuksissaan.

Aktivistit pysäyttävät hiilijunan Appalakkien vuoristossa