Palasimme juuri Inarista, jossa olimme seuraamassa vapaaehtoisten metsäkartoittajiemme toimintaa. EU vaatii jäsenmaitaan kartoittamaan ja suojelemaan kaikki viimeiset luonnonmetsät. Koska viranomaiset eivät sitä ole vielä tehneet, me kartoitamme metsiä heidän puolestaan.
Yhtenä päivänä kuljimme vapaaehtoisten metsäkartoittajien mukana ja päädyimme upeaan luonnonmetsään, joka oli tuhansia vuosia vanha, koskematon ikimetsä. Tajusimme, että nyt olemme metsässä, jollaisessa emme ole koskaan olleet, ja jollaista suurin osa suomalaisista ei ole koskaan nähnyt. Metsä veti hiljaiseksi. Puroja, lampia, keloja, lahopuuta ja niin paljon tilaa, että teki mieli istahtaa jokaiselle aukealle ihailemaan metsän kauneutta. Kaukana tästä näystä oli se ryteikkömäinen, pystyyn kuoleva metsä, josta metsätalous meitä pelottelee, jos “metsät jätetään hoitamatta”. Tätä metsää on hoitanut vain ja ainoastaan luonto, ja se oli yksi upeimmista näkemistäni metsistä.
LUONNONMETSÄN REUNALTA AVOHAKKUULLE
Ikävä kyllä, kauneuden ympäriltä löytyi myös se tutumpi todellisuus – avohakkuu. Kun kävelimme upeasta luonnonmetsästä sen reunalla sijaitsevalle avohakkuulle, päädyimme katselemaan ihmisen luomaa hävitystä. Ymmärsimme, että tämäkin avohakkuu on ennen näyttänyt siltä paratiisilta, mistä juuri lähdimme. Rehellisesti sanottuna, koko porukalla nousivat tunteet pintaan.
Vapaaehtoiset kartoittajamme Liisa ja Roosa istahtivat hetkeksi satoja vuosia vanhan kannon viereen käsittelemään tunteita, joita hävitys meissä herätti.
“Me ei vielä edes ymmärretä, mitä me ollaan menettämässä. Ihmiset ymmärtävät sen vasta sitten, kun sitä ei ole enää mahdollista saada takaisin,” Liisa totesi.
Katso koko tunteikas video alta:
Emme voi vaieta ja seurata vierestä, kun viimeiset luonnonmetsämme hävitetään. Jos et ole jo allekirjoittanut ja jakanut vetoomusta luonnonmetsien puolesta, tee se nyt. Toimitamme vetoomuksen pääministeri Sanna Marinille ja vaadimme poliittisia toimia viimeisten luonnonmetsien suojelemiseksi.