Tilaa merikampanjan päivitykset

Arktisen Suomen nähtävä Arktiksen riistämisen riskit

Juha Aromaa — Thu, 13 Jun 2013 10:24:00 +0200

Hallitus käsitteli eilen iltakoulussaan Suomen arktista strategiaa, jota kutsutaan nimellä Arktinen Suomi. Hallitus on hyväksymässä strategian heinäkuun alussa.

Arktisen strategian on tarkoitus olla kokonaisnäkemys siitä, mitä Suomen on Arktiksella tehtävä. Samassa paperissa käsitellään sekä liiketoimintaa että toimimista kestävän kehityksen hyväksi – klisee toivottavasti tarkoittaa myös Arktiksen suojelua.

Julkisessa keskustelussa ei peitellä sitä, että liiketoiminta on arktisessa strategiassa etusijalla. Jäänmurtajien palvelut on jo myyty Shellille ja myyntimiesten silmissä kiiluu kaiken mahdollisen muunkin suomalaisen osaamisen myyminen. Nyt pitäisi saada asiakkaita. Ja mitäpä muuta ne voisivat olla kuin öljy-yhtiöitä, jotka hamuavat arktista öljyä.

Greenpeacen tavoite on pelastaa Arktis maapallon elinkelpoisuuden ja ainutlaatuisen arktisen luonnon takia. Mutta hyvä on, puhutaan ensin liiketoiminnasta.

Yksi liiketoiminnan keskeisistä käsitteistä on riski. Yritykset sijoittavat aikaa, vaivaa ja materiaalia (=rahaa) esimerkiksi arktiseen öljynporaukseen ja toivovat saavansa rahansa takaisin voitolla kuorrutettuna. Aina voi jokin mennä pieleen, riski toteutuu ja rahat menevät sen sileän tien.

BP:lle kolme vuotta sitten tapahtuneen Meksikonlahden onnettomuuden loppulasku ei selviä vielä vähään aikaan. Tähän mennessä rahaa korvauksiin on varattu 5,9 miljardia euroa, ja koko yhtiön olemassaolo voi olla vaakalaudalla.

Öljynporauksen liiketaloudellista riskiä ei ole yksikään suomalainen yhtiö ottamassa. Ainoastaan suomalaisen Jorma Ollilan luotsaama Shell on jo liiketaloudellisen riskin ottanut Alaskassa ja aikoo tehdä saman yhdessä Gazpromin kanssa Venäjän Arktiksella. Tähän mennessä Shell on upottanut Alaskan pohjoispuolisiin hyisiin vesiin 3,7 miljardia euroa. Arktiksen kannalta onneksi pisaraakaan öljyä ei ole vielä saatu eikä myyty, eikä Shell ole saanut senttiäkään sijoituksestaan takaisin.

Tukipalvelujen tarjoaminenkaan ei ole aivan riskitöntä. Meksikonlahden onnettomuudessa BP vaati alihankkijoitaan vastuuseen onnettomuuden kustannuksista. Sama riski on olemassa edelleen. Jäänmurtajien tapauksessa vastuussa on Arctia Shipping, joka valtionyhtiönä on meidän kaikkien suomalaisten omistama osakeyhtiö. Osakeyhtiö on vastuussa koko omaisuudellaan, ja tuohon omaisuuteen sattuu kuulumaan Suomen jäänmurtajalaivasto.

Palataan liiketoimintariskeistä ympäristöriskeihin. Meksikonlahden öljytuhosta on vain kolme vuotta, ja onnettomuudet ovat jatkuneet: Pohjanmeri, Brasilian rannikko, Nigerian rannikko… Se joka uskoo, ettei arktisessa öljynporauksessa jostain syystä tapahtuisi öljyvuotoja, uskoo todennäköisesti myös joulupukkiin. Ero aikaisempiin öljyvuotoihin olisi se, ettei Arktiksella jälkien siivoaminen onnistu. Kaikessa ihmisen toiminnassa on ympäristöriski. Mutta liian suuren riskin ottamista kutsutaan ympäristörikokseksi. Siinä Suomi ei toivottavasti halua olla mukana.

Me voimme kaikki tehdä oman arktisen strategiamme: Pelastetaan Arktis.

JUHA AROMAA

Voi ei! Viisi syytä, miksi Kanadan pääministeri tulisi pitää kaukana Arktikselta

Patrick Bonin — Thu, 16 May 2013 09:13:00 +0200

Kuuden lyhyen vuoden aikana Kanadan pääministeri Stephen Harperin hallitus on vaihtanut jääkiekon, vaahterasiirapin ja ratsupoliisit öljyputkikiistoihin, öljyhiekkaan ja ilmastonmuutoksen kieltämiseen. Tämä hallitus on tuhonnut Kanadan ympäristöä ja nyt se yrittää työntää öljyistä esityslistaansa Arktiseen neuvostoon.

Kanada perusti Arktisen neuvoston vuonna 1996 muiden arktisten valtioiden kanssa yhteistyön ja ympäristönsuojelun takaavaksi foorumiksi. Pikakelaus vuoteen 2013: Kanada ottaa puheenjohtajuuden neuvostossa ja ajaa ilmastonmuutosta edistävää, vaarallista arktisen alueen avomeren öljynporausta sen sijaan, että ottaisi ilmastonmuutoksen ja sulavan Arktiksen tosissaan.

Jos ihmettelet, miltä arktisen yhteistyön ja suojelun seuraavat kaksi vuotta mahtavat näyttää, tarkastellaan lähemmin Harperin hallituksen tapoja välttää kaikkia ilmastoamme säästäviä toimia.

1) Ilmastonmuutos on liioittelua, sanoi Vuoden Fossiili

Kanada on hiilidioksidipäästöjen aiheuttajana maailman kärkikymmenikössä. Silti maa on heikentänyt kansainvälisiä sopimuksia ja jopa Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden kansallista lainsäädäntöä. Palkinnoksi siitä se on ansainnut "Vuoden Fossiilin" tittelin jo kuutena vuotena peräkkäin.

Kanadan luonnonvaraministeri ja innokas ilmastonmuutoksen kieltäjä Joe Oliver on kyseenalaistanut ilmastotieteen sanomalla: "Luulen, etteivät ihmiset ole enää niin huolissaan parin asteen ilmaston lämpenemisestä... Tutkijat ovat lähiaikoina todistaneet, että pelkomme [ilmastonmuutokseen liittyen] ovat liioiteltuja." Mikä on hänen lähteensä? Fox News.

2) Hyvä, hiili! Buu, uusiutuvat!

Kanada lahjoittaa vuosittain 1,3 miljardia dollaria maailman varakkaimmille yrityksille (Arvatkaa kenelle!) ja leikkaa samalla tukia energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian kehittämiseen tähtääviltä toimijoilta. Siitäs saitte, aurinkopaneelit!

3) Mitä vain haluat, öljyteollisuus

Harperin hallitus kaipaa öljy-yhtiöiden hyväksyntää niin kovasti, että vähät välittää mistä tahansa, mikä edes näyttää sellaiselta säännöltä tai tutkimukselta, joka voisi asettua öljyteollisuuden tielle. Tämä sisältää ärsyttävät ympäristöarvioinnit ja rasittavat säännökset, jotka tähtäävät muun muassa vesistöjen suojeluun.

4) Ilmastotiede alas, poliittinen tiede kunniaan

Hallituksen ilmastotieteilijät ja tutkijat voivat puhua vain, kun heitä puhutellaan. Silloinkin sallitaan ainoastaan hallituksen seulomat kommentit. Ympäristön tutkimukseen myönnettävää rahoitusta on leikattu roimasti.

5) Kysymykset ovat terrorismia

Ympäristöjärjestöt, jotka uskaltavat esittää kysymyksiä kaikkitietävälle, nerokkaalle öljyteollisuudelle, leimataan radikaaleiksi ja äärimmäisyyksiin meneviksi terroristeiksi.

Tämä kaikki on osa hallituksen häiritsevää, epädemokraattista taktiikkaa, jonka tavoite on syövyttää nakertaa sääntelyä, oikeuksia ja tutkimuksia, jotka osuvat öljyteollisuuden tielle ja tukevat lyhytnäköisiä taloudellisia tavoitteita. Tämä taktiikka on suora isku vasten enemmistön kasvoja, joka vaatii hallitukselta ilmastoa säästäviä sääntöjä ja stadardeja.

Haluatko tehdä jotain?

Lähetä kirje Harperin hallitukselle ja kerro päättäjille, ettemme anna heidän päästää öljyteollisuutta Arktiseen neuvostoon noin vain.

PATRICK BONIN
Kirjoittaja on Greenpeacen ilmasto- ja energiakampanjoitsija Kanadassa

Alkuperäiskansat vaativat Arktista neuvostoa kieltämään öljynporauksen

Juha Aromaa — Tue, 14 May 2013 07:28:00 +0200

Viisitoista arktisten alkuperäiskansojen edustajaa liittyi vetoomukseen arktisen öljynporauksen kieltämiseksi eilen Kiirunassa järjestetyssä The People’s Arctic – Kansojen Arktis -konferenssissa. Kaksi mukana olevaa järjestöä on myös Arktisen neuvoston tarkkailijoita. Arktisen neuvoston ulkoministerien kokous pidetään huomenna keskiviikkona Kiirunassa.

Vetoomus öljynporauksen kieltämiseksi osoittaa arktisten alkuperäiskansojen huolen asuinalueidensa kohtalosta. He olisivat ensimmäisiä kärsijöitä, jos Arktiksella tapahtuu öljyvuoto. Öljy-yhtiöistä Shell ja Gazprom sekä Statoil ja Rosneft suunnittelevat poraavansa öljyä Arktiksella.

Komitet spasenija Petšory (Pelastakaa Petšora -komitea) Komista ja Greenpeace järjestivät Arktisen neuvoston ulkoministerikokouksen aattona alkuperäiskansojen konferenssin The Peoples’ Arctic: Unified for a Better Tomorrow (Kansojen Arktis – yhdistyneinä paremman huomisen puolesta) Kiirunassa. Konferenssiin osallistui 70 henkeä seitsemästä arktisesta valtiosta.

”Tämä konferenssi oli osoitus siitä, mihin maailma on menossa”, sanoi Kanadassa athabaskakieliä puhuvia kansoja edustavan Arctic Athabaskan Councilin varapuheenjohtaja ja Dené-kansan päällikkö Bill Erasmus. ”Ihmiset ovat huolissaan maistaan ja liittyvät yhteen.” Erasmus aikoo viedä viestin huomenna Arktisen neuvoston jäsenmaiden ulkoministereille.

