Christian Åslund on toiminut Greenpeacen valokuvaajana jo neljännesvuosisadan ajan. Pyysimme häntä valitsemaan suosikkinsa kuvista, jotka ovat merkinneet hänelle eniten. Mikä tekee näistä kuvista unohtumattomia?
Tutustu kauneimpiin, merkityksellisimpiin ja koskettavimpiin kuviin, jotka ulottuvat arktikselta aina Etelämantereelle sekä idästä länteen. Nämä kuvat eivät ainoastaan kerro planeetan haavoittuvuudesta, kauneudesta ja voimasta, vaan paljastavat myös ihmisen voiman; suojelemmeko luontoa vai aiheutammeko käsittämätöntä tuhoa?
2024, Huippuvuoret, Norja – Kaksi kuvaa, joissa on sama kohde, mutta jotka on otettu 100 vuoden välein. Ylhäällä on historiallinen kuva Collethøgdan jäätiköistä, jonka otti vuonna 1924 geologi Anders K. Orvin.
“Vuodesta 2002 lähtien olen ottanut vertailukuvia Huippuvuorten sulavista jäätiköistä osana Norjan polaarisen instituutin ja Greenpeacen yhteistyötä, jonka tarkoituksena on dokumentoida, miten jäätiköt vetäytyvät vuosi vuodelta.”
Kuvat ovat herättäneet maailmanlaajuista huomiota, koska ne todistavat yhden ilmastokriisin näkyvimmistä muutoksista: sulavat jäätiköt. Kun seisoo samassa paikassa, jossa valokuva otettiin sata vuotta sitten, näkee selkeän muutoksen ja tajuaa, että nyt on toimittava. Aikaa ei todellakaan ole hukattavana.
Arktinen alue lämpenee lähes neljä kertaa nopeammin kuin muu maapallo, tämä ilmiö tunnetaan nimellä ”arktinen vahvistuminen”, eli ilmastonmuutoksen voimistuminen. Kiihtyvä lämpeneminen johtaa vakaviin maailmanlaajuisiin seurauksiin. Jäätiköiden ja jäälohkareiden sulaminen edistää merenpinnan nousua. Siinä missä jää ja lumi ovat aiemmin heijastaneet auringonvalon pois maapallolta, pimeä meri sen sijaan imee lämmön itseensä. Nämä muutokset aiheuttavat kovempaa heilahtelua globaalissa säässä.
2014, Englannin kanaali – Kuvassa saksalainen, silakkaa kalastava supertroolari, jonka ympärillä kuikkalinnut sukeltavat poisheitettyjen kalojen ja sivusaaliiden perässä. Liikakalastus köyhdyttää kalakantoja nopeammin kuin ne voivat toipua, mikä häiritsee ekosysteemejä, uhkaa biologista monimuotoisuutta ja tuhoaa monien pienten rannikkoyhteisöjen elinkeinot. Teollinen kalastus yksinkertaisesti järkyttää luonnon tasapainoa ja horjuttaa ekologista harmoniaa, niin maailman merissä kuin Itämeressä.
2014, Tarawanin saari, Kiribati – Te O Ni Beekin kylästä oleva 8-vuotias Tokabwebwe Teinaura auttaa kalastajia kantamaan keltaevätonnikalan rannikolle. Hän haaveilee isänsä ja isoisänsä tavoin kalastajan ammatista. Kiribati on yksi maailman köyhimmistä maista ja paikalliset kalastajat kärsivät teollisen kalastuksen takia, koska se on vähentänyt kalakantoja rajusti. “Mielestäni tämä valokuva kuvaa hyvin sitä haavoittuvaa todellisuutta, jonka nämä yhteisöt kohtaavat. Kuva muistuttaa myös siitä, miten suoraan toimintamme vaikuttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja miten voimme muuttaa elämäämme luonnonvarojen huolenpitoa koskevilla päätöksillä ja kansainvälisellä yhteistyöllä.”
