Aktivismi on vuosien kuluessa osoittautunut kaikkein tehokkaimmaksi keinoksi suojella metsiä ja luontomme monimuotoisuutta.
Suomessa on suojeltu valtavia määriä metsää aktivismin keinoin: luomalla painetta päättäjien ja yritysten suuntaan, neuvottelemalla yksittäisten metsien ja suurten suojelukokonaisuuksien puolesta, luomalla liittolaisuuksia metsien suojelun puolesta kamppailevien ihmisten kanssa, kartoittamalla monimuotoisuudeltaan rikkaita metsiä sekä suoralla toiminnalla arvokkaiden metsien hakkuiden estämiseksi.
Poliittisiin päätöksiin vaikuttamalla metsää on saatu suojeltua valtavia määriä kerralla, useaan otteeseen vuosien aikana. Myös yritysten sääntelyyn vaikuttaminen on ollut voittoisa tapa edistää metsien suojelua. Taktiikat ovat äärimmäisen tehokkaita verrattuna yksityisellä rahalla suojeltuihin metsiin, vaikka kaikenlainen suojelu on toki tärkeää.
Tässä muutamia poimintoja vuosien varrelta, kun metsäaktivismilla on saavutettu suuria suojeluvoittoja:
Neuvottelut johtavat valtavaan suojeluvoittoon: pohjoista luontoa suojellaan yli tuhat neliökilometriä
Vuonna 2007 syntyy upea suojelupäätös vuosien neuvottelujen jälkeen. Olimme pitkään vastustaneet yhdessä Suomen Luonnonsuojeluliiton sekä WWF Suomen kanssa arvokkaiden metsien hakkuita Pohjois-Suomessa. Vastustuksemme johti järjestöjen neuvotteluihin valtion metsiä hallinnoivan Metsähallituksen kanssa. Neuvotteluissa käsiteltiin valtion omistamia metsätalouskäytössä olevia maita Kainuusta Lappiin, poislukien saamelaisten kotiseutualue.
Neuvottelujen tuloksena Metsähallitus päättää suojella yhteensä 121 000 hehtaaria metsätalouskäytössä olevaa maata, josta 55 000 hehtaaria oli tuottavaa metsää. Saamme yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa siis suojeltua pohjoista luontoa jopa 1210 neliökilometriä, eli noin kuusi kertaa Helsingin pinta-alan verran.
Uusi sopimus säästää 350 neliökilometriä luonnontilaista metsää Lapissa
Vuonna 2009, vain kaksi vuotta suuren suojeluvoiton jälkeen, osallistumme neuvotteluihin Metsähallituksen, Lapin liiton, Lapin ympäristökeskuksen, Paliskuntain yhdistyksen ja Saamelaiskäräjien edustajien kanssa. Olimme jo pitkään tukeneet saamelaisten kamppailua omien maidensa puolesta, ja luoneet painetta päättäjien ja yritysten suuntaan, jotka hakkasivat Saamenmaan sekä Itä- ja Keski-Lapin luonnontilaisia metsiä.
Neuvottelujen tuloksena tärkeimmät luonnontilaiset erämaat suojellaan hakkuilta: yhteensä 35 000 hehtaaria metsämaata. Alue vastaa laajuudeltaan reilusti Espoon pinta-alaa.
“Poromiehet ja Greenpeace selättivät Metsähallituksen”: uusia suojeluvoittoja Inarissa
Juuri saavutetun Lapin metsien suojeluvoiton jälkeen lisää metsää saadaan vuonna 2010 pitkän kamppailun jälkeen suojeluun. Metsähallitus päättää suojella pysyvästi 25 000 hehtaaria metsää ja määräaikaisesti 56 000 hehtaaria metsää saamelaisten kotiseutualueella Inarissa. Määrä on yhteensä 810 neliökilometriä, eli reilusti yli Helsingin, Espoon ja Vantaan pinta-alat yhteensä.
“Lopputulos on parempi kuin hyvä sekä poronhoitajien että meidän kannaltamme”, metsävastaavamme Matti Liimatainen kommentoi tuolloin päätöstä Suomen Kuvalehdelle. Voitto on vuosia pitkän kampanjan tulos, mutta vain alkua: Saamenmaan metsien suojelu tulee seuraavina vuosina yhä vain paranemaan.
Saamelaiset saavat veto-oikeuden kaikkiin valtion hakkuisiin alueellaan
Seuraava voitto Saamenmaan metsien suojelussa seuraa vuonna 2016: Metsähallitus antaa saamelaispaliskunnille veto-oikeuden kaikkiin valtion hakkuisiin heidän alueillaan. Tämä tarkoittaa, ettei valtio saa hakata yhtään metsään saamelaispaliskuntien alueilla ilman paliskuntien hyväksyntää. Keskeinen tekijä päätöksen syntymisessä on yhteistyössä saamelaisten kanssa tehty kampanjointi. Päätös lopettaa käytännössä suurimman osan vanhojen metsien hakkuista aiemmin sovittujen suojelualueiden ulkopuolellakin.
Marinin hallitus suojelee 300 neliökilometriä luontoa: mukana monia metsiä, joiden suojelua olimme ajaneet
Sanna Marinin hallitus päätti tämän vuoden helmikuussa 30 000 hehtaarin lisäsuojelusta valtionmailla. Suojeltaviin kohteisiin kuului monta tähän asti hakkuiden uhkaamaa metsää, joiden pysyvää suojelua olemme ajaneet: esimerkiksi Oulujärven saarten metsät, Kuusamon Kivijärven luonnonmetsä, Sallan Tuntsan luonnonmetsät ja Sodankylän Raitiojänkän luonnonmetsä sekä vanhoja metsiä Suomussalmen Riuskanselkosen alueella.
Paljon arvokasta metsää jäi kuitenkin vielä valtion mailla suojelematta. Kaikki valtionmailla sijaitsevat luonnonmetsät tulisi saada nopeasti pysyvään suojeluun.
Metsäaktivismi toimii, tule mukaan!
