Kesä lähestyy odottavissa tunnelmissa. Samaan aikaan kun säätytalolla neuvotellaan maamme uuden hallituksen muodostamisesta, odotellaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta(KHO) päätöstä Suomen ensimmäisessä ilmasto-oikeudenkäynnissä.

Kun Suomen hiilinielujen romahdus viime vuonna kävi ilmi, eikä hallitukselta saatu päätöksiä riittävistä lisätoimista niiden korjaamiseksi, teimme yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa hallintovalituksen. KHO:n päätöksen asiassa pitäisi tulla vielä ennen kesää.

Oikeuden päätöksellä on nyt erityistä merkitystä myös siksi, että valtioneuvostossa vahtivuoro vaihtuu. Pian ilmastolain toteutusta jatkaa uusi hallitus ja mukana hallitusneuvotteluissa on puolueita, jotka ovat valinneet ilmastopolitiikkansa linjaksi änkyröinnin ja jarruttelun – eteenpäin katsovan ja uudistuksia tekevän linjan sijasta. Erityisesti perussuomalaiset ovat väittäneet, että ilmastotoimet tulevat kalliiksi ja vastustaneet ilmastolakiinkin kirjattua 2035 hiilineutraaliustavoitetta.

Hallitusneuvottelukumppaneita yhdistää kuitenkin halu laittaa valtion talous tasapainoon. Pelkällä leikkaamisella tämä ei onnistu, vaan tarvitaan myös tekoja tulevaisuuden talouden eteen. Suomeen voi tulla miljardien sijoituksia vihreään siirtymään, ja työmarkkinajärjestöt ovat laajassa rintamassa vaatineet siihen panostamista. Jos ilmastotoimissa aletaan jarrutella, on viesti sijoittajille, yrityksille ja näiden työntekijöille ristiriitainen: Suomi jarruttelee juuri kun pitäisi kiihdyttää.

Juuri talousasiantuntijat ovatkin peräänkuuluttaneet rohkeita toimia hiilinielujen pelastamiseksi:

1. Talouspolitiikan arviointineuvosto on korostanut ilmastopolitiikan korjausliikkeiden tarvetta erityisesti maataloudessa, metsätaloudessa ja maankäytössä sekä liikenteen verotuksessa.

2. Talousjärjestö OECD:n maaraportin yksi kolmesta pääviestistä Suomen talouden arvioinnissa koski ilmastopolitiikan tehokkuuden parantamista ja metsätalouden sekä muun maankäytön hiilinielun lisäämistä.

3. Suomen valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorossa korostettiin talouden rakenteiden uudistamisen rinnalla päästöjen hinnoittelua ja erityisesti nieluista huolehtimista (kalvo 12).

Nyt myös kansainvälinen energiajärjestö IEA painotti tuoreessa maa-arviossaan, että nielutilanteen tuoma epävarmuus olisi ratkaistava ja hakkuille määriteltävä rajat, jotta tiedetään, mihin varautua energiasektorilla.

Ja vaikka osa hallitusneuvottelupuolueista kuinka änkyröisi vastaan, on muistettava, että myös ympäristötutkijoiden viesti on yhä sama: Suomen hiilinielu jää liian pieneksi hakkuiden takia, ja se uhkaa ilmastolakiin kirjattua 2035-hiilineutraaliustavoitetta.

Petteri Orpo kertoi hallitusneuvottelujen tiedotustilaisuudessa, että “Suomelle tehdään uudistusohjelmaa”, jossa keskeisessä asemassa ovat myös kestävä kasvu, ilmasto ja energia. Jos Orpo on tosissaan uudistusten suhteen ja haluaa jäädä Suomen historiaan pääministerinä, jolla oli selkärankaa kohdata myös kansallisia kipukohtia, on hänen hallituksensa tehtävä viipymättä se, mistä oikeusjutussammekin on kyse: noudatettava lakia. Tarvitaan ilmastolain mukainen valtioneuvoston päätös lisätoimista, joilla Suomen hiilinielut voidaan korjata ja hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä saavuttaa.

Kokoomus on perinteisesti korostanut lakien noudattamista ja puolustanut oikeusvaltiota. Toivomme, että tämä pätee myös ilmasto- ja luontoasioissa.