Viime elokuussa Usinskissa Komissa pidetyssä ensimmäisessä arktisten alkuperäiskansojen konferenssissa laadittiin julkilausuma Joint Statement of Indigenous Solidarity for Arctic Protection (Yhteinen julkilausuma alkuperäiskansojen solidaarisuudesta Arktiksen suojelemiseksi). Tuolloin sen allekirjoitti 22 Venäjän alkuperäiskansojen edustajaa. Nyt Kiirunassa allekirjoittajia tuli 15 lisää, muun muassa Ruotsin saamelaiskäräjien nuorten neuvosto. Allekirjoittajia on tällä hetkellä yhteensä 41.

“Kun Arktisen neuvoston ulkoministerit tapaavat huomenna täällä Kiirunassa, se tapahtuu näiden vahvojen alkuperäiskansojen julistuksen varjossa. He ovat juuri kokoontuneet täällä ja yhdistäneet voimansa kotimaidensa puolustamiseksi”, sanoi Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo, joka osallistui konferenssiin.

”Tällä julistuksella Arktiksen alkuperäiskansat lähettävät hyvin selvän viestin Arktikselle neuvostolle. Arktisen neuvoston on suojeltava Arktis öljy-yhtiöiltä. Neuvosto käyttää kuitenkin valtaansa hampaattomaan öljyvuotojen torjuntaa koskevaan sopimukseen, joka ei ole edes sen paperin arvoinen, mille se on tulostettu. Arktisen neuvoston on lakattava hukkaamasta aikaa ja voimavaroja hyödyttömiin asiakirjoihin, joista ei ole apua hallitusten ja teollisuuden pitämiseksi vastuussa. Neuvoston on palattava alkuperäiseen toimeksiantoonsa Arktiksen suojelemiseksi ja kuunneltava tämän alueen alkuperäisiä asukkaita”, Naidoo vaatii.

Joint Statement of Indigenous Solidarity for Arctic Protection kokonaisuudessaan allekirjoittajineen

Lisätietoja:
Ohjelmajohtaja Tapio Laakso, puhelin 040 181 6559
Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, puhelin 050 369 6202
Tiedottaja Anna Havula (Kiirunassa), puhelin +46 70 201 4486

Puhemies Heinäluoma: Sulava Arktis on hälytys – ei liiketoimintamahdollisuus

Juha Aromaa — Fri, 10 May 2013 13:33:00 +0200

Yhdysvaltojen kongressiin on perustettu Suomen ystävyysryhmä, jonka perustamista kunnioitti läsnäolollaan eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma.

Taloudellisen yhteistyön korostaminen on itsestäänselvyys tällaisessa tilanteessa. Sen lisäksi Heinäluoma otti esiin arktisen yhteistyön. Hän mainosti suomalaista osaamista nyt, kun sulava jää avaa laivareitit ja saa öljy-yhtiöt hamuamaan arktista öljyä. Helsingin Sanomien mukaan Heinäluomaa oli harmittanut suomalaisten jäänmurtajien vaikea pääsy Yhdysvaltojen markkinoille.

Suomalaisten jäänmurtajien palvelut ovat jo menneet kaupaksi. Asiakas tosin ei ollut amerikkalainen, vaan alankomaalais-brittiläinen Shell, jonka hallitusta johtaa suomalainen Jorma Ollila. Suomalaisen valtionyhtiön Arctia Shippingin jäänmurtajat Fennica ja Nordica olivat osa Shellin öljynporauslaivastoa Yhdysvaltain vesillä Alaskan pohjoispuolella.

Luonto otti erävoiton Shellistä, joka itsekin töpeksi hankkeessaan aivan riittävästi. Kun kummatkin öljynporausalukset olivat käyneet kivillä ja vuotavan öljylähteen tukkeeksi tarkoitettu kupoli rusentunut kokeiltaessa kuin kaljatölkki, Yhdysvaltojen viranomaiset heräsivät huomaamaan, ettei kaikki ollut kunnossa. Sisäministerille tehty raportti luetteli laiminlyönnin toisensa jälkeen, ja Shell katsoi parhaaksi vetäytyä ainakin täksi vuodeksi hankkeesta. Suomalaiset (Ollilaa lukuun ottamatta) eivät joutuneet häpeään, sillä suomalaisjäänmurtajat eivät raportissa saaneet moitteita.

Kannattaako siitä kuitenkaan ylpeillä? Suomalaista arktista osaamista on käytettävä Arktiksen pelastamiseen eikä sen uhkaamiseen öljyvuodolla, jota ei voi jään seasta puhdistaa. Kun tuote on kunnossa, sitä kelpaa esitellä, kuten Vaisalan maailman parhaaksi todettua radiosondia, jolla ilmastonmuutosta mitataan.

Kannattaa muistaa, ettei tällä hetkellä yksikään yhdysvaltalainen öljy-yhtiö ole poraamassa Arktiksella eikä luoteisväylällä ole näkyvissä kovin vilkasta liikennettä. Shellkin tähyää nyt Alaskan sijaan Venäjän Arktikselle.

Sen sijaan yhdysvaltalaisissa tutkimuslaitoksissa kuten NASA:ssa ja NOAA:ssa on maailman eturivin asiantuntijoita kertomassa, mitä ilmastonmuutos Arktikselle on tekemässä. Heidän välittämänsä tiedon pitäisi avata silmät tajuamaan, että nyt on tosi kyseessä – ei suinkaan uusi avautuva markkina. Tarjotaan vain ylpeänä palvelujamme, jos siitä on vaikkapa näille tutkijoille apua.

JUHA AROMAA

Euroopan kalavedet kaipaisivat omaa Jasper Pääkköstään

Martti Leinonen — Tue, 30 Apr 2013 10:15:00 +0200

Eilen aamulla 4:30 lähdimme veneillämme seuraamaan kuinka Sisilialaisen, Favignanan kalastajat lähtivät kokemaan verkkojaan merelle. Mukanamme oli kuvausryhmä ja yhteistyössä kalastajien kanssa dokumentoimme tapahtumat. Kaksi tuntia nostivat kalastajat kahden kilometrin mittaista verkkoaan ja saalis oli muutama kilo kalaa ja pari alamittaista mustekalaa. Verkon kokemisen jälkeen seurasimme heitä aamukalatorille, jossa he möivät saaliinsa kauppiaille ja ravintoloitsijoille. Päivän saaliista ei kuulemma veneen polttoaineiden jälkeen jäänyt mitään käteen.

Tämä on tänä päivänä valitettavan usein vallitseva asiain tila Euroopan vesien perinteisin menetelmin kalastavilla ammattikalastajilla.

Arctic Sunrise on miehistöineen kolmen kuukauden mittaisella euroopan kiertueella, jonka tarkoituksena on levittää tietoa tavallisille ihmisille ja päättäjille Euroopan alueen katastrofaalisesta kala – ja kalastustilanteesta, sekä koota kestävää kalastusta harrastavat ammattikalastajat yhteen, jotta sanamme saisivat arvoisensa painon siellä missä päätökset tehdään, eli Euroopan parlamentissa.

60% euroopan merialueiden kalakannoista on ylikalastuksen takia vaarassa hävitä kokonaan. Isojen kansainvälisten troolareiden ja tuhoisien kalastusmenetelmien seurauksena on biodiversiteetin ohessa vaarassa myös kadota pitkään elänyt elinkeino. 80% euroopan alueen laivastosta on kestävää, perinteistä kalastusta harjoittavia venekuntia mutta he saavat saaliiksi ainoastaan 20% vuotuisesta saaliskiintiöstä. EU-varoin tuetut jättitroolarit ja muut ryöstökalastajat tyhjentävät pajatsoa dollarin kuvat silmissään ja ainoat tästä hyötyvät tahot ovat ne silinterihattuiset monopolimiehet kabineteissaan, joita vähät kiinnostaa biodiversiteetin säilyttäminen tai se että elinkeinon häviää perinteisiltä kalastajilta.

Vuotuiset kalastuskiintiöt ovat aivan liian suuria ja niiden täyttyminen varmistetaan tukemalla isoja laivastoja, jotka EU-rahoilla härveltävät meret tyhjäksi kalasta.

Onko tässä v****u mitään järkeä?!

Me olemme täällä nyt yrittämässä saada asialle sen verran painoa, että kun Euroopan parlamentissa seuraavan kerran päätetään kalastuskiintiöistä ja tuista, ei tavallisen kalastajan ääntä ja kalakantojen hävikkiä voisi enää sivuuttaa. Tämä koko homma tarvitsisi nyt yhden Jasper Pääkkösen, joka heittäisi läjän tuulettimeen tavalla, jota ei voitaisi enää unohtaa.

Huomenna aamulla nousee ankkuri Sisiliassa ja kiertue jatkuu välimeren toiselle laidalle Barcelonaan. Toistaiseksi meininki on ollut erittäin hyvä ja olemme tavoittaneet tuhansia ihmisiä ja kalastajia. Kansallisten päättävien elinten johtajat ovat vierailleet työpajoissamme ja keskustelutilaisuuksissamme. Rantoja pitkin käy tämä kiertue kohti Lontoota, kunnes kesäkuussa saavumme perille ja viestimme toimitetaan Brysseliin. Tavoistamme poikkeamatta, se viesti tullaan viemään perille tyylillä.

Martti Leinonen

2nd Mate

Arctic Sunrise

I Love Arctic -toimintapäivä yhdisti ihmisiä ympäri maailmaa

Juha Aromaa — Sat, 20 Apr 2013 16:24:00 +0200

Arktiksen suojeleminen yhdisti 20. huhtikuuta kymmenentuhatta ihmistä. Ympäri maailman ihmiset muodostivat I Love Arctic -kuvioita vaatiakseen Arktiksen suojelua. Niin myös Helsingissä ja Tampereella.

Päivän tapahtumista syntyneet kuvat kerätään ja julkaistaan kirjana, joka viedään henkilökohtaisesti Arktisen neuvoston jäsenmaiden ulkoministereille, jotka tapaavat 15. toukokuuta Kiirunassa Ruotsissa. Suomessa kuvat toimitetaan lisäksi valtionyhtiö Arctia Shippingille, jonka jäänmurtajat Fennica ja Nordica ovat osa Shellin arktista öljynporauslaivastoa.

Sydämiä on muodostunut niin Filippiineille kuin Rooman Circus Maximukselle. Katso tästä missä kaikkialla Arktista puolustetaan!