2016, Ruotsi – Fibyn luonnonmetsä on luonnonsuojelualue noin 16 kilometriä Uppsalasta länteen. Alueelle tyypillistä on sen koskemattomuus, sammaloitunut maaperä sekä vanhat puut. Se on yksi Ruotsin harvoista paikoista, jotka ovat vielä lähellä luonnon alkuperäistä tilaa. “Mielestäni tämä valokuva on visuaalinen todiste siitä, miten taianomainen luonto on puhtaimmillaan, ilman ihmisen puuttumista asiaan”. Onneksi monet ekosysteemit voivat toipua itsestään, jos vain annamme niille tilaa ja aikaa. On tärkeää jatkaa työtä, jolla suojellaan lisää näitä koskemattomia maisemia.
2020, Elefanttisaari, Etelämanner – Tutkija Noah Strycker Stony Brookin yliopistosta New Yorkista tutkii pingviinipopulaatiota. Jokainen pingviininpesä lasketaan, ja varmuuden vuoksi laskenta toistetaan kolme kertaa. Tutkimus paljasti kannan huolestuttavan vähenemisen. Lämpötilan nousu ja merijään väheneminen vaikeuttavat pingviinien mahdollisuuksia löytää krilliä. Lisääntynyt krillin kalastus on entisestään kiristänyt kilpailua tästä tärkeästä ravinnonlähteestä, ja on vakava uhka pingviinien selviytymiselle.
Näyttelijä Javier Bardem katselee myssypingviinejä saavuttuaan Etelämantereelle Greenpeacen Arctic Sunrise -aluksella. Retkikunnan tarkoituksena oli tukea suuren mertensuojelualueen perustamista Etelämantereen rannikolle.
2005, New Orleans, Yhdysvallat – Katrina-hurrikaani järkytti maailmaa tuhollaan. Useita kaupunkeja upposi paikallisen öljyteollisuuden saastuttamaan veteen. Tämä raju myrsky oli traaginen käännekohta, joka avasi monien silmät ilmastokriisin vakavuudelle. Myrskyn voima ja massiiviset tuhot korostivat sään ääri-ilmiöiden yleistymistä ja niiden vakavuutta. Se myös herätti meidät siihen, että ihmisen on puututtava niihin katastrofaalisiin vaikutuksiin, joita lämpenevällä ilmastolla voi olla yhteisöille kaikkialla maailmassa.
2005, Grönlanninmeri – Vedenalainen kuva norjalaisesta TGS Nopec -yhtiön aluksesta, joka suorittaa seismisiä räjäytyksiä öljyn ja kaasun löytämiseksi Koillis-Grönlannin edustalla. Tällä menetelmällä merenpohjaan lähetetään kovia räjähdyksiä, jotka kuulostavat veden yläpuolella kahdeksan kertaa kovemmalta kuin suihkumoottorin käynnistyminen. Öljyn ja kaasun metsästyksestä aiheutuva melu häiritsee merkittävästi meren eliöstöä, erityisesti valaita, jotka käyttävät ääntä suunnistamiseen ja ravinnon etsimiseen.
Christian Åslund on ruotsalainen valokuvajournalisti ja elokuvantekijä, joka tunnetaan työstään ympäristöasioiden esille tuomisesta. Ensimmäisestä Greenpeacelle antamastaan toimeksiannosta vuonna 1998 lähtien, hän on ottanut valokuvia, joissa tarinankerronta yhdistyy vahvaan ilmastoaktivismiin. Hänen kuvansa vangitsevat luonnon kauneuden ja korostavat tarvetta suojella sitä tuleville sukupolville.
Greenpeace on yli 50 vuoden ajan käyttänyt kuvia ympäristörikosten paljastamisene, ilmasto-oikeudenmukaisuuden edistämiseen ja kiinnittääkseen huomiota ihmiskunnan suurimpiin kriiseihin.
