Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi olla feissari? Feissariblogissamme kerromme aitoja tarinoita ja kokemuksia Greenpeacen feissareilta ympäri Suomea. Uusimmassa osassa feissarikoordinaattorimme Mimmu kertoo, kuinka tuli feissauskärpäsen puremaksi.

Etsimme jatkuvasti uusia feissareita. Jätä työhakemus täällä!

Kuvassa Mimmu, Greenpeacen feissarikoordinaattori

Terppa vaan! Mä oon Mimmu ja tunnustan olevani feissikärpänen. Sellanen pärisevä ja sukkela otus. 

Tiesin aina, että jonain päivänä kokeilisin feissausta, sillä järjestötyö merkityksellisen asian puolesta kutkutti. Myös monet tuttuni pitivät feissaamista kauhistuttavana ja vaikeana hommana. No mutta uulalaa! Pakkohan tällaista oli päästä testaamaan. Halusin näyttää miten mä ainakin pärjäisin ja niin sanotusti laittaa kruunun päähäni.

Pelkkä sulkien pörhistely ei tietenkään ollut ainoa motivaattori tuomaan minua feissauksen pariin. Kaipasin sosiaalista työtä ja aitoja ihmiskohtaamisia. Työkokemusta oli kertynyt jo ties minkälaisesta hommasta, ja vaikka pidänkin kaikkea työtä arvokkaana, olin lopen kyllästynyt tylsyyteen, tuijottamaan seinää tai nököttämään tuolilla. Väkisin piti pinnistää, pitää kielensä kurissa ja hautautua työvaatteisiin. Päässä kaikui päivän jälkeenkin: “Hyvää sitä, hyvää tätä, heh heh.. mukavaa päivänjatkoa, och samma på svenska.” Monotonisuus alkoi hengästyttämään ja turhautuneen tytön jalkoja vipattamaan. Missä oli meno? Ja missä oli meininki? Enemmän rallia kiitos!

Päätin saada ensimmäistä kertaa hyvän rusketuksen ja hain kesäfeissariksi. Löysin useita hyviä järjestöjä ja punnitsin vaihtoehtoja. Greenpeace rohkeana järjestönä ja etenkin ympäristöasiat iskivät minulla voimakkaasti kipinää. Hitusen kuitenkin jännitti ja arvelutti se, että vuosien takainen poikaystäväni, jonka kanssa en ollut juurikaan tekemisissä oli samassa tiimissä töissä: Olikohan nyt ollenkaan fiksua hakea samaan paikkaan? Totesin kuitenkin että riskillä mennään ja tässäpä hänelle mojova yllätys kun pamahdan paikalle! 

Olin päättänyt saada paikan ja kehuin itseni kattoon asti työhakemuksessa. Kehun löyhkä oli itse asiassa niin paha että vähän hävetti, kun saavuin työhaastatteluun. Tunnistin nimittäin myös feissari koordinaattorin vuosien takaisesta grilli-illasta. Olin varmasti tapani mukaan silloinkin kailottanut mielipiteitäni ja ottanut asiakseni valistaa muita. Olin varma että nyt oli katu-uskottavuus kadonnut kuin pieru saharaan. Hän kuitenkin palkkasi minut lähes suorilta käsin ja pian pääsin sonnustautumaan Greenpeacen vihreään.

Koulutus feissaukseen pidettiin huhtikuun liian lämpiminä poutapäivinä. Keräännyimme neljän aloittavan feissarin kanssa kokoushuoneeseen. Olin yllättynyt. En tuntenutkaan heistä ketään! Silmäilin, tihrustin ja tarkistin vielä muutamaan otteeseen. Jep, Turun kyläefekti ei yltänytkään ihan kaikkialle. 

Koulutuksen aikana haaveilin mahtipontisista ja vaikuttavista puheista, joilla ällistyttäisin jokaisen vastaantulijan. Odotin suuria aplodeja ja vuolaiden ihmisten rahatukkoja. Näistä ylevistä harhoistani tipahdin rytinällä alas, kun harjoittelimme keskenämme spiikkausta. Hommahan meni täysillä päin seinää: En saanut omista harakanvarpaistani mitään selvää ja hypistelin lippuslappusiani punaisena kuin joulupallo.

