Kansalaistottelemattomuus ei ole ilmiönä uusi, vaan kautta aikojen yhteen kokoontuneet ihmiset ovat saaneet muutoksia aikaan.
Venäjän tsaari Nikolai II vahvisti 12. heinäkuuta 1901 suomalaisia koskevan uuden asevelvollisuuslain, jolla velvoitettiin suomalaisia osallistumaan tsaarin ja Venäjän puolustukseen. Tämä oli jatkoa 15. helmikuuta 1899 annetulle Helmikuun manifestille, jonka tarkoituksena oli lopettaa Suomen laaja autonomia. Sitä vastaan kerättiin suuri adressi, jonka allekirjoitti yli puoli miljoonaa suomalaista – lähes viidennes kaikista suomalaisista. Vuonna 1901 syntyi passiivista vastarintaa organisoiva kagaali, jonka johtoon astui Leo Mechelin.
Uuden asevelvollisuuslain mukaiset kutsunnat alkoivat 1902, mutta yli puolet kutsutuista kieltäytyi menemästä kutsuntoihin. Kutsuntalakot huipentuivat huhtikuun kutsuntamellakkaan. Ratsupoliisit yrittivät pelotella mielenosoittajia, mutta eivät onnistuneet. Kasakat komennettiin paikalle, mutta kuvernööri Mihail Kaigodorov veti kasakat pois suuremman yhteenoton pelossa. Suomalaisia ei koskaan saatu Venäjän armeijaan, ja suomalaisten asevelvollisuus Venäjän armeijassa lopetettiin ennen kuin se oli päässyt kunnolla alkamaankaan. Suomi itsenäistyi 6. joulukuuta 1917.
Tallinnassa 23. elokuuta 1987 ihmiset kokoontuivat Hirvipuistoon osoittamaan mieltään Molotovin-Ribbentropin sopimuksen vuosipäivänä. Järjestäjillä ei ollut aavistustakaan, tulisiko paikalle ketään, mutta arviolta 2000 – 5000 ihmistä osallistui Neuvosto-Viron ensimmäiseen mielenosoitukseen.
Samana vuonna Neuvostoliitto ilmoitti fosforiittikaivosten avaamisesta Virossa, mitä virolaiset nousivat joukolla vastustamaan. Liikehdintä laajeni Latviaan ja Liettuaan ja kasvoi laulavana vallankumouksena tunnetuksi liikkeeksi, joka 23. elokuuta 1989 huipentui 620 kilometriä pitkäksi kahden miljoonan laulavan ihmisen ketjuksi Tallinnasta Vilnaan. 20. elokuuta 1991 Viro itsenäistyi uudelleen.
Greenpeacen aktivistit ripustivat 6. maaliskuuta 2009 Stora Enson pääkonttorin seinälle ison banderollin, jossa luki “tulosvaroitus: 300 vuoden velka metsälle.” Sitä aikaisemmin Greenpeace oli kampanjoinut vuosia pelastaakseen Lapin viimeisiä upeita mutta suojelemattomia luonnonmetsiä, jotka ovat myös elintärkeitä saamelaisten poronhoidolle. Vuonna 2006 luontojärjestöjen esittämät karttarajaukset avasivat kampanjan, jota tukivat ihmiset ympäri Eurooppaa, ja jossa nähtiin useita näyttäviä mielenosoituksia.
Maaliskuun 2009 mielenosoituksen jälkeen oltiin valmiita neuvottelupöytään, jossa olivat Greenpeacen lisäksi Metsähallitus, Lapin liitto, Lapin ympäristökeskus, Paliskuntain yhdistys, Saamelaiskäräjät ja metsäteollisuuden edustajat. 27 lokakuuta 2009 sovittu lopputulos siirsi hakkuiden ulkopuolelle 35 000 hehtaaria luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokasta metsämaata, jotka ovat aiemmin olleet metsätalouskäytössä.
Leo Mechelin ei tiennyt vuonna 1901, että asevelvollisuuslaki kumotaan, Suomi lopulta itsenäistyy ja hänen mukaansa nimetään yksi Helsingin valtakaduista. Kukaan toinen toistaan kädestä pitänyt virolainen, latvialainen tai liettualainen ei voinut tietää vuonna 1989 onko edessä sorto vai uusi aika. Eivätkä Greenpeacen aktivistit banderollia levittäessään voineet tietää, että 350 neliökilometriä upeaa metsää pelastuu.
Kaikkia näitä ihmisiä on yhdistänyt positiivinen päättäväisyys. Oli vallanpitäjä tai muu virallisesti oikeassaolija kuka tahansa, on tilanteita – suuria ja pieniä – jolloin kansalaistottelemattomuus on oikea tie eteenpäin.