Torstaina 2. helmikuuta kuulimme hienoja uutisia: valtion omistamaa metsää, suota ja kitumaata päätettiin suojella lisää 30 000 hehtaarin verran. Joukossa on monia luonnoltaan arvokkaita metsiä, joiden suojelua olemme ajaneet vuosien ajan, ja joiden hakkuut ovat peruuntuneet nostettuamme kohteet esiin.
Tässä blogissa esittelemme seitsemän upeaa metsää, jotka saatiin pysyvään suojeluun. Näiden metsien hakkuilta pelastumista kelpaa juhlistaa!
1. Kivijärven metsä, Kuusamo
Kivijärven metsä Kuusamossa osoittaa, että kansalaisaktiivisuus kannattaa eli yksittäisten ihmisten teoilla on metsien suojelussa merkitystä. Saimme nimittäin vuonna 2020 vinkin paikallisilta asukkailta Kivijärven luonnonmetsiin ilmestyneistä hakkuunauhoista. Paikalle lähti metsien kartoittamisen ammattilainen Joni-Matti Kusmin, joka totesi metsien olevan hienoa luonnonmetsää.
Hakkuita vastustavat paikalliset asukkaat olivat tarjoutuneet useaan otteeseen ostamaan metsän Metsähallitukselta luonnonsuojelualueeksi. Heidän mukaansa Metsähallitus ei kuitenkaan suostunut keskustelemaan maakaupoista eikä edes kertomaan hakkuun aikataulua. Heidän yhteydenottonsa johdosta kohde päätyi tutkintaan, siitä Luonnonmetsätyöryhmän raporttiin ja Greenpeacen “110 uhattua luonnonmetsää”- verkkojulkaisuun esimerkkikohteeksi.
Nyt tämä hieno luonnonmetsä saatiin pysyvään suojeluun.
2. Oulujärven saarten metsät
Vuoden 2017 syyskuussa valtionmetsiä hallinnoiva Metsähallitus oli aikeissa kuljettaa hakkuukoneet Oulujärven Kaarresaloon ja Kuostonsaareen vesiteitse ja hakata saarten metsät. Saaret kuuluivat sekä valtion retkeilyalueeseen että Natura-alueeseen, ja Metsähallitus oli jopa itse suojellut toisen saarista 2000-luvun alussa. Suojelu oli kuitenkin vaivihkaa lakkautettu ja saarille tehtiin hakkuusuunnitelmat.
Me tiesimme, ettei hakkuita pidä tehdä. Lähetimme lajistoasiantuntija Olli Mannisen saariin, ja jo pintapuolisessa kartoituksessa hän löysi saarten metsistä useita uhanalaisten lajien esiintymiä. Syyskuussa vuonna 2017 aktivistimme leiriytyivät saariin, koska hakkuukaluston saapumisesta oli luotettavaa tietoa. Kiipeilijämme köysittivät hakkuualueiden keskikohtien puita toisiinsa ennaltaehkäisevänä hakkuita hidastavana toimena. Samaan aikaan Suomen luonnonsuojeluliitto kävi saarihakkuita vastaan valitustyötä oikeusteitse. Hakkuut kuitenkin uhkasivat alkaa valitusprosessien ollessa kesken.
Järjestöjen yhteistyö toimi, ja Metsähallitus joutui laittamaan hakkuusuunnitelmat jäihin. Välivoitto saavutettiin, kun vuonna 2020 korkein hallinto-oikeus kielsi hakkuut luonnonsuojelullisiin arvoihin perustuen. Metsähallitus ei silti suostunut luopumaan hakkuusuunnitelmista, vaan jatkoi saarten kohtalon roikuttamista ilmassa. Vielä syksyllä 2022 laitos kertoi edelleen haluavansa “tuhansien kuutioiden hakkuut” ainakin toiselle kiistan keskellä olleista saarista.
Mutta Oulujärven saarten metsät saatiin pysyvään suojeluun 2. helmikuuta 2023 tehdyn päätöksen myötä.
3. Upeita metsiä Inarissa
Saamelaisaktivisti Jan Saijetsin sanoin (katso myös kuvat!): ”Tämä on erityisesti Inarin alueen poronhoidolle ja metsien suojelulle jättipotti. Epämääräisessä statuksessa olleet alueet saivat virallisen suojelun. Nämä nyt suojellut alueet ovat oikeita metsiä ja pääosin täysin koskemattomia. Ne ovat korvaamattoman tärkeitä porolaitumina. Rajaukset ovat jopa vähän suurempia kuin MH:n kanssa on sovittu. Suojelustatus luo tuleville poronhoitajille uskoa elinkeinonsa jatkumiseen.”