JUHA AROMAA

Sydämet Arktiksen puolesta 280 kaupungissa ympäri maailmaa

Juha Aromaa — Sat, 20 Apr 2013 07:32:00 +0200

Tänään yli 10 000 ihmistä 280 kaupungissa ympäri maailmaa muodostaa I Love Arctic -ihmisbanderolleja Arktiksen suojelemiseksi. Suomessa ihmiset muodostavat I Love Arctic -kuviot Helsingissä ja Tampereella. Bangkokista Buenos Airesiin ja Kiirunasta Kapkaupunkiin ihmiset kokoontuvat vaatimaan päättäjiä toimimaan arktisen alueen suojelun puolesta.

“Miljoonat ihmiset vaativat, että koskematon Arktis suojellaan kieltämällä öljynporaus Pohjoisella jäämerellä. Riippuvuus fossiilisista polttoaineista on virheellisesti nähty merkkinä edistyksestä ja hyvinvoinnista, vaikka se tuottaa tuhoa niin ympäristölle kuin taloudelle. Toinen tie on mahdollinen, ja päättäjät voivat valita sen nyt”, sanoo Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo.

”Suomi on yksi Arktisen neuvoston jäsenistä ja suomalaisilla on tietoa ja kokemusta arktisista oloista. Meillä on erityinen vastuu Arktiksen suojelussa. On hulluutta, että öljy-yhtiöt haluavat porata lisää öljyä ilmastonmuutoksen vuoksi sulavalta Arktikselta”, sanoo Tapio Laakso Greenpeacen ohjelmajohtaja Suomessa Tapio Laakso.

Helsingissä I love Arctic -kuvio tehdään Suomen sosiaalifoorumin yhteydessä kello 13.30 Arbiksella, Dagmarinkatu 3:ssa. Tampereella ihmisbanderolli syntyy kello 12 Keskustorille.

Tänään Arktiksen puolustamiseksi Lontoossa yksi kaupungin tunnetuimmista rakennuksista muutetaan neliulotteisella heijastuksella arktiseksi maisemaksi. Rio de Janeirossa Sokeritoppavuori on taustana suurelle I Love Arctic -kuviolle ja Washingtonissa ihmisbanderolli syntyy Yhdysvaltain kongressin eteen.

Päivän tapahtumista syntyvät sadat kuvat kerätään ja julkaistaan kirjana, joka viedään henkilökohtaisesti Arktisen neuvoston jäsenmaiden ulkoministereille, jotka tapaavat 15. toukokuuta Kiirunassa Ruotsissa. Suomessa kuvat toimitetaan lisäksi valtionyhtiö Arctia Shippingille, jonka jäänmurtajat Fennica ja Nordica ovat osa Shellin arktista öljynporauslaivastoa.

“Palasin pohjoisnavalta viikko sitten ja koin siellä itse pohjoisen herkän kauneuden. Tunnen kiitollisuutta ja toivoa, kun näen tänään ihmisten kokoontuvan yhteen Arktiksen puolesta. Arktisen neuvoston on kuunneltava tätä kasvavaa liikettä ja perustettava suojelualue maailman huipulle”, sanoo pohjoisnavalle lähes kolmen miljoonan Arktiksen puolustajan nimet vieneessä retkikunnassa mukana ollut Ruotsin saamelaiskäräjien jäsen Josefina Skerk.

Kampanja Arktiksen suojelemiseksi www.savethearctic.org

Kuvia I Love Arctic -ihmisbanderolleista ympäri maailmaa

Kartta kaikista I Love Arctic –tapahtumista

Lisätietoja:
Arktis-vastaava Matti Ikonen, puhelin 040 025 7755
Ohjelmajohtaja Tapio Laakso, puhelin 040 181 6559
Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, puhelin 050 369 6202

Arktista suojelualuetta vaativien nuorten retkikunta asettanut lipun pohjoisnavalle

Juha Aromaa — Mon, 15 Apr 2013 08:14:00 +0200

Neljä Greenpeacen tukemaa nuorta on asettanut lipun merenpohjaan pohjoisnavalle samaan paikkaan, johon sukellusvene vuonna 2007 vei Venäjän lipun. Nuorten Tulevaisuuden lippu on neljä kilometriä jään alla, ja se symboloi vaatimusta julistaa pohjoisnapaa ympäröivä merialue suojelualueeksi.

Lippu laskettiin merenpohjaan seremoniassa, jota johti kaksi alkuperäiskansan edustajaa, Tso’Tine-Gwich’in-kansan edustaja Kiera Kolson Kanadasta ja saamelainen Josefina Skerk Ruotsista. Malesialaisen 13-vuotiaan Sarah Batrisyian suunnittelema lippu laskettiin mereen jäähän kairatusta reiästä.

Lippu on kiinnitetty lasista ja titaanista valmistettuun aikakapseliin, jossa on niiden lähes kolmen miljoonan ihmisen nimet, jotka vaativat Arktiksen suojelua. Merenpohjaan laskettujen nimien joukossa on näyttelijöitä, muusikkoja, taiteilijoita ja elinkeinoelämän johtajia, kuten esimerkiksi Paul McCartney, Penelope Cruz ja Richard Branson.

Yksi pohjoisnavalle lipun vieneistä nuorista on yhdysvaltalainen näyttelijä Ezra Miller, joka on tullut tunnetuksi rooleistaan elokuvissa Pysäyttävä poikani Kevin ja Elämäni seinäruusuna.

Myös arkkipiispa Desmond Tutu liittyi Arktisten suojelua vaativien joukkoon. ”Annan täyden tukeni näille nuorille, jotka matkasivat pohjoisnavalle niiden puolesta, joiden elämän ilmastonmuutos on kääntänyt ylösalaisin”, arkkipiispa Tutu sanoi viikonloppuna.

”Tuomalla tänne maapallon huipulle tämän lipun toivomme rohkaisevamme nuoria kaikkialla. Olemme täällä kertomassa, ettei Arktis kuulu kenellekään eikä yhdellekään kansakunnalle, tämä on kaikkien maapallon asukkaiden perintöä”, Josefina Skerk sanoi lippua merenpohjaan laskettaessa. ”Meidän ja miljoonien muiden nimet ovat nyt merenpohjassa pohjoisnavalla. Me vaadimme yhdessä, että tästä alueesta tehdään suojelualue, joka on suojassa öljy-yhtiöiltä ja poliittiselta teeskentelyltä. Olemme solidaarisia kaikille alkuperäiskansoille, joiden elämäntapaa teollisuuden säätelemätön ahneus uhkaa.”

Retkikunta oli matkalla pohjoisnavalle samaan aikaan, kun Arktinen neuvosto piti kaikkien aikojen ensimmäisen tapaamisensa pohjoisnavalla. Josefina Skerk pyysi tapaamista Arktisen neuvoston kanssa, mutta se ei toteutunut.

Viikon pituinen matka pohjoisnavalle on osa kampanjaa Arktiksen suojelemiseksi. Arktista uhkaavat ilmastonmuutos, öljy-yhtiöt, teollinen kalastus ja kasvava merenkulku. Kun ilmastonmuutos sulattaa merijäätä, yhtiöt kuten Shell, Gazprom ja Statoil ovat menossa hyödyntämään arktisia öljyvaroja samaan aikaan, kun valtiot esittävät aluevaatimuksia jään aikaisemmin peittämistä merialueista. Pohjoisnavalle lipun ja aikakapselin asettaneet nuoret ovat nyt kertoneet öljy-yhtiöille ja muille saastuttajille, että tänne ei tulla.

Neljän nuoren ryhmä oli osa Greenpeacen ryhmää, joka hiihti Barneon tukikohdasta viikon ajan kohti pohjoisnapaa keskimäärin kymmenen kilometrin päivämatkoja. Jokaisella oli perässään 80 kiloa painava varusteahkio. Lämpötila laski kylmimmillään 30 pakkasasteeseen. Tuuli ja virrat kuljettivat kuitenkin jäätä poispäin pohjoisnavasta ja muonavarojen vähentyessä nuoret joutuivat turvautumaan helikopterin apuun, joka kuljetti heidät viimeisenä matkapäivänä lähemmäs pohjoisnapaa.

Kuvia retkikunnan matkasta pohjoisnavalle, painokelpoiset kuvat: Juha Aromaa, puhelin 050 369 6202

Video retkikunnasta pohjoisnavalla

Kampanja Arktiksen suojelemiseksi

Lisätietoja:
Ohjelmajohtaja Tapio Laakso, 040 181 6559
Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, puhelin 050 369 6202

Kun väistämätön ei olekaan väistämätöntä

Charlie Kronick — Fri, 12 Apr 2013 14:10:00 +0200

Viime vuoden loppu ja tämän vuoden alku ovat muuttaneet paljon taistelua Arktiksen suojelemiseksi vaaralliselta öljynporaukselta. Kolme suurta öljy-yhtiötä – Total, Statoil ja ConocoPhillips - ovat vetäytyneet pohjoisimmista hankkeistaan. Shell on tunnetusti “keskeyttänyt” porausaikeensa Alaskan pohjoispuolella “kalliiden ja nolojen onnettomuuksien” jälkeen. Onneksi onnettomuudet eivät vaatineet ihmishenkiä eivätkä aiheuttaneet öljyvuotoja. Keskeytystä suunnitelmiin väitetään vapaaehtoiseksi, mutta siihen on varmasti vaikuttanut Yhdysvaltain sisäministeriön arvio Shellin toimista Arktiksella vuonna 2012, joka julkistettiin vain muutama päivä Shellin päätöksen jälkeen. Raportissa sisäministeriö osoitti riittämättömiä toimia viidella seitsemästä avainalueesta “turvallisen ja vastuullisen” öljynporauksen turvaamiseksi. Greenpeacen mielestä minkäänlainen öljynporaus ei voi olla turvallista ja vastuullista Arktiksella. Mutta joka tapauksessa kannattaa panna merkille, että Yhdysvaltain sisäministeriö on leimannut yhden öljyjätin toimet “riittämättömiksi”.

Silti niinkin myöhään kuin vuonna 2011 Shell kertoi - sopivan surulliseen ja alistuneeseen äänensävyyn - Greenpeacelle ja muille järjestöille tapaamisessa Iso-Britannian suurimpien eettisten rahastojen kanssa, että arktinen öljynporaus oli lähes varmaa ja etenisi väistämättä. Mitä siis tapahtui?

