Tuhatvuotiaita metsiä, aihkimäntyjä, uhanalaisia lajeja, järviä joiden vettä voi juoda, aurinko joka ei laske, hakkuita, hakkuita ja hakkuita.
Saamenmaan metsät ovat pohjoisen haastaviin oloihin sopeutuneita ainutlaatuisia ekosysteemejä. Kuitenkin vaikka pohjoisesta yhä löytyy luonnontilaisia metsiä, joihin metsätalous ei ole ehtinyt, ei sielläkään ikimetsä jatku loputtomiin.
Kun on kävellyt kahden kilometrin pituisen avohakkuun läpi, on erityisen hieno tunne, kun sen takaa löytää luonnontilaisen metsän, jossa jokainen puu on eri-ikäinen yksilö, vanhimmat eläneet jo useita satoja vuosia. Kelojen, lahopuiden, kilpikaarnamäntyjen, soistuneiden painanteiden ja ikivanhojen palokantojen lomassa on ilo kulkea ja ihastella monimuotoista elonkirjoa.
Kesäkuussa kartoitimme Greenpeacen kanssa saamelaisalueen luonnonmetsiä. Kiersimme kahdeksan kartoittajan voimin Inarissa ja Sodankylässä Saamenmaan suojelemattomia metsiä.
Niin valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus kuin muutkin metsäyhtiöt hakkaavat edelleen saamelaisalueen ikimetsiä välittämättä seurauksista luonnolle ja saamelaisten elinkeinolle. Monet väittävät tai luulevat, että Saamenmaan luonnonmetsät olisi kaikki jo kartoitettu ja suojeltu. Se ei valitettavasti pidä paikkaansa, sillä tänäkin kesänä kartoittajat ovat löytäneet lukuisia hehtaareja ennen tuntematonta, suojelematonta, luonnonmetsää. Kartoituksessa metsän luonnontilaisuutta arvioidaan puuston rakenteen sekä lahopuun ja kantojen määrän avulla sekä etsimällä vanhaa metsää indikoivaa lajistoa. Kartoitustyö jatkuu elokuussa.
Greenpeace kertoi 17. kesäkuuta Metsä Groupin hakkuista Inarissa. Tapaus oli malliesimerkki siitä, miksi luonnonmetsien kartoittaminen on tärkeää. Metsäteollisuus ei suurista vastuullisuuslupauksistaan ja sertifikaateistaan huolimatta kykene tai halua tunnistaa suojelunarvoisia metsiä, ei edes täysin luonnontilaista sellaista saati sitten luonnontilaisen kaltaista metsää, jossa on aiemmasta ihmistoiminnasta huolimatta jäljellä arvokasta luontoa.
Pohjoisen metsät kärsivät hakkuista erityisen paljon, sillä sekä puut että monet muut metsälajit kasvavat hyvin hitaasti, jolloin luonnon toipuminen hakkuista vie myös todella kauan. Kun hitaaseen kasvuun ja ainutlaatuisiin luontoarvoihin lisää vielä puiden kasvuhitaudesta ja pitkistä välimatkoista johtuvan metsätalouden alhaisen tuottavuuden ja saamelaisten perinteisen elinkeinot, jotka ovat riippuvaisia vanhoista luppometsistä, voidaan koko metsätalous saamelaisalueella kyseenalaistaa. Täytyykö näitä ikivanhoja metsiä hakata ollenkaan?
Kirjoittajat: Ville Murmann, Ida Korhonen ja muut luonnonmetsien kartoittajat