Greenpeacellekin päätös on oikein ilahduttava. Olemme vuodesta 2001 asti auttaneet saamelaisten kotiseutualueen metsäpaliskuntia eli metsäalueella toimivia poronhoitajia työssä vanhojen metsien suojelussa. Saimme kovalla työllä 2010 aikaiseksi väliaikaisia 10-20 vuoden hakkuukieltoja ja myöhemmin laajennettua niitä merkittävästi Muddusjärven, Paatsjoen ja Hammastunturin paliskuntien alueilla siten, ettei Metsähallitus enää voi tehdä hakkuita, joilla ei ole poronhoitajien hyväksyntää. Valtionmetsien hakkuumäärää saamelaisalueella on sen vuoksi laskettu yli puoleen kiistan alkamisen ajoista. Nyt tehdyt suojelupäätökset sementoivat toki vain osan väliaikaisesti rauhoitetuista alueista, joten työmme jatkuu.
Jan Saijetsin sanoin: ”… suojelupaketti lisäsi merkittävästi Inarin metsien ja maiden suojelua ja on itsessään todella positiivinen asia. Tämä oli ehkä viisi prosenttia Inarin metsiensuojelutarpeesta, jotta Suomi voi täyttää EU:n biodiversiteettistrategiaa ja alkuperäiskansaoikeuksia.”
4. Tuntsan metsät Sallassa
Tämä luonnontilaisten kuusimetsien hallitsema hieno kokonaisuus säästyi Tuntsan suurelta metsäpalolta vuonna 1960. Se sijaitsee aivan paloalueen, Värriön luonnonpuiston ja Tuntsan erämaa-alueen välissä. Vähäpuustoisemmat metsänrajakuusikot ikivanhoine katajineen vaihettuvat runsaslahopuustoisiin rinteisiin ja nevanlaiteiden korpiin. Aarnikuusikoille tyypillinen kääpälajisto kertoo hyvästä lahopuujatkumosta. Sekapuina kasvaa vanhoja koivuja ja raitoja.
Nyt tehdyssä suojelupäätöksessä suojeltavaksi alaksi on ilmoitettu 800 hehtaaria. Kohde tuli melko hyvin suojeltua mutta tekemistä jäi vielä, koska pois jätettiin 60 hehtaaria luonnonmetsää Peuratunturinvittikoilta.
5. Paha-Kurtin metsät Suomussalmella
Ahjolan-Näljängän alueella Suomussalmella on paljon hyviä vanhoja metsiä suojelematta. Paha-Kurtti- lammen ympäristöstä suojeltiin nyt noin 60 hehtaarin aivan upea alue, josta noin 30 hehtaaria vanhoja metsiä. Nämä metsät olivat avohakkuu-uhan alla moneen otteeseen 2000-luvun aikana, ja hakkuualueiden rajoja oli jo merkitty maastoon ja hakkuukartoille. Greenpeacen metsätiimi on kartoittanut ja valvonut kohdetta useaan otteeseen, esimerkiksi oheiset kuvat ovat maastokäynneiltämme 2012 ja 2016.
6. Paloselänteen metsät Suomussalmella
Kuten monet muut Suomussalmen vanhat metsät, myös Paloselänne oli avohakkuu-uhan alla. Riuskan Natura-alueessa kiinni oleva Paloselänne merkittiin avohakattavaksi syksyllä 2012. Kartoitimme ja valvoimme aluetta läpi 2000-luvun. Koko laajan Riuskanselkosen suojelukamppailut alkoivat jo 1994. Alueella on edelleen vanhaa metsää suojelematta. Kuvat maastokäynniltä 2012, mukana oli myös jo edesmennyt suojelukoiramme Pättu.
7. Elätinjoen metsät Suomussalmella
Elätinjoen metsät ovat huikean kaunis jokivarren, soiden ja metsäsaarekkeiden kirjoma luontokokonaisuus. Kuten monella muullakin Suomussalmen valtionmaiden metsäalue, suojelua on jouduttu taistelemaan eteenpäin pala palalta. Mutta me emme luovuta. Lännessä on Mäkilamminvaaran-Mäntyvaaran suojelumetsä, idässä Ahjolan Pohjanvaara, ja näiden välissä suojelemattomia metsänosia. Elätinjoen nyt suojeltu 160 hehtaarin osa-alue on osa kokonaisuutta, kuten edellä esitelty Paha-Kurtti. Ja suojeltavaa vanhaa luonnonmetsää jäi vieläkin, me valvomme.
On kuitenkin selvää, ettei tämä suojelupäätös vielä riitä. Paljon upeaa ja luonnoltaan arvokasta metsää jäi vielä suojelun ulkopuolella. Moni arvokas metsä on tälläkin hetkellä hakkuu-uhan alla.
Seuraavan hallituksen on saatava aikaan päätös kaikkien valtion luonnonmetsien suojelusta. Kaiken kaikkiaan valtionmailta on saatava lisäsuojeluun kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian luonnoksesssa esitetty 500 000 metsähehtaaria, jotta saavutamme Euroopan unionin biodiversiteettistrategian mukaisen kymmenen prosentin suojelutavoitteen. Tämä tarkoittaa noin 70 000 hehtaarin lisäsuojelua valtionmailla joka vuosi vuoteen 2030 asti.
Tule mukaan Metsäliikkeeseen edistämään metsien suojelua. Kuten uudesta suojelupäätöksestä näkee, työ metsien suojelun puolesta kannatta, ja konkreettisia tuloksia saavutetaan!