Matti Liimatainen, metsävastaava

Mitä teet Greenpeacessa?

Työskentelen kotimaan metsien suojelun parantamisen puolesta; vanhojen metsien hakkuiden lopettamiseksi Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomen metsien suojelualueiden lisäämiseksi.

Kerro jotain itsestäsi!

Olen kotoisin sellutehdaspaikkakunta Äänekoskelta Keski-Suomesta. Metsiensuojelun aloitin varsin aikaisessa elämänvaiheessa mentyäni yläasteikäisenä mukaan Luonto-Liiton toimintaan Savossa. Talaskankaan alueen hakkuita vastustavilta mielensoituksilta päädyin putkaan 15- vuotiaana. Sama toistui 18-vuotispäivänäni Sotkamon Porkkasalossa.

Seuraavat kaksi kesää vietin Metsähallituksen palveluksessa Kainuun vanhojen metsien maastokartoitustöissä. Nähtyäni omin silmin sekä valtion metsien käytön törkeydet että tutustuttuani ihmisiin jotka siitä vastasivat ja niihin jotka kärsivät, oli uravalintani sinetöity. Viiden vuoden työrupeamaa Luonto-Liiton metsäryhmässä seurasi headhunttaus Greenpeacelle.

Miksi halusit töihin Greenpeaceen?

Minut pyydettiin tuolloisen metsäkampanjoitsijan äitiyslomasijaiseksi. Sille tielle jäin. Greenpeacen tarjoamat mahdollisuudet olivat minua kiinnostaneet jo aiemmin, joten kysyntä ja tarjonta kohtasivat onnistuneesti.

Mikä on työssäsi haastavinta?

Pienestä asti olen uskonut oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Olen myös halunnut uskoa, että tosiasioihin perustuva järjenkäyttö olisi määräävä tekijä päätöksenteossa kaikilla elämänaloilla.

Jälkimmäinen käsitys jalostuu tai järkkynee kaikilla ihmisillä ennemmin tai myöhemmin. Oma idealismini karisi tutustuttuani suomalaisen metsäsektorin toimintaan ja sen manipuloimaan poliittisen päätöksentekoon. Sinne on sisäänrakennettu hämmästyttävä määrä järjestelmällistä valehtelua, vääristelyä, kieroilua ja alistamista sekä otettu ylimmäksi ohjenuoraksi laput silmillä kulkeminen kohti äärimmilleen maksimoitua oman edun tavoittelua.

Selväksi on tullut, että suomalainen metsäsektori ei tee luonnon tai ihmisten kannalta hyviä päätöksiä vapaaehtoisesti. Metsämme todellakin tarvitsevat riippumattomia, ilman teollisuuden rahoitusta toimivia ympäristöjärjestöjä! Uskon edelleen oikeudenmukaisuuteen, mutta kovaa työtä se vaatii.

Entä antoisinta?

Metsiin eri tavoin liittyvät ihmiset; esimerkiksi poromiehet, tutkijat, paperinostajat, toimittajat ja kovaa työtä tekevät kollegat ympäristöjärjestöissä. Olen työssäni tavannut todella hienoja ihmisiä koti- ja ulkomailla, etelästä pohjoiseen. Ihmiset ovat valopilkkuja. Sivistyneet, yhtä aikaa analyyttiseen bisnesajatteluun ja inhimillisiin tunteisiin kykenevät saksalaiset ja englantilaiset paperinostajat. Toimittajat jotka perehtyvät työhönsä, asioiden taustoihin. Poromiehet, jotka erityisesti mitään opettamatta ovat opettaneet minulle metsistä ja elämisestä enemmän kuin mitenkään muuten olisi ollut mahdollista oppia ja ymmärtää. Toimintaamme työllään, neuvoillaan, suhteillaan tai rahoillaan tukevat ihmiset.

Uskon ihmisiin – onhan esimerkiksi Etelä-Suomen metsien suojelualan monikertaistamista vaatinut yli 110 000 suomalaista. Ja tietysti jokainen pelastettu metsä, pystyyn jäävät puut.