Yritin vielä pelastaa tilannetta improvisoimalla ja sepäs vasta olikin jotain. Improvisoin itseni suoraan toiseen ulottuvuuteen. Sellaiseen ulottuvuuteen missä ei ole alkua, loppua, kronologiaa tai kausaliteetin lakeja. Kun vihdoin tajusin lopettaa minua hävetti, mutta sitäkin enemmän huvitti. Suomalaiseen tyyliin hihittelin yksin hetken, kun muut ilmaisevat kivinaamallaan mokaamiseni olevan ihan ok. Sitten päätin skarpata. 

Koulutuksen lopputunneilla olimme matkalla testaamaan katufeissausta jokirantaan ja homma oli aika saada haltuuun. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä syvään päätyyn. Äkkäsin lähestyvän ihmisen ja päätin kokeilla siipiäni. Herrasmies pysähtyi iloiseen vilkutukseeni ja kiitokseksi tästä oksensin tiskiin kaiken mitä tiesin mertensuojelusta. Mukava mies vielä ilmaisi, että hän lahjoittaa helposti moniin paikkoihin. Ajattelin että ähäskutti, nyt jos koskaan on pakko onnistua! Hän kuunteli kaiken mitä halusin sanoa ja innostui lahjoittamaankin.

Aloitimme rustaamaan lahjoituslappua, kun hän kesken kaiken tajusi olevansa myöhässä kokouksestaan. Hän sanoi tulevansa puolen tunnin päästä takaisin ja katosi viereiseen taloon. Tuijotin hänen peräänsä kuin Lassie. Ööh… tästä ei kyllä puhuttu koulutuksessa. Ei kai se huijannut, kun oli niin mukavakin? Kuinka pöljä oon asteikolla 1-10, jos odotan? Varmaan 10. Kyllä se sieltä tulee!

Jäin feissailemaan samoille sijoille ja kävin muutamia kivoja keskusteluja kunnes tutut kasvot ilmestyivät katukuvaan. Hän oli tullut takaisin! Teki mieli rutistaa miestä, kun olin niin onnellinen! Kirjoitimme lahjoituslapun loppuun ja tajusin, että olin saanut ensimmäisen lahjoittajani! Hykertelin onnesta ja menin intoa täynnä kailottamaan koordinaattorille: “ihmiset on ihania!”. 

Siinä se tapahtui, feissikärpänen puraisi ja rakkaus lajiin syttyi! Kohtasin myös samana kesänä kyseisen herran uudestaan Raumalla ja tunnistin hänet heti. Hämmennyin niin pahasti että meinasin feissata hänet uudestaan, vaikka tarkoitukseni oli vain tervehtiä. Hän tunnisti minut myös. Olisin halunnut kertoa hänelle että hei olit muuten mun ihan ensimmäinen lahjoittaja ja nyt oon saanut jo yli 100! Saatoin jopa tehdäkin niin, tarina (muisti) ei kerro. 

Tapasin sinä kesänä ja myöhemminkin hurjasti erilaisia ihmisiä. Tarinoita feissauksen parista on kertynyt paljon ja osa kohtaamisista toi ihmisiä pysyvästi elämääni. Se on ehdottomasti tämän työn rikkaus: Kaikki ne erilaiset kohtaamiset ja tarinat. Jokainen lahjoittaja inspiroi myös jatkamaan työssä ja toimii konkreettisena muistutuksena siitä miten paljon meitä on täällä, jotka haluavat aktiivisesti rakentaa hyvää huomista.

On ihanaa saada antaa energiaansa ympäristöasioiden puolesta ja toimia aktiivisena sillanrakentajana ihmisten ja Greenpeacen välillä. Maustelisän kaikkeen tuo tietysti kaikin puolin reilu ja leikkisä meininki tiimeissä. Toisin sanoen, täällä jos jossain on parasta räntätä pallon puolesta!

Kiinnostuitko feissaamisesta? Lue lisää ja lähetä työhakemus!