Todellisuudessa paljon oli jo tapahtunut, vaikka sijoittajat eivät olleet sitä huomanneet - tai jos olivat huomanneet, eivät ymmärtäneet. Ensinnäkin helpon öljyn aika oli ohi. Kansainväliset öljyjätit olivat menettäneet pääsyn suureen osaan jäljellä olevasta öljystä Lähi-Idän, Venäjän ja latinalaisen Amerikan kansallisille öljy-yhtiöille. Sen lisäksi jo vuonna 2010 nolon kohtalon kokenut entinen BP:n pääjohtaja Tony Hayward tiesi, että öljyn kulutus teollisuusmaissa oli jo saavuttanut huippunsa. Silti arktista öljynporausta suunnittelevien Shellin, BP:n, Statoilin ja ConocoPhillipsin oli vakuutettava osakkeenomistajansa, että vaarallinen - ja kallis - viimeisen öljypisaran havittelu viimeisestä koskemattomasta maailmankolkasta oli taloudellisen tuloksen takia oleellista. He korostivat tulevaisuuden kulutusennusteita, jotka esittivät sekä ympäristön että talouden kestokyvyn ylittäviä lukuja öljynkulutuksesta.

Mutta vaikka asia ei olisikaan valjennut sijoittajille - jotka olivat kiinnostuneet lyhyen tähtäimen massiivisista voitoista - hallituksille olisi pitänyt olla selvää, että öljy-yhtiöiden päästäminen Arktikselle tarkoitti sietämättömiä riskejä Arktiksen luonnolle ja maailman ilmastolle. Kun Iso-Britannian parlamentin ympäristötarkastuskomitea suositti hallitusta vaatimaan moratoriota arktiselle öljynporaukselle, hallitus kieltäytyi sanomalla kieroutuneesti, että arktinen öljy oli välttämätöntä ilmaston takia. Näin ei tietenkään ole, ja sen maailman hallitukset varmasti tietävät. Se ei olekaan asian ydin: vastustamalla öljynporausta Arktiksella hallitukset asettuvat maailman vaikutusvaltaisimpia yrityksiä vastaan.

Ehkä nyt aika on muuttumassa. Ja ironista kyllä se saattaa olla maailman pahimman rauhanaikaisen öljyvuodon, huhtikuussa 2010 tapahtuneen Deepwater Horizonin tuhon, ansiota. Meksikonlahdesta tuli öljyalan vitsaus, joka johti tiukentuneeseen arktisen öljynporauksen valvontaan ei ainoastaan Yhdysvalloissa mutta myös Euroopassa. Tämä taas johti kasvaviin kustannuksiin ja hankaluuksiin, kuten Shell havaitsi vuonna 2012, ja vähemmän houkuttelevaan ympäristöön sijoittajille, kuten sellaiset analyytikot kuin HSBC,Credit Agricole, Natixis ja Société Générale sekä vaikutusvaltaiset kommentaattoorit kuten Financial Timesin Nick Butler totesivat.

Kun taloudellinen oikeutus arktisille porausseikkailuille alkaa kadota, täytyy löytää muita oikeutuksia - ilmastonmuutos mukaan luettuna. Arktis lämpenee nopeammin kuin mikään muu alue maailmassa, mistä kertoo se, että tietokoneen hiiren keksimisen jälkeisenä aikana - kuten pohjoisnavalle juuri nyt hiihtävä James Turner asian ilmaisi - olemme menettäneet kolme neljäsosaa Pohjoisen jäämeren jäämassasta. Öljynkulutus, joka olisi riittävän suuri tehdäkseen arktisen öljynporauksen kannattavaksi, saisi aikaan katastrofaaliseen ilmastonmuutoksen, ei ainoastaan Greenpeacen mukaan vaan myös kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan. IEA myönsi, että kaksi kolmasosaa tunnetuista fossiilisten polttoaineiden varastoista on jätettävä maaperään, jos halutaan edes 50 prosentin todennäköisyydellä välttää katastrofaalinen ilmastonmuutos.

On onneksi todennäköistä, että eri tekijät jarruttavat ryntäystä riistämään Arktiksen luonnonvaroja. On vielä avoin kysymys, onko jarrutus riittävää, jotta onnettomuus vältetään. Mutta ehkä törmäys Arktiksella ei enää ole väistämätön...

CHARLIE KRONICK
Kirjoittaja on Greenpeacen ilmastopoliittinen neuvonantaja Iso-Britanniassa, suomeksi tulkinnut Juha Aromaa

Ympäristöomatunto Norja hakee rahaa arktisesta öljystä

Juha Aromaa — Wed, 10 Apr 2013 10:56:00 +0200

Tänä aamuna kaksi jääkarhuksi pukeutunutta aktivistia nousi Statoilin öljynporauslautta West Herculesille Ølenissä Norjassa.

Norjassa? Statoilin lautalle? Eikö Norja ole tullut tunnetuksi ympäristöasioissa yhdeksi maailman edistyksellisimmistä maista? Ja Statoil yrittää öljyhiekkahankkeistaan huolimatta pitää yllä mainetta maailman vastuullisimpana öljy-yhtiönä.

Kauniin vuonomaisemilla koristellun kuvan takana on rumia piirteitä. Vaikka Norja toisaalla on ilmastonmuutoksen torjunnan rahoittaja, raha on tullut öljystä. Ja öljyn hankkimiseksi – ja ehkä myös kansallisen itsetunnon näyttämiseksi – Norja ja sen öljy-yhtiö Statoil pitävät Arktista kotivesinään, joilla he saavat tehdä mitä tahansa.

Ølenistä öljynporauslautta, jolla Greenpeace-jääkarhut vierailivat, on lähdössä Barentsinmerelle. Alueella on yhdeksän porauspaikkaa, joista yksi on 74. leveyspiirillä. Tämä olisi maailman pohjoisin piste, jossa öljyä porataan.

Statoililla on selvä suunta. Se tähtää pohjoiseen löytääkseen viimeisetkin öljyvarat. Sekä yksin Barentsinmerellä että yhdessä venäläisen Rosneftin kanssa idempänä. Aivan kuten Shell joka Yhdysvaltojen tiukempien ympäristömääräysten ahdistelemana hakee Venäjän Arktikselta uusia apajia Gazpromin kanssa. Eilen Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila allekirjoitti sopimuksen yhteistyöstä Gazpromin kanssa Vladimir Putinin valvovien silmien alla.

Kaikki eivät halua Statoilia poraamaan Arktikselle. Sitä eivät halua 2,7 miljoonaa ihmistä, jotka haluavat Arktiksesta suojelualueen. Sitä eivät halua myöskään 17 000 Venäjän kansalaista, jotka ovat vedonneet Norjan pääministeri Jens Stoltenbergiin, jotta Statoil jättäisi Arktiksen rauhaan.

Ei siis koiraa karvoihin katsomista. Norjalainen, suomalainen tai venäläinen, kun öljykuume iskee, Arktiksen herkkä luonto ollaan valmiit uhraamaan. Ellemme me estä sitä. Jos et vielä ole vaatinut Arktiksen suojelua, tee se nyt.

Lue lisää Statoilista, Rosneftistä, Shellistä ja Gazpromista interaktiivisesta kartasta. Samalla voit seurata pohjoisnavalle matkalla olevaa retkikunta Auroraa.

JUHA AROMAA

Palvelukseen halutaan: naparetkikunta. Aikaisempaa kokemusta ei vaadita.

James Turner — Tue, 26 Mar 2013 10:29:00 +0100

Vähän yli kahden viikon päästä olen jäällä Pohjoisella jäämerellä valmistautumassa hiihtämään pohjoisnavalle. Minulla on neljä villakerrastoa ja pipo, jonka joku on kutonut minulle. Taskuissani on mantelisuklaata, iPod ja toivonjulistus tuleville sukupolville.

Kuten suurimmalla osalla 16 hengen ryhmästämme minulla ei ole minkäänlaista arktista kokemusta. Ei mitään. Nolla. Itse asiassa leirielämäkokemukseni rajoittuu puutarhassa telttailuun kaverini Barnabyn kanssa, kun olin seitsemänvuotias. Joten miten ihmeessä Greenpeace on auttamassa minua ja joukkoa kokemattomia nuoria hiihtämään maailman huipulle? Tässä tarina lyhyesti.

Menemme pohjoisnavalle julistamaan sen suojelluksi kaiken maailman elämän puolesta. Kun pääsemme perille, kairaamme jäähän reiän ja laskemme tulevaisuuden lipun merenpohjaan. Lippuun on kiinnitetty lasilieriö, jossa on savethearctic.org-sivuilla meitä tukemaan liittyneiden lähes 2,7 miljoonan Arktiksen puolustajan nimet.

Haluamme saada käyntiin keskustelun Arktiksesta, johon osallistuu joka ainoa maailmassa. Tällä hetkellä keskustellaan vain siitä, kuinka jään sulaessa kahmitaan öljyä, kaasua ja kalaa.

Eli toisin sanoin: jos nyt viittaat kysyäksesi ”hetkinen, anteeksi, mutta eikö ole hölmöä nähdä sulava jää mahdollisuutena porata lisää öljyä”, sinulle nauretaan, sinua haukutaan naiiviksi ja pistetään nurkkaan häpeämään, kunnes osaat käyttäytyä.

Meidän mielestämme on olemassa parempi tie. Pyydämme vallassa olevia yhdessä suojelemaan Arktiksen ja taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan yhteisyyden, yhteistyön ja rauhan hengessä. Aloitamme pyytämällä presidentti Obamaa kieltämään öljynporauksen Alaskassa. Mutta keskustelun on laajennuttava.

Napa-alueen oppaiden, kamera-asiantuntijoiden ja teknisten velhojen lisäksi mukanani on neljä mahtavaa nuorta, joilla on kaikilla kerrottavanaan tarina Arktiksesta, ilmastonmuutoksesta ja toivosta.

Renny on Seychelleiltä. Hänen maansa voi kadota kokonaan merenpinnan noustessa, mutta sitä ei huomaa hänen kanssaan jutellessa. Kun olimme valmentautumassa matkaan Norjassa, hän nauroi jatkuvasti.

Kiera asuu Denendehissä Luoteis-Kanadassa. Hän on vahva aktivisti, laulaja ja alkuperäiskansojen oikeuksien puolustaja. Hän on myös hauskaa seuraa ja tuo mukanaan rummun.

Josefina on saamelainen Ruotsista. Saamelaiset ovat nenetsien lisäksi toinen pohjoisen Euroopan alkuperäiskansoista, joille porotalous on ollut tärkeää vuosisatojen ajan. Hän on myös tehnyt erityisen hatun matkaa varten.

