Tammikuussa 2024 julistimme Suomeen luonnonmetsähälytyksen. Metsähallitus oli aikeissa hakata yli 20 arvokasta valtion luonnonmetsää. Se ei suostunut perääntymään hakkuista, vaikka metsät oli kartoitettu ja niiden luontoarvot olivat tiedossa. Metsäliikkeen, Greenpeacen, Elokapinan ja Luontoliiton yhteiskampanja toimi: luonnonmetsähälytyksen 21 kohteesta 19 on edelleen pystyssä.
Ympäristöjärjestöt vetosivat metsäyhtiöihin, jotta ne kieltäytyisivät ostamasta puuta tiedossa olevista valtion luonnonmetsistä. Julkista lupausta siitä, että yhtiöt jättäisivät kartoitetut luonnonmetsät hankintansa ulkopuolelle, emme ole saaneet. Yhtiöt yrittävät luistaa lupauksista heittämällä pallon hallitukselle.
Orpon hallitus päättää todennäköisesti keväällä siitä, millaisin perustein vanhoja metsiä erityisesti valtion mailla suojellaan tiukasti. Hallituksen esitys, joka jättäisi suurimman osan pysyvää suojelua odottavista vanhoista metsistä suojelun ulkopuolelle, sai lausuntokierroksella voimakasta kritiikkiä. 430 tutkijaa on avoimessa kirjeessä hallitukselle ilmoittanut, ettei hyväksy esitettyjä kriteerejä.
Metsäteollisuus ei luonnonmetsien suojeluun kaadu. Ne on joka tapauksessa suojeltava luontokadon pysäyttämiseksi. Tätä tosiasiaa metsäteollisuus ei pääse pakenemaan. Teollisuuden on yhteiskunnallinen vastuunsa kannettava. Metsäyhtiöiden on saatava jo oman maineensa takia sanottua, että ne sitoutuvat tieteellisin kriteerein määriteltyjen luonnonmetsien suojeluun.
Miksi metsäteollisuus ei julkisesti lupaa itsestään selvää asiaa? Pääomavaltainen teollisuus on hyvin riippuvainen riittävän edullisesta raaka-aineesta, koska muiden kustannusten karsiminen on rajallisempaa. Sellutehdas on kallis laitos, jossa suhteellisen pienellä henkilökunnalla muutetaan suuri määrä puuta suureksi määräksi sellua. Kynnys pistää kokonainen tehdas kiinni on korkea, jos siihen on sitoutunut pääomaa, joka on vielä käyttökunnossa.
Liikahakkuut vieneet teollisuuden umpikujaan
Metsäteollisuuden hokema siitä, että metsä kasvaa enemmän kuin sitä hakataan, on jo osassa Suomea lahoamassa. Jalostusasteen lasku hienopaperien valmistajasta sellunkeittäjäksi ja nettikaupan pahvilaatikoiden valmistajaksi on ollut omiaan pitämään painetta yllä metsiin. Puuta on kaatunut koko 2010-luvun, ennätyshakkuita on tehty, ja vieläkin ollaan korkealla tasolla; vuonna yli 72 miljoonaa kuutiometriä. Luken mukaan vuosien 2019–2023 tilastoitu runkopuun hakkuukertymä ylitti suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymäarvion seitsemässä Etelä- ja Keski-Suomen maakunnassa.
Metsäteollisuus käy kamppailua sekä keskenään että energiateollisuuden kanssa joka kalikasta, mikä metsästä irtoaa. Valtion mailla kartoitettujen ja suojelemattomien luonnonmetsien suojelu ei kuitenkaan teollisuuden raaka-aineen hankintaa kaada. Silti lupausta niiden suojelusta ei kuulu. Teollisuus ei halua pienestäkään suojelusta ennakkotapausta, joka voisi vaikuttaa suojeluun muualla ja siten raaka-aineen hintaan.
Metsäyhtiöt ovat nyt saamassa liikahakkuuongelman syliinsä muutoinkin. Kasvaneet hakkuut ovat myös keskeisin syy ilmastotavoitteidemme epäonnistumiselle, kun metsä on muuttunut hiilinielusta päästölähteeksi. Se on todellinen uskottavuusongelma suomalaisen metsäteollisuuden kestävyysväitteille. Julkinen sitoutuminen viimeisten luonnonmetsien säästämiseen olisi nyt helpoin ensimmäinen askel tiellä aidon kestävyyden rakentamiseen.
