#suomenmetsät

Tue saamelaisia

Tule mukaan!

“Ja taas mennään.” Se oli reaktioni kuullessani, että Peter Vesterbacka on allekirjoittanut aiesopimuksen edistää Jäämeren ratahanketta yksityisten investointien kautta. Reaktioni osoittautui sopivaksi. Uutisen myötä koko keskustelu ratahankkeen kannattavuudesta, väitetyistä hyödyistä ja varmoista haitoista nousi uudelleen pinnalle, tuntuen paikoin alkavan täysin alusta. Ratahankkeen vastustajia pyydettiin jälleen perustelemaan juurta jaksaen, mikä hankkeessa on vakavinta sekä pohtimaan, josko tässä kuitenkin ylireagoitaisiin.

Ylireagointi on nähtävästi katsojan silmässä. Jäämeren rata voi pahimmillaan merkitä metsäteollisuuden tehostumista, kaivoshankkeita sekä rakennusvaiheesta lähtien peruuttamatonta vahinkoa arktiselle luonnolle. Rata toisi rakennusvaiheesta lähtien vakavia haittoja perinteisille elinkeinoille, erityisesti porotaloutta harjoittaville, joiden maat kaavoitettu reitti halkaisee. Paikoin elinkeino voi syöksyä kannattamattomaksi ja pakottaa saamelaisia kokonaan luopumaan elinkeinon harjoittamisesta.

Muun muassa tästä johtuen, Suomessa asuva kolttasaamelaisyhteisö on ilmoittanut ratahankkeen uhkaavan koko kolttakulttuurin olemassaoloa. Radan tarvetta perustellaan myös sillä, että turismin kasvu on pohjoisessa ollut voimakasta, ja radan avulla turisteja saataisiin vielä lisää. Kuitenkin esimerkiksi Inarissa matkailuyrittäjien keskuudessa on keskustelu, että enempää turisteja alueen kantokyky ei kestä, ja määrän sijaan pitäisi panostaa laatuun.

Saamelaiskäräjät, Saamelaisneuvosto, Kolttien kyläkokous, poronhoitajat ja paliskunnat sekä lukuisat saamelaisjärjestöt ovat ilmoittaneet ykskantaan vastustavansa rataa. Rataa vastaan on järjestetty useita mielenosoituksia. Saamelaisnuoret ovat kymmenissä haastatteluissa kertoneet, että tulevaisuutemme on vaakalaudalla hankkeen takia ja me ansaitsemme parempaa, kuin kasvaa aikuisiksi roikkuen löysässä hirressä. Uutisointia, hypetystä, diskurssia ja julkisuudessa lausuttuja kantoja seuratessa herää helposti kysymys: kuka rataa oikeasti tahtoo?

Tämän kysymyksen esittäessä katseet kohdistuvat nopeasti Lapin kuntayhtymään eli Lapin liittoon, joka kymmenistä ja taas kymmenistä lausunnoista huolimatta löi ratahankkeen maakuntakaavaan. Utsjoen kunta on vastikään antanut moitteet Lapin liitolle, sillä kunta vastustaa ratahanketta ankarasti, mutta Lapin liiton päätöksestä rata on kaavoitettu kulkemaan saamelaisalueen halki. Saamelaiskäräjillä ei tunnetusti ole äänioikeutta Lapin liiton päätöksenteossa.

Keskiviikkoaamuna 22.5. Suomen Saamelaisnuoret ry ja Greenpeace seisoivat Säätytalon edessä muistuttamassa hallitusneuvotteluja siitä, mitä ratahanke saamelaisille tarkoittaisi. Tempaus on jatkumoa vuosia kestäneelle muistuttelun, lausumisen, protestien ja mielenosoitusten janalle.

Haluan alleviivata, mitä se merkitsee nuorelle saamelaiselle. Me elämme elämäämme oppien taitoja, jotka ovat pakkoassimilaatiosta huolimatta säilyneet sukupolvelta toiselle. Taitoja, kulttuuria, tietoa, joiden vuoksi esivanhempamme, isovanhempamme, vanhempamme ja me itse joudumme sukupolvesta toiseen perustelemaan, että meilläkin on oikeus olla olemassa.

Ratahanke ei ole “vain” ratahanke, se on kaikessa massiivisuudessaan kulminoituminen kaikista niistä maankäyttöhankkeista, joiden takia saamelaisia on ajettu ahtaammalle, häädetty ja pakkosiirretty pois kodeistamme. Nuorelle saamelaiselle hanke on muistutus siitä, että vaikka tietoisuus saamelaisten oikeuksista lisääntyisi vauhdilla, samaa vauhtia vastaan on varsin kirjaimellisesti tulossa juna. Että kiskoille on jaksettava nousta, niin monta kertaa kuin hankkeen pysäyttäminen vaatii.

Teksti: Petra Laiti
Kirjoittaja on Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja.

Näytä tukesi saamelaisille ja puolusta pohjoista luontoa yhdessä heidän kanssaan. Allekirjoita tämä kirje nyt.