Ezra on tavattoman lahjakas nuori näyttelijä New Yorkista. Hän on nähnyt ilmastonmuutoksen lataaman myrskyn seuraukset kotikaupungissaan. Hän osallistuu Zumba-tunneille tehdäkseen asialle jotain.

Siellä on kylmä, matka on vaikea, eikä meillä ole mitään käsitystä, mitä on tulossa. Voitte lähettää meille viestejä ja seurata etenemistämme. Vastaamme niin monelle kuin pystymme ennen kuin suklaa loppuu. Toivottakaa onnea.

JAMES TURNER
(käännös Juha Aromaa)

Jättitroolarilta heitettiin laittomasti tonneittain silliä Pohjanmereen

Juha Aromaa — Mon, 25 Mar 2013 13:47:00 +0100

Saksalaiselta jättitroolari Jan Marialta heitettiin laittomasti 1 600 tonnia silliä Pohjanmereen. Alus on 125 metriä pitkä, ja se kuuluu hollantilaiselle yhtiölle, jonka jättitroolarien laivasto pitää maailman meriä kalastusalueenaan.

Aluksella aiemmin työskennellyt Andreas Mehmecke kertoi saksalaisella televisiokanavalla, kuinka saalista on kipattu mereen valtavia määriä. Greenpeace vaatii, että Saksan viranomaiset pitävät Jan Marian satamassa, kunnes asia on tutkittu.

Aluksen lokikirjassa ei ollut merkkiäkään sivusaalista tai sen mereen heittämisestä. Greenpeace saikin nähtäväkseen todisteet, että Jan Marialla on pidetty kahta lokikirjaa ympäristörikkomusten peittämiseksi.

Virallinen lokikirja on esitetty viranomaisille ja toiseen lokikirjaan on merkitty todelliset pyyntimäärät. Virallisessa lokikirjassa esitettyjen pyyntimäärien ja todellisten pyyntimäärien ero on huomattava. Yhtenä ainoana päivänä virallisessa lokikirjassa esitetyn pyyntimäärän ja todellisen määrän ero on yli sata tonnia.

Greenpeace on nähnyt lokikirjat neljältä pyyntimatkalta helmi-elokuussa 2012. Kysymys on saaliin optimoinnista, jolloin osa vähemmän arvokkaasta saaliista heitetään mereen, jotta alukselle jää tilaa arvokkaammalle saaliille. Jan Marialta mereen heitettiin silliä. Saaliin optimointi oli EU:n lainsäädännön mukaan kielletty silloin, kun Jan Marialta sitä heitettiin 1 600 tonnia Pohjanmereen.

Jan Maria kuuluu hollantilaiselle Parlevliet en van der Plas -yhtiölle, joka puolestaan kuuluu Pelagic Freezer Trawler Association PFA:han. PFA omistaa muun muassa jättitroolari Margiriksen, jonka Australian viranomaiset ovat estäneet pääsemästä Australian vesille sillä perusteella, että näin suurilla aluksilla kalastamisen ympäristövaikutuksia ei tiedetä. Greenpeace on yhtä mieltä Australian viranomaisten kanssa.

Greenpeace on tutkinut laajemminkin PFA:n toimintaa. Greenpeacen raportissa osoitetaan muun muassa kuinka PFA:n laivasto johtaa ylikalastukseen Afrikan vesillä EU-tuen avulla.

On törkeää heittää 1 600 tonnia kalaa mereen samaan aikaan, kun maailmassa jotkut näkevät nälkää. Mutta vaikka näitä rikoksia ei tehtäisikään, maailman meret eivät kestä supertroolarilaivaston kalastusta.

Maailman kalastuslaivaston, myös EU:n, ylikapasiteetti on purettava varsin konkreettisesti. Suurimmat alukset on romutettava. Myös EU-tukien virta jättikalastusalusten laivastolle on pysäytettävä.

JUHA AROMAA

Kestävä kalastus

Juha Aromaa — Wed, 20 Mar 2013 13:18:00 +0100

Merten ryöstämiselle on vaihtoehto. Kestävän kalastuksen tukeminen turvaa merten ekosysteemit ja ruoan maailman ihmisille.

Kestävän kalastuksen edistäminen on tärkeä osa Greenpeacen työtä. Kaikilla rannikoilla on kalastajia, jotka ovat kalastaneet sukupolvien ajan ottaen huomioon kalavesiensä kalakannan uusiutumiskyvyn. Näille kalastajille meri on korvaamaton kumppani, jota kannattaa suojella.

Euroopassa pienen mittakaavan kalastusta harjoittavia kalastajia on 80 prosenttia kaikista kalastajista. He saavat kuitenkin vain 20 prosenttia Euroopan pyyntikiintiöstä.

Tue kestävästi kalastavia kalastajia!

Tonnikala

Juha Aromaa — Tue, 19 Mar 2013 09:24:00 +0100

Tonnikala on yksi maailman suosituimmista kaloista ja tärkeä osa miljoonien ihmisten ruokavaliota ympäri maailmaa. Sen lisäksi tonnikala on myös ylellisen japanilaisen sashimi-bisneksen ydin. Viisi yleisintä kaupallisesti hyödynnettyä tonnikalalajia ovat boniitti, keltaevätonnikala, isosilmätonnikala, valkotonnikala ja sinievätonnikala.

Tonnikalat voivat uida tuhansia kilometrejä elämänsä aikana. Tonnikaloille on tyypillistä vaeltaa pitkiä matkoja ja jotkin lajit kulkevat Pohjois-Amerikasta Eurooppaan ja takaisin useita kertoja vuodessa. Suuresta koostaan huolimatta sinievätonnikala voi kiihdyttää nopeammin kuin Porche ja uintinopeus voi olla jopa 43 mailia tunnissa. Keltaevätonnikalan tiedetään kulkeneen Tyynenmeren halki Amerikasta aina Japanin rannikolle saakka ja isosilmätonnikalan tiedetään puolestaan sukeltaneen 250 metriä alle minuutissa.

Tonnikalat liemessä

Tonnikalakanta on pulassa maailmanlaajuisesti. Joka vuosi yhä useammat laivat jahtaavat alati pienenevää tonnikalapopulaatiota. Kalaa ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi vastaamaan maailman kyltymättömään tonnikalan himoon. Hillitön liikakalastus ja tonnikalan ryöstökalastus ovat tehneet kerran niin runsaslukuisen kalalajin löytämisestä yhä vaikeampaa.

Isosilmä- ja keltaeväkannat hyödynnetään liiaksi asti. Lajit ovat nyt todellisissa vaikeuksissa Tyynenmeren keski- ja länsiosissa, vaikka vielä muutamia vuosia sitten tilanne oli suhteellisen hyvä. Arvokkaimman tonnikalalajin, sinievätonnikalan kanta on myös romahduksen partaalla. Greenpeacen mukaan vuonna 1999 Välimeren sinievätonnikalakanta oli vähentynyt 80 prosentilla.

Tilanne on yhä pahenemaan päin. Edistyneempi teknologia on tuonut mukanaan yhä suurempia laivoja. Ja yksi tällainen alus voi saada kahdessa päivässä yhtä suuren saaliin kuin mitä kokonainen maa saattoi saada ennen vuodessa. Tonnikalan kasvatuksen lisääminen vain pahentaa asiaa.

Tonnikalan todellinen hinta

Tonnikalalajeista määrällisesti eniten kalastetaan boniittia, joka on yleisin säilykepurkin täyte. Vaikka boniitti ei olekaan vielä ylikalastettu, samaan malliin jatkuva kalastus aiheuttaisi lopulta lajin katoamisen. Boniitin pyytämiseen tarkoitettuihin verkkoihin jää usein myös nuoria keltaevä- ja isosilmätonnikaloja, siten pyytäminen vaarantaa myös muiden tonnikalalajien tulevaisuuden. Boniittia kaupallisesti arvokkaampi laji, keltaevä, kattaa 35 prosenttia koko maailman tonnikalasaaliista. Sinievä edustaa vain 1,5 prosenttia, mutta sen arvo on tähtitieteellinen. Vuonna 2001 yksittäinen sinievätonnikala myytiin Japanissa ennätyksellisesti 173 600 Amerikan dollarilla.

Myös lukuisat muut meren elävät kärsivät tonnikalan kalastuksesta. Vuosittain kuolee 100 miljoonaa haita ja kymmeniä tuhansia kilpikonnia tonnikalan pyynnin seurauksena aiheuttaen samalla tuhoa koko meren ekosysteemille.

Ryöstökalastus rehottaa varakkaiden kalastusyritysten viedessä tonnikalat maailman köyhimpiin kuuluvien ihmisten lautasilta. Myös lailliset kalastusyritykset ovat omalla tavallaan osallisina ryöstöön. Sopimukset, joita kalastusvaltiot ja rikkaat monikansalliset yritykset tekevät köyhien rannikkovaltioiden kanssa päästäkseen kalastamaan heidän vesilleen, ovat todella epäreiluja. Vain noin 5 prosenttia tonnikalan arvosta menee varsinaisille resurssien omistajille. Usein sopimukset myös epäävät paikallisilta tarvittavan työllistymismahdollisuuden ja laiminlyövät vastuullisen kalastamisen velvollisuudet.

Jälleenmyyjien mahdollisuus

Jälleenmyyjien pitäisi varmistaa, että myynnissä on vain laillista ja kestävästi tuotettua tonnikalaa. Greenpeace kysyykin vaikeita kysymyksiä marketeilta ympäri maailmaa: Mistä tonnikalanne tulee? Onko se kestävästi tuotettu? Onko se pyydetty kehitysmaita riistämällä? Onko se varastettua?

Greenpeace pyytää jälleenmyyjiä selvittämään mikä on heidän myymänsä tonnikalan alkuperä, aina laivalta kaupanhyllyyn. Lisäksi pyydämme jälleenmyyjiä sitoutumaan siihen, että he myisivät vain sellaista tonnikalaa, joka on kalastettu kestävällä tavalla, kehitysmaiden pienten laivastojen toimesta tai sellaisten sopimusten mukaan, jotka ovat reiluja paikallisia asukkaita kohtaan.

