Ihminen on osa luontoa. Ja koska olemme osa luontoa, olemme raudanlujasti sidottuja sen lainalaisuuksiin. Luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori Janne Kotiaho kiteytti asian Ylen A-Studiossa 12. toukokuuta: maapallon rajallisuuden kanssa ei voi neuvotella.

Äärimmäisen yksinkertaisen elämäämme ohjaavan raamin sotkee lajityypillinen ominaisuutemme. Ihmisellä on poikkeuksellinen kyky tieteelliseen ajatteluun, joka antaa meille yhä paremman kuvan elämäämme ohjaavista ja rajoittavista luonnonlaeista. Myös kykymme kokea syvää nautintoa näistä ilmiöistä on kaiken kulttuurimme ytimessä: taiteen, ruoanlaiton, ulkoilun, hyvinvoinnin. Kukapa ei olisi tuntenut iloa auringonlaskusta metsän taa tai tuoreiden mustikoiden mausta?

Huonoihin puoliimme kuuluu taas käsittämätön taipumus saada aivomme kehittämään perusteluita lyhytnäköiselle oman oksan sahaamiselle. Tämä on erityisen sopiva kielikuva juuri Suomessa, jossa luontomme niin suurelta osin on metsää.

Luonnon monimuotoisuus ymmärretään puheen tasolla hyvin. Osaamme ymmärtää jo peruskoulutuksemme ansiosta, että luonto on monimutkainen järjestelmä, jossa yhteen osaan koskeminen saa vaikutuksen aikaan muualla. Siitä johtuu, että mitä monimuotoisempi luonto on, sitä kestävämpi se on hoitamaan itse itseään häiriöiden jälkeen. Ja kuten heti alussa totesimme, ihminen on osa luontoa. Kun luonto kärsii, ihminen kärsii, ennemmin tai myöhemmin.

Metsäkeskustelumme on täynnä keskenään ristiriitaisia väitteitä, jotka perustuvat mitattujen asioiden erilaiseen yhdistelemiseen. Onko metsämme hiilinielu? Kasvaako hiilinielu vai ei? Onko puustomme järeämpää teollisten puupeltojemme ansiosta? Kuinka paljon metsistämme on suojeltu? Mikä yleensä on metsä ja mikä puupelto?

Näihin kysymyksiin palaamme myöhemmin erillisessä sarjassa. Tärkeintä on kuitenkin oivaltaa, että luonnonmetsässä luonnon omat lainalaisuudet ovat paras tekniikka suojella kaikkea elämää, myös ihmisten.

Luonnonmetsällä tarkoitetaan iki- ja aarniometsiä. Ne on EU:n biodiversiteettiohjelman mukaan suojeltava. YK:n biodiversiteettisopimus, jonka Suomikin on allekirjoittanut, määrittelee näiden olevan metsiä, jota ei ole koskaan teollisesti hakattu tai joissa kauan sitten tehdyt hakkuut ovat olleet vähäisiä ja vaikuttaneet metsän rakenteeseen vain vähän. Luonnonmetsä on siis joko ei lainkaan tai vain vähän ihmisen teollisesti muokkaamaa ja eroaa selvästi tavallisesta, yksipuolisesta talousmetsästä. Tarkempia määritelmiä suojelullisesti arvokkaalle metsälle löytyy esimerkiksi METSO- ja Natura-ohjelmista, FSC-sertifiontijärjestelmästä ja vanhojen metsien suojeluohjelmista. Luonnonmetsät ovat hävinneet Suomesta nopeasti ja häviävät edelleen.

Meillä on velvollisuus suojella luonnonmetsät. Tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, sillä olemme jo 90-luvulla allekirjoittaneet YK:n biodiversiteettisopimuksen ja sen jälkeen sitoutuneet moniin monimuotoisuuden suojelutavoitteisiin, joita ei vain ole saatu toteutettua. Olemme myös Euroopan unionin jäseniä. Nyt uuden EU:n biodiversiteettistrategian tavoite on nostaa maa- ja merialueiden suojeluosuus 30%:iin, josta kolmasosa on tiukasti suojeltua, ja aivan yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti sen lisäksi suojella kaikki jäljellä olevat luonnonmetsät. Oli laskutapa mikä tahansa, emme Suomessa ole lähelläkään näitä monimuotoisuuden suojelulle välttämättömiä tavoitteita.

Jotta edes tietäisimme, mitä meidän on suojeltava, on ensin kartoitettava luonnonmetsät. Sitä ei valitettavasti koskaan ole Suomessa järjestelmällisesti viranomaistoimin tehty. Ympäristöjärjestöt ovat yrittäneet paikata vajetta vapaaehtoistyöllä. Esimerkiksi viime vuonna julkaisimme esimerkkeinä 55 suojelematonta, hakkuiden uhkaamaa luonnonmetsää valtion mailta. Työ jatkuu: Greenpeacen vapaaehtoiset tukevat Koneen säätiön rahoittaman Luonnonmetsätyöryhmän kartoittajia, ja ensimmäiset vapaaehtoiset aloittavat Inarissa 31. toukokuuta. Kartoituksen tulokset julkistetaan myöhemmin karttapalvelussa.

Huomenna 22. toukokuuta vietämme kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden päivää. Nautitaan siitä luonnonmetsissämme! Ja pidetään huolta, että ne suojellaan.

Juha Aromaa