Valtion liikelaitos Metsähallitus aloitti asiantuntijatyöryhmän kartoittamien luonnonmetsäkohteiden hakkuut Kainuussa. Hakkuut näillä kohteilla ovat olleet käytännössä jäissä useiden vuosien ajan.
Suomussalmen Iso Kaupinvaaran eteläpuolella pirstottiin hakkuilla 3.-5. kesäkuuta uhanalaisten lajien elinympäristö, monimuotoinen vanhojen metsien ja soiden muodostama kohde. Kohteelta tunnettiin runsas uhanalainen ja silmälläpidettävien vanhojen metsien sammal- ja jäkälälajisto. Lintulajistoon kuuluivat alueellisesti uhanalainen kuukkeli ja pohjantikka.
Korpia, avosoita, painanteita. Kuusikkoa ja männikköä. Palonjälkisiä aihkimäntyjä edellisistä puusukupolvista ja palaneita kelonkappaleita kertomassa aiemmasta luonnollisesta luonnonmetsän kehityskulusta. Lahopuuta pystyssä ja maassa. Järeitä haapoja, tärkeitä liito-oravalle, joka mitä todennäköisimmin käytti näitä metsiä lisääntymis- ja kulkualueinaan lähistön suojelualueilta etelään Mustajoen varteen. Kohde täytti Luonnonmetsätyöryhmän käyttämät, Suomessa yleisesti eri yhteyksissä käytetyt suojelullisesti arvokkaiden metsien kriteerit; esimerkiksi vanhojen metsien suojeluohjelmaa varten aikanaan tehdyt määritelmät, Natura 2000- boreaalisen luonnonmetsän luontotyyppimääritelmän, Metso-ohjelman kriteerit.. Jne.
Avo- ja harvennushakkuiden kohteeksi joutui myös kosteita korpimetsiä, ja niitä myllättiin törkeästi metsäkoneiden ajourilla, kun kiireellisissä hakkuissa ei viitsitty tai ehditty kiertää. Oli niin kiire toimittaa luonnonmetsäpuuta kestävästi toimivien metsäteollisuusyritysten tuotantolaitoksille.
Yksi Metsähallituksen suurimmista puunostajista, StoraEnso, linjasi vuonna 2017, ettei se ota vastaan puuta Metsähallitukselta näistä Kainuun kiistanalaisista vanhoista metsistä, ennen kuin tilanne on ratkaistu dialogin avulla ympäristöjärjestöjen ja Metsähallituksen kesken.
Ratkaistu. No, Kaupinvaaraa ei oltu ratkaistu. Niinkuin ei ole Kainuun kiistanalaisten kohteiden kokonaisuutta muutenkaan. Metsähallitus teki mitä tykkäsi. 3.6. pidetyssä neuvottelussa se ei suostunut muuttamaan valmiita suunnitelmiaan lainkaan, eikä laitos ottanut millään tavalla Suomen luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen näkemyksiä huomioon. Valmis hakkuusuunnitelma pantiin kiireellisenä toimeen samantien, vaikka laitokselle kerrottiin että hakkuualueilla on silmälläpidettäviä punaisen listan lajeja ja korpia. Laitokselle kerrattiin järjestöjen kantana, että suurinta osaa alueelle suunnitelluista hakkuista ei voi ekologisesti kestävästi tehdä – reunoilla oleville ei-luonnonmetsille todettiin hakkuun olevan OK. Mutta Metsähallitukselle tämä järjestöjen esittämä kompromissi ei riittänyt.
Vuonna 1999 Metsähallitus oli määritellyt Kaupinvaaran alueen monimuotoisuuden lisäämisalueeksi osana Näljängän alueelle laadittua alue-ekologista suunnitelmaa. Sittemmin monimuotoisuuden lisäämisalue on lakkautettu, ja nyt siis tahallaan päätettiin vähentää tiedettyä monimuotoisuutta.
Samassa alue-ekologisessa suunnitelmassa todettiin 1999, että vanhojen metsien lajien elinympäristöjen määrä alueella tulee hakkuiden seurauksena laskemaan alle kriittisten kynnysten. Erikseen osattiin suunnitelmassa pahoitella, että alle 10 hehtaarin saarekkeissa lajien elinolot alkavat heikkenemään. Nyt, 26 vuotta myöhemmin Metsähallitus sitten hakkasi Kaupinvaarassa vielä jäljellä ollutta ollutta vanhaa metsää siten, että vanhat metsät vähennettiin, pirstottiin ja eristettiin – juurikin alle 10 hehtaarin ja huomattavasti pienemmiksi länteiksi. Ei säästetty. Hakattiin.
Miten on mahdollista, että valtion laitos toimii näin räikeästi ekologista tutkimustietoa ja itse sanomaansa vastaan? Vai onko aivan sama kirjoitella ”ekologisiin” suunnitelmiin luontokadosta, ja sitten toimia juuri niin, että aiheuttaakin sitä?
Mutta miten StoraEnso vastuullisena puunostajana hyväksyy tämän törkeyden? Että sen edellyttämä dialogi ei olekaan dialogia, vaan yksipuolista sanelua, ja ennenkaikkea, miksi StoraEnso on nyt alkanut ostamaan vuosikausia jäissä ollutta vanhojen, monimuotoisten ja uhanalaisten metsien puuta? Saman kysymyksen toki voi esittää muillekin kestävyyttä mainostaville yrityksille, esim. MetsäGroupille, joka kertoo: ”Emme hanki tehtaalle puuta vanhoista, suojelunarvoisista metsistä.” Hankkiiko Kaupinvaarasta – yhtiö vaikenee kysyttäessä.
Matti Liimatainen
Metsävastaava
Ps. Kaupinvaaran luonnonmetsän kiirehakkuut tehtiin lintujen pesimäaikaan. Vanhojen metsien EU-direktiivilaji pohjantikka ja alueellisesti uhanalainen kuukkeli olivat Kaupinvaarassa havaittuja lajeja. Silti Metsähallituksen aluejohtaja Kalle Eerikäinen väitti YLE:n jutussa, että hakkuu ja sen toimeenpano oli ”poikkeuksellisen huolellisesti suunniteltu.” Hieno suoritus! Poikkeuksellisen huolellisesti päätettiin hävittää ja heikentää uhanalaisten ja vanhojen metsien lajien elinympäristöjä, ja vielä pesimäaikaan.