Kalan kulutus

Juha Aromaa — Tue, 19 Mar 2013 09:21:00 +0100

Ihan liian usein kuluttajat jäävät ilman vastauksia yrittäessään selvittää tuotetaanko marketin hyllystä löytyvät merenelävät kestävällä tavalla. Puutteelliset tuotemerkinnät ja julkisten lähdetietojen puute ovat tehneet tuotteen alkuperän selvittämisen lähes mahdottomaksi asiakkaille ja muille markkinatoimijoille.

Kuluttajat ja jälleenmyyjät ovat alkaneet kiinnostua siitä, mitä kalaa myydään ja ostetaan. Ensimmäinen askel on ollut avoimuuden vaatiminen tuotteen alkuperän suhteen.

Kun jälleenmyyjät alkoivat kehittää linjauksia kestävällä tavalla tuotettujen merenelävien hankinnoista, toimittajilta vaadittiin vastuullisuutta. Jälleenmyyjät vaativat kestävästi tuotettuja mereneläviä, joita ei ole pyydystetty käyttämällä tuhoisia tekniikoita kuten pohjatroolausta ja että kala ei olisi ylikalastuksen tuote.

Pohjoinen jäämeri

Juha Aromaa — Tue, 19 Mar 2013 09:18:00 +0100

Pohjoinen jäämeri ja koko arktinen ympäristö on erityisen herkkä. Ilmaston lämpeneminen sulattaa Pohjoisen jäämeren jäätä ja avaa tien merenpohjan resurssien hyödyntämiselle.

Lisää Arktiksen suojelusta.

Ilmastonmuutos

Juha Aromaa — Tue, 19 Mar 2013 09:16:00 +0100

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo selvästi havaittavissa meriekosysteemeissämme. Meriveden lämpötila on noussut.

Hiilidioksidin määrän lisääntyminen ilmakehässä lisää merten happamuutta. Merinisäkkäät kuten valaat ja hylkeet kokoontuvat usein arktisille alueille, joilla ilmaston lämpenemisen vaikutukset ovat suurimmat.

Veden lämpötilan nousu ja jääpeitteen pienentyminen ovat vaikuttaneet arktisten alueiden tuottavuuteen ja siten koko ravintoketjuun. Tutkimustulokset osoittavat että muun muassa Eteläisen jäämeren kalojen, valaiden, hylkeiden ja pingviinien ravintoketjun peruskiven Antarktiksen krillin kanta on romahtanut 80 prosenttia 1970-luvulta. Samanlaisia hälyttäviä tutkimustuloksia on paljastumassa myös Pohjoisnavalta, missä niin hyljeyhdyskunnat kuin jääkarhutkin ovat vaarassa. Pohjoisen Tyynenmeren harmaavalaat ovat virallisesti vaarassa kuolla sukupuuttoon seuraavan sukupolven aikana. Syynä on niiden ravinnon - pohjaeläinten - katastrofaalinen vähentyminen. Muutokset niiden elinympäristössä viittaavat ilmaston lämpenemisen vaikutuksiin.

Merien kriisi on havaittavissa myös lähivesillämme. Kesällä 2004 Pohjanmeren isotuulenkalapopulaatiot (Ammodytes marinus), jotka ovat yksi Pohjanmeren ravintoketjun peruskivistä, olivat ennätyksellisen alhaalla. Syyksi on liikakalastuksen lisäksi epäilty ilmastonmuutoksen vaikutusta niiden lisääntymiseen ja ravintona käyttämäänsä planktoniin. Lajin vähentymisellä on suuri merkitys sekä merilinnuille, merinisäkkäille että taloudellisesti merkittäville kaloille.

Saastuminen

Juha Aromaa — Tue, 19 Mar 2013 09:12:00 +0100

Meret saastuvat monella tavalla. Mereen päätyy myrkyllisiä kemikaaleja, muovia ja radioaktiivisia aineita. Itämerellä pahin ongelma on rehevöityminen.

Öljy

Näkyvin ja tunnetuin saaste on öljy. Pieniä öljypäästöjä tapahtuu jatkuvasti esimerkiksi laivojen tyhjentäessä pilssejään. Suuria öljyonnettomuuksia tapahtuu, kun tankkerit ajavat karille tai öljynporauksessa tapahtuu onnettomuus. Valitettavasti suuret öljyonnettomuudet ovat suhteellisen tavallisia, ja sellaisen suuronnettomuuden kuin Meksikonlahden Deepwater Horizonin jälkien puhdistaminen kestää vuosikymmeniä.

Muovi

Joka vuosi maailman meriin päätyy 6,5 miljoonaa tonnia muovijätettä. Muovi sekä hylätyt ja karkuun päässeet kalastusvälineet muodostavat jätesaaria, jotka kelluvat valtamerten pyörteissä. Tyynellämerellä Havaijin pohjoispuolella pyörii muovijätelautta, joka on suurempi kuin Yhdysvaltojen Teksasin osavaltio.

Kaikki muovi ei kellu. Noin 70 prosenttia vajoaa pohjaan. Muovi myös hajoaa hyvin pieniksi hiukkasiksi, jotka muistuttavat planktonia. Yli miljoona merilintua ja satatuhatta merinisäkästä ja kilpikonnaa kuolee joka vuosi syömäänsä muoviin. Muovi hajoaa hyvin pieniksi hiukkasiksi

Lisää Tyynenmeren muovijätepyörteestä englanniksi

Euroopan kalastuspolitiikka

Juha Aromaa — Tue, 19 Mar 2013 08:55:00 +0100

Euroopan unionin kalastusta ja merenelävämarkkinoita hallitaan keskitetysti yhteisen kalastuspolitiikan avulla. Yhteinen kalastuspolitiikka on laaja kokoelma lakeja, jotka koskevat kaikkia kalastusaluksia EU:n alueella. Lait määrittelevät yksinkertaistettuna kuka voi kalastaa, mitä voidaan kalastaa, missä voidaan kalastaa ja milloin. Lakien tarkoituksena on varmistaa, että kalastusta harjoitetaan kestävällä tavalla ja kalastajat voivat jatkossakin saada elantonsa merestä.

Yhteinen kalastuspolitiikka ei ole hyvistä pyrkimyksistään huolimatta toiminut kuten oli tavoitteena. Lainsäädäntö kuitenkin tarkistetaan kerran kymmenessä vuodessa ja viimeisimmän uudistuksen on tarkoitus valmistua alkuvuodesta 2013. Tuloksena tulee olemaan sarja uusia sääntöjä, aikatauluja ja tavoitteita, joita sovelletaan paitsi EU:n vesillä myös niiden ulkopuolella.

EU:n uudistuneen kalastuspolitiikan tulisi puuttua liikakalastuksen syihin ja varmistaa, että jäsenvaltiot voivat palauttaa vedet hyvään kuntoon ja säilyttää ne sellaisina. Vuoden 2008 meristrategiadirektiivin ja komission vuonna 2010 määrittämien kriteerien mukaisesti kaikkien vesien tulisi saavuttaa hyvä kunto viimeistään vuoteen 2020 mennessä.

Euroopan suuret laivastot tuhoavat meriä aina Arktikselta Antarktikselle. EU:n kalastusalukset kalastavat melkeinpä enemmän kuin mikään maailmassa huolimatta siitä, että kalakannat romahtavat yksi toisensa jälkeen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset ahdistavat maailman meriä.

Miten EU:n tulisi uudistaa yhteinen kalastuspolitiikka?

Liikakalastus on lopetettava ja kalastuslaivastoja on pienennettävä poistamalla käytöstä eniten tuhoa tuottavat alukset.

Mertensuojelualueita, joilla kalastus on kielletty, on tuettava.

EU:n ministereiden on lakattava asettamasta liian suuria kalastuskiintiöitä. Sen sijaan on kuunneltava tutkijoiden neuvoja ja kiintiöt tulisi asettaa tutkimustiedon perusteella.

Tuhoava kalastus on lopetettava ja kalastus on sallittava vasta kun sen aiheuttamat ympäristövaikutukset on arvioitu ja vähiten tuhoa aiheuttavat kalastusmetodit on asetettu etusijalle.

Päätöksenteon ja kalastuksen tuen avoimuutta on lisättävä.

Merten suojelun kannalta olennainen EU-lainsäädäntö

Luonto ja lintudirektiivit (EC Reg 92/43 ja 79/409). Direktiivit suojelevat eräitä lajeja ja elinympäristöjä ja vaativat merialueiden suojelua osana Natura 2000 verkostoa.

Water Framework Directive (EC Reg 2000/60). Direktiivin tavoitteena on parantaa rannikkovesien tilaa muun muassa puuttumalla järvien ja jokien saastumiseen.

Ympäristövaikutusten arviointi (EC Reg 85/337). Säännöstö vaatii ennalta arvioimista ja hyväksyntää projekteille, joilla voi olla vaikutuksia ympäristöön.

Ympäristövastuun direktiivi (EC Reg 2004/35). Direktiivi pyrkii ehkäisemään ja korjaamaan ympäristövahinkoja.

Useat nykyiseen YKP:an liittyvät määräykset, jotka rajoittavat joidenkin kalastusmetodien vaikutuksia ympäristölle.

Useat lait, jotka käsittelevät maalta tulevia saasteita, jäteveden käsittelyä ja laivojen turvallisuutta.

Useat lait ja käytännöt, jotka juontavat kansainvälisistä sopimuksista (esim. the Convention on the International Trade in Endangered Species, the Convention on Biological Diversity.)

Muita lakeja, jotka koskevat meriympäristön suojelua, kuten Euroopan meridirektiivi ja osa kansainvälisistä laeista.

Laiton kalastus

Juha Aromaa — Tue, 19 Mar 2013 08:53:00 +0100

Merten ekosysteemejä ei uhkaa ainoastaan maailman hallitusten hyväksymä liikakalastus. Sen lisäksi maailman kalakantoja verotetaan laittomasti, eikä niillä kehittyvän maailman rannikko- ja saarivaltioilla, jotka laittomasta kalastuksesta eniten kärsivät, ole voimia eikä kalustoa estää sitä.

Laittomaksi kalastukseksi kutsutaan kalastusta, joka on joko lakien vastaista, jonka saalista ei ilmoiteta kiintiöihin tai jota ei muuten säännöstellä.

Laittoman kalastuksen vuoksi rannikon asukkaat jäävät ilman kipeästi tarvitsemaansa ravinnonlähdettä ja tuloja, ja se tuhoaa ja tyhjentää meret. On käsittämättömän helppoa ryhtyä ryöstäväksi kalastajaksi, ja vielä helpompaa on vältellä kiinnijäämistä.

