Suomen metsiä on käytetty suruttomasti metsäteollisuuden hyväksi. Nyt ollaan tilanteessa, jossa luonnonmetsiä on menetetty aivan liian paljon. Ne on ehdottomasti suojeltava, mutta se ei riitä. Myös jo moottorisahan silpomien metsien on annettava toipua, jotta luontomme voisi palata hyvään tilaan. Euroopan unionilla on tähän lääke: ennallistamisasetus.
Viralliselta nimeltään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luonnon ennallistamisesta (EU) 2024/1991 – lyhyemmin ennallistamisasetus – astui voimaan 18. elokuuta 2024.
Asetus vaatii, että vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia, vuoteen 2040 mennessä 60 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä 90 prosenttia kaikista toipumisen tarpeessa olevista ekosysteemeistä on ennallistettu. Ennallistaminen on asetuksessa määritelty pitkästi. Se tarkoittaa “prosessia, jossa aktiivisesti tai passiivisesti tuetaan ekosysteemin elpymistä sen rakenteen ja toimintojen parantamiseksi tavoitteena biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien häiriönsietokyvyn säilyttäminen tai lisääminen.” Siis toipumista.
Toipumisen tarpeessa olevat ekosysteemit ovat asetuksen liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä, jotka eivät ole hyvässä tilassa. Tuossa liitteessä I on yksi suomalaisille erittäin rakas luontotyyppi. Sen virallinen nimi on 9010 boreaalinen luonnonmetsä. Selkosuomella se tarkoittaa meille tuttua pohjoista luonnonmetsää, ja siitä meillä on erityinen vastuu.
Ennallistamisasetus ei anna lain suojaa vain metsän toipumiselle. Se estää myös hyvässä tilassa olevan metsän tärvelemisen. Tätä kutsutaan heikentämättömyysvelvoitteeksi. Boreaalisen luonnonmetsän tilaa ei siis saa heikentää, ja hakatun luonnonmetsän tila on kiistämättä heikentynyt.
Onko vedätys torjuttu – viedäänkö metsät suljettujen ovien taakse?
Tällä hetkellä boreaalinen luonnonmetsä on pätevästi määritelty. Maa- ja metsätalousministeriö kuitenkin otti tehtäväkseen suojella boreaalisen luonnonmetsän sijaan sellukattilaan tarvittavan puun saantia. Ministeriö esitti maaliskuussa määritelmän muutosta, joka olisi paperilla pyyhkäissyt pois 70 000 hehtaaria aitoa luonnonmetsää. Tarkoitus oli saada nämä metsät pois heikentämättömyysvelvoitteen antamasta suojasta hakattavaksi.
Tieteellisten määritelmien muuttamisella ajaudutaan tielle, jossa mikään ei enää päde. 11 000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen, joka luovutettiin 6. elokuuta ympäristöministeri Sari Multalalle, joka vastaa ennallistamisasetukseen liittyvän kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksen valmisteluun. Multalaa vaaditaan estämään vertaansa vailla oleva vedätys.
Tätä kirjoitettaessa nyt lausunnoilla olevassa paperissa ei ole lukuja metsistä lainkaan. Luonnos olisi jätettävä komissiolle 1. syyskuuta, joten komissio saanee vaillinaisen luonnoksen. Myös lausunnon antaminen on hankalaa, sillä on epäselvää, milloin, miten ja kenen kanssa neuvotellen pohjoisten metsien määrä ja niiden tila määritellään ja niiden ennallistamisen tarve suunnitellaan.
Pallo seuraavalle hallitukselle – tarttukaa mahdollisuuteen
Edessä on siis sotkuisia neuvotteluja, jossa nykyinen hallitus neuvottelee luonnoksesta. Sen sijaan itse ennallistamissuunnitelman on oltava valmis 1. syyskuuta 2027, joten siitä vastaa seuraava hallitus.
Ennallistaminen on mahdollisuus. Metsäteollisuuden äänitorvet ovat perinteiseen tapaan esittäneet kauhukuvia mielettömästä loppulaskusta, työpaikkojen menetyksistä ja metsätalouden näivettymisestä. Ne eivät pidä paikkaansa.
Ensinnäkin ennallistamisasetus ei vaadi muuttamaan talousmetsiä luonnonsuojelualueiksi. Talousmetsissä on kuitenkin siirryttävä selvästi nykyistä laajemmin avohakkuista peitteiseen metsätalouteen. Puulajien määrää on myös lisättävä. Tällainen erirakenteinen ja monipuulajinen metsä sietää paremmin ilmastonmuutoksen aiheuttamia häiriöitä. Eivätkä työpaikat katoa, vaan metsäammattilaisten ammattitaitoa tarvitaan enemmän kuin avohakkuualueen niittämisessä.
Toinen suuri mahdollisuus on suometsien ennallistaminen. Turvemailla on runsaasti puuta, joka on heikkokasvuisena kitkutellut kuitupuukokoon. Näiden hakkuiden jälkeen on taloudellisempaa ennallistaa suo kuin yrittää ojittaa ja istuttaa metsä uudelleen. Työpaikat säilyvät tässäkin, palautetaan luontoon suot ja samalla helpotetaan vesistöjen kuormaa.
Olemme olleet julmia luonnolle, luonnonmetsille, soille ja niillä eläville lajeille. Nyt on aika antaa luonnon toipua, ja sen me voimme tehdä yhdessä muiden eurooppalaisten kanssa. Tätä mahdollisuutta nykyinen hallitus ei saa uhata, ja seuraavan hallituksen on otettava luonnon toipuminen ennallistamalla jo hallitusohjelmaan. Sinä voit auttaa tulemalla kansanedustajaehdokkaisiin yhteyttä pitäväksi luontovaikuttajaksi. Lue tästä lisää!
