Arvaatkaa mitä minä löysin Karttimonjoen luonnonmetsistä!
Oli pieni pakkanen, tuuli tuiversi ja kylmyys tuntui kasvoilla. Taivas oli pilvetön ja vaaleansininen, ja olin valmis kiipeämään vanhaan, tiheäoksaiseen kuuseen. Kaarna ja pihka tuntuivat käsissäni kun kapusin runkoa pitkin ylöspäin.
Nostin katsettani latvan suuntaan, etsiessäni seuraavaa kiinnityskohtaa, kun yhtäkkiä silmieni edessä oli luu. Tarkensin katsettani ja huomasin, että viistosti ylhäällä edessäni oli selvästi jonkin linnun pesä. Hämmennyin ensin aika lailla. Se, että törmäisin puussa kiipeillessäni luuhun, oli jotain mikä ei ollut käynyt mielessäni. Tunnelma oli oksien lomassa hyvin jännittynyt.
Olin sen verran pesää alempana, etten nähnyt pesään sisään. En myöskään halunnut häiritä pesän mahdollisia asukkaita, joten otin valokuvatkin sokkona käsivaralla, jonka jälkeen laskeuduin alas puusta.
Ajattelin heti, että tämän pesän lintu onkin sitten jotain kookkaampaa lajia, kenties kotka tai haukka. Tunsin vatsani pohjassa, että tämä löydös saattaa nyt olla hyvinkin tärkeä.
Myöhemmin minulle selvisi, että kyseessä on kanahaukan pesä.
Kanahaukka on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Sen kanta on voimakkaasti taantunut vanhojen metsien hakkuiden takia (Lajien punainen kirja 2019).
Nyt löytynyt pesä ja pesimämetsä olisivat tuhoutuneet hakkuissa, sillä pesä sijaitsee keskellä Metsähallituksen suunnittelemaa pienaukkohakkuuta.
Olimme Karttimonjoella kiipeilemässä, sillä Metsähallitus suunnittelee alueen korvaamattoman luonnonmetsän hakkaamista. Asetimme puihin 10 metrin korkeuteen puoli kilometriä köyttä tulevien hakkuiden ennaltaehkäisemiseksi.
Pesän löytyminen tarkoittaa, että ainakin yksi hakkuuaukko jää nyt Karttimon luonnonmetsä-alueella varmasti pois. Metsähallituksen oman käytännön mukaan kanahaukan pesän ympärille täytyy jättää 50 metrin suojavyöhyke. Tämä 0,2 hehtaaria tosin on kaukana kanahaukan pesämetsän minimikoosta, joka on 5 hehtaaria.
Jo aiemmin metsästä oli löytynyt useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. Löydökset oli kerrottu useaan kertaan Metsähallitukselle. Silti hakkuut oli suunniteltu juuri lajien esiintymien päälle. Valitettavasti uhanalaisten lajien tuhoaminen on täysin sallittua, ja näköjään jopa suunnitelmallista.
Ennen hakkuusuunnitelmia Metsähallitus myös itse määritteli metsän olevan ekologinen yhteys kahden suojelualueen välillä: polku, joka takaa uhanalaisten lajien selviytymisen ja leviämisen. En voi ymmärtää, miksi arvokkaita metsiä halutaan suunnitelmallisesti hakata.
Alla olevasta kartasta näkee, kuinka Metsähallitus on suunnitellut hakkuut arvokkaiden lajien esiintymien päälle:
Kun pääsin puusta alas, ravistelin kuusenneulasia niskasta ja mukanani maahan laskeutui kuusen ja pihkan herkkä tuoksu. Olin täynnä kunnioitusta toisen lajin elämää kohtaan: on niin harvinaista ja hienoa törmätä suuren petolinnun pesään. Toivon todella, että koko metsä saadaan lopulta suojeltua. Hörppäsin juomapullosta pakkasen kylmentämää raikasta vettä, ja toivoin pesänlinnulle mitä parhainta jatkoa.
Kun myöhemmin sitten kuulin, että kyseessä tosiaan on kanahaukan pesä ja että metsä ainakin tästä kohtaa täytyy jättää hakkaamatta, minulle tuli sellainen tunne, että juuri minun teoillani on merkitystä. Löytö näytti hyvin kirkkaasti sen, miten yksilön teoilla on suuressa skaalassa valtava merkitys.
Jokainen voi löytää oman tavan vaikuttaa. Meitä kaikkia tarvitaan. Yksi hyvä tilaisuus on osallistua Luontomarssille 18. maaliskuuta. Jokainen päätös osallistua marssiin on osa joukkovoimaa, jolla voimme näyttää kuinka paljon me arvostamme suomalaisia metsiä ja niiden elämää.
Toivottavasti näemme mahdollisimman monen kanssa luontomarssilla ja metsissä! Tai jopa puussa.