Laittomien kalastajien alukset ovat rekisteröityjä maihin, joissa ei juurikaan kysellä kalastuksen tapaa ja määrää. Maltan, Panaman, Belizen, Hondurasin ja St Vincent ja Grenadinesin kaltaisten maiden lipun voi ostaa alukselleen muutamalla sadalla eurolla ja usein vain vuorokauden kuluessa. Greenpeace arvoi, että maailman merillä purjehti vähintään 1 300 teollisen mittakaavan laitonta ryöstökalastusalusta.

Merten ryöstösaalis siirretään usein merellä kuljetusaluksiin, joissa on kylmälaitteet, sekoitetaan laillisen kalan kanssa ja toimitetaan myytäväksi Las Palmasin ja Suvan kaltaisiin satamiin. Lasteja ei näissä satamissa usein tarkasteta, ja meriä rosvoavat alukset voivat käyttää satamia hyväkseen ilman pelkoa siitä, että niiden tuhoisia toimia rajoitettaisiin.

Maat, jotka eniten kärsivät törkeästä meren luonnonvarojen ryöstelystä ovat juuri niitä, joilla on vähiten mahdollisuuksia valvoa lakeja omilla aluevesillään. Niillä on usein varaa pitää muutama valvontavene merikelpoisessa kunnossa, mutta niillä ei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla varakkaiden teollisten kalavarkaiden kanssa.

Vaikka laittomat kalastusalukset sekä niiden omistajat ja hallinnoijat toimivat korruption syövyttämässä maailmassa, niitä ei ole mahdoton jäljittää. Noin 80 eri maata sallii niiden rekisteröityä lippunsa alle - mukaan luettuna Euroopan unionin jäsenmaita, Taiwan, Panama, Belize ja Honduras. Kansainväliset pakkotoimenpiteet voisivat tyrehdyttää laittoman toiminnan ja ohjata tulot ja ravinnon takaisin niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Ympäristön tuhoutuminen kulkee käsi kädessä ryöstökalastuksen kanssa. Alusten kalastaessa valvonnan ulottumattomissa myös niiden käyttämät välineet ja tekniikka tuhoavat meriluontoa.

Tansanian, Somalian, Papua Uuden-Guinean ja Tuvalun lähivesien tonnikalakantoja pyydetään joka vuosi jättimäisillä verkoilla, jotka vievät mukanaan kokonaisia parvia, mukaan luettuna lisääntymiselle ja kannan kasvamiselle elintärkeitä nuoria yksilöitä. Sellaiset yksilöt, jotka eivät ole kyllin suuria kaupalliseen käyttöön mutta jotka voisivat silti tuoda elannon ja ravintoa paikallisille asukkaille, heitetään takaisin veteen kuolleina.

Laiton kalastus käsittää tuhoisien kalastusmenetelmien aiheuttamien ympäristötuhojen koko kirjon. Jotkut alukset kalastavat yli 100 kilometriä pitkällä "siimalla", jossa on peräkkäin tuhansia koukkuja, jokaisessa koukussa syötti, ja jota vedetään aluksen perässä. Kaikki syöttiä ravinnokseen käyttävät eläimet jäävät kiinni siihen - muutkin kuin pyydettävät kalat, valaat, delfiinit, kilpikonnat, hait ja albatrossit, jotka sukeltavat saaliin perään ja hukkuvat. Vuosittain tälläisiin siimoihin kuolee 40 000 kilpikonnaa ja satoja tuhansia merilintuja.

Laiton kalastus voidaan saada loppumaan. Viranomaiset eri maissa voivat julistaa mukavuuslippulaivat laittomiksi ja kieltää ryöstökalastukseen syyllistyvien alusten tai niiden kanssa muuten tekemisissä olevien alusten pääsyn satamiinsa. Oikeanlaisten pakkokeinojen luominen ja niiden täytäntöönpano luonnon ja rannikkoyhteisöiden suojelemiseksi on kiinni poliittisesta tahdosta.

Liikakalastus

Juha Aromaa — Tue, 19 Mar 2013 08:42:00 +0100

Liikakalastus on uhka maailman merille ja meille itsellemme. Kaloja pyydystetään nopeammassa tahdissa kuin kannat uusiutuvat. Tämä johtaa kantojen jatkuvaan pienenemiseen ja lopulta häviämiseen, ellei kalastusta hillitä kestävälle tasolle. Turskan olimme vähällä syödä loppuun, tonnikala on myös tätä vauhtia katoamassa.

Yli 70 prosenttia maailman merten kalastettavista kalakannoista on biologisesti kestämättömässä tilassa. Liikakalastuksella on ollut mittaamattoman suuret vaikutukset merien ekosysteemeille ja niiden toiminnoille. Intensiivinen kalastus on jatkunut jo niin pitkään, että emme enää edes tiedä, millaiset meremme olivat ennen kalastuksen räjähdysmäistä kasvua toisen maailmansodan jälkeen.

Kalastuksen haittavaikukset eivät koske vain itse kohdelajeja, vaan myös muita lajeja, jotka jäävät pyydyksiin. Nämä niin kutsutut sivusaaliit ovat lintuja, merinisäkkäitä, ei haluttuja lajeja tai alamittaisia kaloja sekä pohjaeläimiä. Lähes neljäsosa maailman kalansaaliista heitetään kuolleena takasin mereen.

Teknologian kasvun myötä nykypäivän kalastusalukset ovat suuria kalatehtaita. Ne pystyvät käsittelemään suunnattoman suuria verkkoja sekä kalastamaan tuhansien metrien syvyyksissä. Niiden uusimmat teknologian sovellutukset pystyvät etsimään viimeisimmätkin kalaparvet. Suurimmat laivat sisältävät myös jalostus- ja pakkausyksiköitä, jotka mahdollistavat sen, että laivueet voivat olla pitkään merellä käymättä välillä maissa ja näin saalistaa tehokkaammin. Monet tutkijat painottavat, että nimenomaan liikakalastus on pääsyyllinen kantojen laskuun ja myös suurin este kantojen toipumiselle. Tunnetuin esimerkki Itämerellä on turskan katoaminen.

Greenpeace vie tulevaisuuden lipun pohjoisnavalle

Juha Aromaa — Fri, 15 Mar 2013 08:23:00 +0100

Muotisuunnittelija Vivienne Westwood valitsi tänään tulevaisuuden lipun lasten ja nuorten töistä, jotka oli lähetetty Greenpeacen ja World Association of Girl Guides and Girl Scoutsin järjestämään piirustuskilpailuun. Voittajatyöstä tehdään lippu, joka lasketaan meren pohjaan pohjoisnavalle huhtikuussa. Tulevaisuuden lippu on osa Greenpeacen kampanjaa Arktiksen suojelemiseksi.

Lapset ja nuoret 54 eri maasta lähettivät kolmen kuukauden aikana ehdotuksiaan lipuksi, joka symboloi rauhaa, toivoa ja maailmanyhteisöä. Lippu on myös symboli lähes kolmelle miljoonalle ihmiselle, jotka ovat allekirjoittaneet vetoomuksen Arktiksen suojelemiseksi öljynporaukselta ja liikakalastukselta.

Kilpailun voitti 13-vuotias partiolainen Sarah Bartisyia Malesiasta. Voittajalipussa on seitsemän kirkkaanväristä kyyhkystä ja metsätähti. Sarahin mukaan seitsemän kyyhkyä kuvaavat maapallon seitsemää maanosaa. Kyyhkyjen kantamat oliivinoksat muodostavat yhdessä laakeriseppeleen, joka symboloi Arktiksen suojelua.

”Olisi hienoa, jos suomalaiset päättäjät olisivat aikuisia, ja jakaisivat saman huolen Arktiksesta kuin lapset ja nuoret ympäri maailmaa. Nyt näyttää siltä, että olemme ryntäämässä suin päin mukaan arktiseen öljyryntäykseen riskeistä välittämättä muun muassa myymällä jäänmurtajiemme ja niiden miehistön palvelut Shellin uhkapeliin”, sanoo Greenpeacen ohjelmajohtaja Tapio Laakso.

Yhdysvaltain sisäministeriölle luovutettiin eilen torstaina raportti Shellin laiminlyönneistä ja epäonnistumisista viime kesän öljynporauksessa Alaskan pohjoispuolella. Porauslaivastossa olivat mukana suomalaisen valtionyhtiö Arctia Shippingin jäänmurtajat Nordica ja Fennica.

Sarah Bartisiyan suunnittelema lippu valmistetaan titaanista ja se lasketaan jään alle neljän kilometrin syvyyteen yhdessä aikakapselin kanssa, jossa on Arktiksen suojelemisen puolesta vedonneiden yli kahden miljoonan ihmisen nimet. Lippu korostaa sitä, että merialue pohjoisnavalla on kansainvälisiä vesiä ja Arktiksen suojelu on ihmiskunnan yhteinen asia. Ilmaston lämpeneminen sulattaa arktista jäätä ja avaa valtioille ja yhtiöille väylän käyttää Pohjoisen jäämeren luonnonvaroja kuten öljyä ja kalaa.

“Nuorten luovuus on vahvimpia voimia joilla rakennetaan parempi maailma. Voittajalippu on hieno kuvaus rauhasta, toivosta ja maailmanyhteisöstä. Olen ylpeä siitä, että sen on matkalla pohjoisnavalle”, Vivienne Westwood sanoo.

Kilpailun palkintoraadissa oli mukana myös kaksi Kanadan alkuperäiskansoja edustavaa taiteilijaa, televisiojuontaja Hilary Tam Kanadasta ja 15-vuotias partiolainen Aishah Morshed Irlannista.

Aishah on kiinnostunut ympäristökysymyksistä, joista hän oppii partiossa, koulussa ja käynneillään sukunsa luona Bangladeshissä, jossa hän on omin silmin saanut nähdä ilmastonmuutoksen vaikutukset.

“Olen ylpeä saadessani edustaa maailman partiolaisia ja toivon, että tämä kilpailu inspiroi lisää nuoria toimimaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja Arktiksen säästämiseksi tuleville sukupolville”, Aishah Morshed sanoo.

”En kestä ajatusta Arktiksesta ilman jäävuoria ja jääkarhuja. Vaikka pohjoisnapa on kaukana sieltä, missä asun, tunnen henkilökohtaista vastuuta sen suojelemisesta. Toivottavasti muutkin tuntevat samalla tavalla.”

