Hiilinielujen ja Suomen ilmastoimien näkökulmasta kysymykseen on yksi nopea vastaus: väliä on paljon. Voimme aloittaa vaikka siitä, että Suomen tavoitteelta olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä putosi pohja. Katsotaan tarkemmin, mistä kaikesta metsien hiilinielussa on kyse.
Metsien hiilinielu kärsii hakkuista
Metsien hiilinielu supistuis Luonnonvarakeskuksen ennakkotietojen mukaan vuoden 2020 aikana noin 28 miljoonasta tonnista hiilidioksidiekvivalenttia vuoden 2021 vajaaseen 7 miljoonaan tonniin. Raju supistuminen aiheutti sen, että koko maankäyttösektorimme muuttui päästölähteeksi, josta viime vuonna pääsi ilmakehään noin 2 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia.
Maankäyttösektoriin kuuluvat metsien lisäksi viljelysmaa, ruohikkoalueet, kosteikot, rakennetut alueet ja puutuotteet. Suurin merkitys hiilinielujen kannalta on ehdottomasti metsillä.
Metsien hiilinielujen supistumiseen on kaksi syytä: liian paljon hakkuita ja liian vähän puuston kasvua. Jo viime vuonna havahduttiin siihen, etteivät suomalaiset talousmetsät kasvakaan sitä vauhtia kuin kuviteltiin.
Hiilinielu kääntyy päästöksi ja hiilivarasto purkautuu ilmakehään
Metsien hiilinielu poistaa hiiltä ilmakehästä, joka varastoituu itse puihin ja muuhun kasvillisuuteen ja ennen kaikkea maaperään. Näin hiilivarasto kasvaa. Ja sillä on merkitystä: iso hiilivarasto on poissa ilmastoa lämmittämästä. Kun hakkuilla pienennetään hiilinielua, pienennetään hiilivaraston kasvua. Ja nyt siis koko maankäyttösektorin kääntyminen ilmastoa lämmittäväksi päästölähteeksi tarkoittaa hiilivaraston pienenemistä.
Päästöt alas ja hiilinielut suuremmiksi
Hiilinielujen merkitys on korostuu nyt, kun ilmastokriisin torjumisella on palava kiire. Torjumisen yhtälö on häkellyttävän yksinkertainen. Päästöjä on pienennettävä ja poistoja, eli nieluja suurennettava. Kysymys on nimen omaan sekä-että -toimista. Joko-tai ei riitä.
Kun päästöt on saatu niin pieniksi, että hiilinielu on yhtä suuri kuin päästöt, on saavutettu hiilineutraalisuus. Sitä Suomi tavoittelee vuodeksi 2035, tavoite kirjattiin ilmastolakiin Sanna Marinin hallituskaudella. Jos nyt maankäyttösektori onkin hiilinielun ja -varaston sijasta päästö, tavoitetta ei saavuteta, vaikka kaikki muut päästöt saataisiin nollaan – ellei metsien hiilinielua saada taas kasvamaan vähintäänkin entisiin mittoihinsa.
Eli nyt on todettava, missä meni pieleen, ja korjattava tilanne.
Metsien hiilinielujen romahdus ei korjaudu nykymenolla
Ilmastopaneeli toteaa, että nettonielun vuotuiseen vaihteluun vaikuttaa eniten hakkuiden taso. Siksi metsien hiilinielun korjaaminen vaatii tekoja teollisuudelta ja valtiolta.
Metsäteollisuus harrastaa yksinkertaistettua matematiikkaa. Jos metsään kasvaa vuodessa enemmän kuutiometrejä kuin mitä sieltä vuoden aikana hakataan, kaikki on heidän mukaansa hyvin. Metsäteollisuudessa on luja usko siihen, että nykymetsätalous tuottaa parhaan mahdollisen puun kasvun ja se vahvistaa metsien hiilinielua. Usko ei vain ole tiedon väärti. Metsien kasvuvauhti on hidastunut.
Pelkkä kasvuvauhdin hidastuminen ei olisi ajanut metsien hiilinieluja näin nopeasti umpikujaan, ellei samaan aikaan puun kysyntä olisi kasvanut. Vuonna 2021 oli taas kovien hakkuiden vuosi. Runkopuuta hakattiin melkein 76 miljoonaa kuutiometriä. Vain vuonna 2018 hakattiin vielä enemmän.
Hakatusta runkopuusta meni metsäteollisuudelle 65 miljoonaa kuutiometriä. Runsaat 10 miljoonaa kuutiometriä poltettiin suoraan energiaksi. Ja lisää painetta on tulossa. Venäjältä jää Ukrainan sodan takia tulematta noin 10 miljoonaa kuutiometriä ja Metsä Groupin Kemin uusi sellutehdas nielee vielä 4,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa lisää. Metsien hiilinielu ei yksinkertaisesti kestä tästä seuraavia hakkuutasoja, kun se on jo nykyisellään tiukoilla.
Hallitus on luvannut perustaa ilmastotavoitteensa tieteelliseen tietoon. Tällä hetkellä valmisteilla oleva maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma on jo pahasti jäänyt jälkeen uusimmista tiedoista Suomen metsien hiilinielusta. Vuosaaren ilmastokokouksessa helmikuussa 2020 päätettiin, että maankäyttösektorin nielua piti lisätä vähintään 3 miljoonaa tonnia CO2-ekvivalenttia vuodessa vuoteen 2035 mennessä. Nyt ollaan siis päinvastoin miinuksella 23 miljoonaa tonnia suhteessa EU:n edellyttämään vertailutasoon. Hiilinielujen kannalta tämä on täysin kestämätöntä, joten Suomen on toimittava nyt ja rajoitettava hakkuita.
Metsien nieluille pelastusohjelma – hakkuut pienemmäksi
Hälyttävä uutinen metsien hiilinielusta on kantautunut myös ympäristöministeriöön. Ilmasto- ja energiapoliittinen ministerityöryhmä järjestää aiheesta vielä kesäkuussa ylimääräisen kokouksen, jossa kuullaan muun muassa Luonnonvarakeskusta ja Ilmastopaneelia
Ilmasto- ja luontokestävän Suomen rakentaminen ei saakaan tyssätä tähän, vaan nyt tarvitaan iso korjausliike, jotta metsien hiilinielu ja -varastot saadaan turvattua. Siitä ei päästä yli eikä ympäri, että hakkuutasot ovat nyt sekä ilmaston että luonnon kannalta liian korkealla. Nyt onkin
- otettava käyttöön kaikki keinot maankäyttösektorin hiilinielujen lisäämiseksi. Ja niitähän riittää:
- vähennetävä merkittävästi talousmetsien hakkuita valtion mailla.
- määriteltävä ilmasto- ja luontotavoitteet mahdollistava hakkuutaso (valmisteilla olevassa kansallisessa metsästrategiassa).
- luotava ohjauskeinot ja kannusteet hakkuiden maltillistamiseksi yksityismetsissä: myös yksityisten metsänomistajien ja metsäyhtiöiden on osallistuttava metsien hiilinielun turvaamiseen.
- suojeltava 30 prosenttia Suomen metsistä sekä välittömästi kaikki viimeiset suojelemattomat luonnonmetsät valtion mailla. Suojelu tukee metsien hiilinielun eheytymistä.
Maailma, jossa olemme luoneet ilmastoystävällisen hyvinvoinnin mallin ja suojelleet metsäluontoa, on hyvä maailma elää meille, lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Ei anneta Sumen hyvien pyrkimysten hukkua selluun – korjataan metsien hiilinielu.
