Luonnon monimuotoisuuden ja hiilivaraston säilyttäminen sekä hiilinielujen kasvattaminen ovat polttavimmat syyt luonnonmetsien suojelulle. Pohjoisimmassa Suomessa kaikki nämä syyt korostuvat metsän hitaan kasvun takia. Saamelaisalueella kuvaan tulevat mukaan myös edellytykset perinteisen elinkeinon, poronhoidon harjoittamiseen.
Porot ovat talvisin riippuvaisia jäkälästä, jota ne saavat kaivamalla hangen läpi maanpinnalta sekä käyttämällä vanhoista puista lumen ja tuulen mukana tippunutta jäkälää. Kaikkein eniten jäkälää on vanhoissa luonnonmetsissä. Kaikkein vähiten sitä on hakkuilla ja taimikoissa. Jos jäkälää ei ole, poroja on ruokittava talvisin rehulla, mikä ei ole luonnonvarojen käytön kannalta hyvä eikä taloudellisesti kannattavaa.
Saamelaisalueen metsistä suurin osa on valtionmetsiä, joiden käytöstä vastaa Metsähallitus. Metsähallituksella on monia tavoitteita, joista yksi on puun tuottaminen metsäteollisuuden raaka-aineeksi. On helppo ymmärtää, että selluyhtiöiden intressit ja saamelaisten poronhoidon tarpeet ovat jäkälämetsissä törmäyskurssilla.
Kiistoista neuvotteluihin
Törmäyksiä on ollutkin, mutta vuosien varrella on otettu askelia parempaan suuntaan. Pitkän kampanjoinnin tuloksena, jota myös Greenpeace tuki, Metsähallitus solmi vuosina 2009 ja 2010 sopimukset Ivalon paliskunnan Nellimin tokkakunnan, Muotkatunturin paliskunnan, Hammastunturin paliskunnan, Muddusjärven paliskunnan ja Paatsjoen paliskunnan kanssa tärkeimpien laidunalueiden rauhoittamisesta 20 vuodeksi. Metsähallituksen rikottua sopimusta hakkaamalla aroilla jäkälämailla myös kesäaikaan konflikti kärjistyi uudestaan vuosina 2015-2016. Saamelaispaliskuntien esittämän voimakkaan kritiikin takia Metsähallitus joutui lupaamaan, ettei se hakkaa metsiä ilman paliskuntien suostumusta. Tilanne hyytyi useiksi vuosiksi jäätyneeksi konfliktiksi.
Kuluneen vuoden aikana sovintoneuvottelut ovat taas päässeet käyntiin, ja sopuun onkin päästy useista tärkeissä periaatteellisissa kysymyksissä, kuten ennen kaikkea siitä, miten kansainvälisesti vahvistettu alkuperäiskansojen oikeus vapaaseen ja tietoon perustuvaan ennakkosuostumukseen (Free, Prior and Informed Consent, eli FPIC) toteutuu. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että saamelaispaliskunnat – Greenpeacen antaman tuen mahdollistamana – rakentavat kukin omalle alueelleen metsien käytölle omaa kokonaisvaltaista suunnitelmaa. Tarkoituksena on luoda metsien käytölle sellaiset suuntaviivat, jotka mahdollistavat jäkälälaidunten toipumisen metsätalouden aiheuttamista mittavista tuhoista. Käytännössä tämä tarkoittaa sekä jäljellä olevien vanhojen luonnonmetsien suojelemista että jo hakattujen metsien hoitamista uudella tavalla. Paliskunnat yrittävät neuvotteluissa saada Metsähallituksen kunnioittamaan ja toteuttamaan näitä suunnitelmia.
Osana metsäsuunnitelmia tehdään myös vaikutusten arviointi metsätalouden ja muiden kilpailevien maankäyttömuotojen yhdessä aiheuttamasta haitasta saamelaiselle poronhoidolle kussakin paliskunnassa. Jo tässä vaiheessa on käynyt selväksi, että pelkästään metsätalouden voidaan katsoa aiheuttaneen kahdessa pisimmälle tutkitussa paliskunnassa haittaa siinä määrin, että voidaan puhua saamelaisten kulttuuristen oikeuksien kieltämisestä. Mikä puolestaan on kansainvälisenen oikeuden mukaan kiellettyä aiheuttaa.
Kartoitus pohjana suojelulle
Greenpeace on edellisen lisäksi edistänyt luonnonmetsien suojelua saamelaisalueella toisellakin tavalla. Tänä kesänä Greenpeacen vapaaehtoiset ovat avustaneet kaikkia valtion omistamia luonnonmetsiä kartoittavan ns. Luonnonmetsä-työryhmän kartoitusta saamelaisalueella, ennen kaikkea Inarissa. Lähes 20 000 hehtaaria potentiaalisia luonnonmetsiä saatiin kartoitettua tällä kaudella. Näitä karttoja ei tarvita ainoastaan luonnonmetsien löytämiseen ja suojeluun. Ne ovat myös yksi keskeinen perusta saamelaispaliskuntien neuvotteluissa laidunmetsistä.
Työtä on vielä jäljellä. Kartoituksen pohjana ovat satelliitti- ja ilmakuvat, muut avoin kaukokartoitusaineisto sekä paikallisten ihmisten, ennen kaikkea saamelaisten poromiesten antamat tiedot. Sen lisäksi tarvitaan maastokäyntejä, joissa tarkennetaan ja vahvistetaan tiedot. Kartoitusta odottaa vielä saamelaisalueella lähes 100 000 hehtaaria.
Metsähallituksen ja saamelaispaliskuntien neuvotteluista odotetaan tuloksia vuoden 2022 aikana. Suomen päätöksiä EU:n edellyttämästä luonnonmetsien suojelusta voidaan joutua odottamaan ainakin vuoden 2023 puolelle. Onnistumisen edellytyksenä joka tapauksessa kuitenkin on, että oikea tieto jäljellä olevista luonnonmetsistä saadaan valmiiksi mahdollisimman pian sekä Saamenmaalla (Sápmi) että muuallakin Suomessa.