Greenpeacen kampanja Arktiksen suojelemiseksi

Tulevaisuuden lippu -kilpailun palkintoraati

World Association of Girl Guides and Girl Scouts

Lisätietoja:
Ohjelmajohtaja Tapio Laakso, puhelin 040 181 6559
Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, puhelin 050 369 6202

Suomalaisjäänmurtajat saatava irti Shellin riskihankkeista

Juha Aromaa — Thu, 28 Feb 2013 10:03:00 +0100

Shell ilmoitti eilen tiistaina, ettei aio porata öljyä Arktiksella ensi kesänä. Greenpeace on tyytyväinen uutisesta, joka osoittaa Shellin myöntävän arktisen öljynporauksen valtavat riskit ja vaatii valtionyhtiö Arctia Shippingiä irti Shellin arktisista poraushankkeista.

”Shellin kalusto ei kestänyt arktisia olosuhteita ja niissä on turvallisuuspuutteita. Suomalaisten jäänmurtajien ei pidä osallistua öljyuhkapeliin. Valtionyhtiö Arctia Shippingin on sanottava irti sopimuksensa Shellin kanssa”, sanoo Greenpeacen ohjelmajohtaja Tapio Laakso.

Shellin yritys porata öljyä viime vuonna epäonnistui, ja yhtiön kummatkin öljynporausalukset vaurioituivat niin pahoin, että ne hinataan eri telakoille Aasiaan korjattavaksi. Viimeksi vaurioitui öljynporausalus Kulluk, joka uutena vuonna ajautui saaren rantaan Alaskassa.

Yhdysvaltain rannikkovartioston raportin mukaan öljynporausaluksissa on ollut useita turvallisuusrikkomuksia.

”Jos Shell poraisi Arktiksella, öljyvuoto olisi väistämätön. Kahdesta suomalaisjäänmurtajasta ei olisi silloin apua ympäristökatastrofin estämiseksi”, Laakso toteaa.

”Olen hyvin helpottunut Shellin päätöksestä olla poraamatta ensi kesänä, mutta yhtiön on luovuttava hankkeesta kokonaan. Pyydämme myös kaikkia vetoamaan presidentti Barack Obamaan, joka voi pysäyttää Shellin aikeet Alaskan pohjoispuolella”, Laakso sanoo.

Greenpeacen aktivistit vastustivat Shellin öljynporausta osoittamalla mieltä Helsingissä porauslaivastoon kuuluvilla jäänmurtajilla maaliskuussa ja toukokuussa. Aktivistit jatkoivat toukokuista protestiaan Öölannin ulkopuolella ja Tanskan ja Saksan välisessä Fehrmannin salmessa.

Greenpeacen tavoite on öljynporauksen kieltäminen Arktiksella ja suojelualueen perustaminen Pohjoiselle jäämerelle. Tavoitetta tukee 2,7 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa.

”Toiminta arktisen öljynporauksen torjumiseksi jatkuu kaikkialla Pohjoisella jäämerellä”, sanoo Tapio Laakso. ”Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii, että suuri osa jo tunnetuista öljyvaroista jätetään maahan ja öljyn polttamisesta päästään eroon. Arktisesta alueesta ei pidä tehdä uutta öljyntuotantoaluetta.”

Vetoomus presidentti Obamalle Shellin arktisen öljynporausluvan peruuttamiseksi: www.greenpeace.fi/obama

Greenpeacen kampanja Arktiksen suojelemiseksi: www.savethearctic.org

Lisätietoja:
Ohjelmajohtaja Tapio Laakso, puhelin 040 181 6559
Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, puhelin 050 369 6202

Shellin arktinen öljynporauskalusto telakalle

Juha Aromaa — Tue, 12 Feb 2013 11:19:00 +0100

Shellin kummatkin arktiseen öljynporaukseen tarkoitetut öljynporausalukset hinataan aasialaisille telakoille korjattavaksi. Shellin on todettava, ettei yhtiöllä ole edellytyksiä riskialttiiseen öljynporaukseen herkällä Arktiksella. Greenpeace vaatii lisäksi, että Shellin laivastoon kuuluvien jäänmurtajien on myös jäätävä kotisatamaan.

"Shell yritti aloittaa arktista öljynporausta Alaskan pohjoispuolella viime vuonna. Epäonnistuneen yrityksen jälkeen sen kummatkin öljynporausalukset ovat käyttökelvottomia, ja ovat nyt matkalla telakalle korjattavaksi. On aivan selvää, ettei Shellillä ole edellytyksiä hallita öljynporausta arktisissa olosuhteissa”, sanoo Greenpeacen ohjelmajohtaja Tapio Laakso.

Öljynporausalus Noble Discoverer ajautui Alaskassa karille 16. heinäkuuta matkalla öljynporausalueelle ja öljynporausalus Kulluk joutui tuuliajolle ja ajautui saaren rantaan Alaskassa uudenvuodenaattona matkalla huollettavaksi.

”Shellin on hylättävä vaarallinen öljynporaussuunnitelmansa. Samoin suomalaisen valtionyhtiö Arctia Shippingin on irtauduttava sopimuksesta, joka sitoo sen riskihankkeeseen, jossa hintana voi olla korvaamaton vahinko Arktiksella”, Laakso jatkaa.

“Shellin hallituksen puheenjohtajalta Jorma Ollilalta voi kysyä, kuinka kauan yhtiö aikoo kaataa rahaa suunnitelmiinsa porata öljyä Arktiksella. Nyt on aika keskittyä energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan ja hylätä uhkapeli ilmastolla ja herkällä pohjoisella ympäristöllä”, Laakso sanoo.

Lisätietoja:
Ohjelmajohtaja Tapio Laakso, puhelin 040 181 6559
Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, puhelin 050 369 6202

Arktisen neuvoston öljyntorjuntasopimusluonnos epämääräinen

Juha Aromaa — Mon, 04 Feb 2013 11:12:00 +0100

Arktisen neuvoston huomenna Jukkasjärvellä Ruotsissa alkavan ympäristöministerien kokouksen aattona julkisuuteen vuotanut neuvoston öljyntorjuntasopimusluonnos on epämääräinen ja vakavasti puutteellinen, eikä siinä ole riittäviä sanktioita, jotka turvaisivat tehokkaan öljyntorjunnan. Suunnitelmaa on valmisteltu jo lähes kaksi vuotta.

Sopimus Co-operation on Marine Oil Pollution Preparedness and Response in the Arctic, on tarkoitus hyväksyä Arktisen neuvoston ulkoministerien kokouksessa toukokuussa.

Greenpeacen haltuunsa saama sopimusluonnos sisältää epämääräisiä ilmauksia, joissa maita pyydetään ottamaan ”asianmukaisia askelia” öljyvuodon hallitsemiseksi, mutta näiden askelien minimitasoa ei ole määritelty. Sopimusluonnoksessa ei ole lainkaan mainittu öljy-yhtiöiden vastuuta eikä siinä ole toimivia ratkaisuja rajat ylittävän öljyonnettomuuden varalle.

“Tämä sopimusluonnos ei luo uskoa siihen, että Arktinen neuvosto pystyisi suojelemaan herkkää ympäristöä, kun pahin tapahtuu. Se on käsittämättömän epämääräinen, siinä ei aseteta öljy-yhtiöitä vastuuseen virheistään, eikä siinä ole mitään, millä voisi taata riittävää öljyntorjuntakalustoa, kun öljyvuoto Arktiksella tapahtuu”, Greenpeacen ohjelmajohtaja Tapio Laakso sanoo.

“Voi vakavasti kysyä, miten öljy-yhtiöt ovat vaikuttaneet tämän sopimuksen valmisteluun. Pystyykö Arktinen neuvosto valvomaan Aktiksen herkkää ympäristöä tehokkaasti? Maailma seuraa Arktista, mutta Arktinen neuvosto ei täytä odotuksia”, Laakso jatkaa.

Arktisen neuvoston Flickr-tilillä on julkaistu kuvia, joissa öljy-yhtiöiden edustajat osallistuvat työryhmän työhön sekä kokoukseen, jossa sopimusluonnos viimeisteltiin. (1)

”Sopimus velvoittaa Suomen, Ruotsin, Tanskan, mukaan lukien Grönlannin ja Färsaaret, Islannin, Venäjän, Yhdysvallat ja Kanadan niin vähään, että se on käytännössä merkityksetön”, Laakso sanoo.

Huolimatta lupauksista, että tämä olisi ensimmäinen laillisesti sitova öljyntorjuntasopimus, siinä ei esitetä lainkaan tehokasta öljyntorjuntakalustoa, ei tekniikkaa öljylähteen tukkimiseksi eikä öljyyn likaantuneen ympäristön puhdistamiseksi. Dokumentissa on vain epämääräisiä lauseita siitä, kuinka arktisten maiden olisi ”varmistettava”, että ne ottaisivat ”asianmukaisia askeleita saatavissa olevien voimavarojen puitteissa”.

“Yksikään öljy-yhtiö ei ole koskaan osoittanut pystyvänsä puhdistamaan jäätä öljystä. Sopimusluonnoksessa ei ole mitään, joka osoittaisi, miten öljy-yhtiö pystyisi pysäyttämään Meksikonlahden onnettomuuden kaltaisen tuhon tai siivoamaan sellaisen jäljet”, Laakso sanoo.

Arktinen neuvosto ei ole asettanut vähimmäisvaatimuksia, jotka Arktisissa maissa on oltava, jos arktinen öljynporaus aloitetaan. Koska arktisen öljynporausalueet ovat syrjässä asutuksesta, ei ole mitään takeita, että asianmukaista öljyntorjuntakalustoa olisi saatavissa. (2)

Lisätietoa:
Ohjelmajohtaja Tapio Laakso, 040 181 6559
Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, 050 369 6202
Professori Richard Steiner, biologi ja öljyntorjunta-asiantuntija, +1 907 360 4503 (englanniksi)

Sopimusluonnos Co-operation on Marine Oil Pollution Preparedness and Response in the Arctic

Viitteet:

(1) Arktisen neuvoston Flickr-tilillä julkaistut kuvat esittävät öljy-yhtiöiden edustajia osallistumassa öljyntorjuntasopimusta valmistelevan työryhmän kokouksiin ja kokoukseen, jossa sopimusluonnos viimeisteltiin. Peter Velez edusti Shelliä osana Yhdysvaltojen delegaatiota (toinen vasemmalta), Vladimir Dimitrov edusti Gazpromia (ei kuvassa).

(2) Myös Shell Alaskan varatoimitusjohtaja Pete Slaiby myöntää: “Tässä ei ole sokerikuorrutusta, voin kuvitella, että vuotoja tulee.”