Mihin me jäimmekään? Ja miten tästä palataan normaaliin? Vai mennäänkö suoraan johonkin  parempaan?

Näitä kysymyksiä pohditaan nyt paitsi kotona ja töissä, niin ennen kaikkea ministeriöissä ja hallituksessa, jonka pitää kesän ja syksyn mittaan tehdä uusia, vaikeita päätöksiä siitä, miten Suomea vähitellen avataan ja luotsataan ulos talouskriisistä, jonka korona aiheutti. 

Päätöstensä tueksi hallitus ja ministeriöt ovat perustaneet erilaisia työryhmiä, joista arvovaltaisinta, muiden analyysia ja ehdotuksia koostavaa valmisteluryhmää vetää valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki.

Eilen valtiovarainministeriö halusi kuulla myös meiltä, mitä asioita korona-kriisin jälkihoidossa tulisi huomioida. Onhan jo laajasti tunnistettu, miten tärkeää on huolehtia, että taloutta korjataan toimin, jotka vauhdittavat myös ilmasto- ja ympäristötoimia.

Meillä oli Hetemäen työryhmälle ja hallitukselle viisi pääviestiä:

  1. Meillä on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa paitsi Suomen myös maailman menoon. Käytetään se hyvin.
  2. Suunnataan vähintään 1-2 miljardia työllistäviin ilmastotoimiin
  3. Varmistetaan, ettei yhdestä kriisistä nousta pahentamalla toisia
  4. Siivotaan haitalliset tuet
  5. Korjataan hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa ja huolehditaan oikeudenmukaisuudesta

Näistä kaikista voit lukea lisää postauksen lopusta. (Päivitys: Lue myös viiden kohdan kirjeemme hallitukselle täältä.)

Korona-rajoitustoimet ovat muuttaneet ja päivittäneet yhteiskunnan ymmärrystä siitä mitä valtio voi tehdä – ja mitä sen tulee tehdä – suojatakseen kansalaisiaan vaaralta: Kun uhka on riittävän suuri, voidaan tehdä jotain, mitä ei ole ennen tehty; voidaan luoda uusia standardeja; voidaan toimia nopeasti. Tämä luo uudenlaisia odotuksia myös ympäristökriisin hoitoon.

Korona-toimet todistivat lain ja sääntöjen voiman: kun oli tärkeää, että yksilöt ja yhteisöt toimivat tietyllä tavalla, ei ohjausta jätetty suositusten tai hintaohjauksen varaan, vaan luotiin selkeät, yksiselitteiset säännöt, perusteltiin ne hyvin ja valvottiin niiden toimeenpanoa – kuitenkin vahvasti oikeusvaltioperiaatteisiin nojaten. Myös näitä oppeja tulee siirtää ilmasto- ja monimuotoisuuskriisien hallintaan.

Ennen kaikkea korona-kriisi muistutti, keitä me olemme: 

  • Olemme hyvinvointivaltio, jolla perusturvaverkot olivat valmiiksi olemassa;
  • Olemme oikeusvaltio, myös kriisin keskellä;
  • Olemme luottamusyhteiskunta, joka kriisin keskellä osasi sysätä valtataistelut sivuun. 

Tämä antaa vahvan pohjan jälleenrakennustoimille, joilla voimme korjata ja vahvistaa turvaverkkoja ja ottaa pikaspurtin kohti fossiilivapaata, kestävää hyvinvointivaltiota.

Noustaan tästä yhdessä – kestävästi ja reilusti!

Allekirjoita vetoomuksemme kestävän elvytyksen puolesta täällä.

Viisi ehdotustamme tarkemmin:

1. Meillä on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa paitsi Suomen myös maailman menoon. Käytetään se hyvin.

Vuoden aikana Suomi on ollut harvinaisen paljon kansainvälisen median otsikoissa. Yhtäältä siksi, että meillä on nuorten naisten johtama hallitus, mikä tasa-arvon merkkipaaluna on monille maille yhä täyttä utopiaa.

Toisekseen, meillä on maailman vahvimpiin kuuluvat ilmastotavoitteet, kiitos kansalaisten, jotka niitä vaativat. Tavoitteiden takana seisoo suomalaisten enemmistö,  mukaan lukien elinkeinoelämä, ay-liike ja kunnat, mikä niin ikään on monille vielä täyttä utopiaa.

Suomi on myös käynnistänyt – jo edellisen hallituksen aikaan, Petteri Orpon johdolla – valtiovarainministereiden kansainvälisen ilmastokoalition ja laatinut periaatteet sille, miten talouspolitiikkaa tulee valjastaa ilmastokriisin selättämiseen. 

Juuri nyt on se hetki, kun näitä periaatteita pitää viedä käytäntöön.

Jos me onnistumme tekemään jälleenrakennuksen niin, että se vahvistaa hyvinvointivaltiota ja samalla vapauttaa meitä fossiilisista polttoaineista ja luontokriisistä, me emme tee vain pienen maan pieniä juttuja, vaan me luomme kipeästi kaivatun kansainvälisen menestystarinan siitä, mitä on hyvinvointi, joka ei riistä luontoa.

2. Suunnataan vähintään 1-2 miljardia työllistäviin ilmastotoimiin

Huolehditaan, että kestävä elvytys ei ole vain kuorrutusta, jota yritetään sirotella päälle lopussa, vaan se on lähtökohta. Tästä saatiin viime viikolla kaksi erinomaista avausta.

Vesa Vihriälän työryhmä nosti esiin keskeisiä kestävän elvytyksen toimenpiteitä, joiden ympärille ilmastopaneelin Markku Ollikainen hahmotteli liitteessään kuusi vihreää elvytyspakettia, koskien

  • rakennusten energiatehokkuutta;
  • sähköisen liikenteen latausinfrastruktuuria;
  • kunnallisia raideinvestointeja;
  • sähköverkkoinvestointeja;
  • merituulivoiman, syvälämmön ja teollisen aurinkoenergian tarjouskilpailuja sekä
  • lämmitystaparemontteja öljystä lämpöpumppuihin.

Näitä kaikkia ja niiden suuruusluokkaa voimme lämpimästi kannattaa – vaikkakin yksityiskohtia voi ja pitää viilata. Alustavan arvion mukaan noin 300 miljoonan elvytystoimet per paketti tarkoittaisi vivutettuna yhteensä yli 3 miljardin investointeja 2-4 vuoden aikana, mittavin työllisyysvaikutuksin.

Huomionarvoista on, että näissä ilmastotoimia tehdään polttoon perustumattomat ratkaisut edellä, mitä vahvasti kannatamme.

Ympäristöministeriön elvytysryhmä esitteli myös oman pakettinsa miljardin euron vihreästä elvytyksestä, joka on pitkälti samansuuntainen, mutta täydentävä, sisältäen toimia myös mm. luontokohteiden kunnostukseen sekä tutkimukseen ja kehitykseen.

Kannatamme myös näitä toimia. Mekin pääsimme kertomaan mielipiteitämme elvytyksestä, kun työryhmässä mukana ollut WWF:n Liisa Rohweder kuuli myös muita ympäristöjärjestöjä.

Se, mihin ideoihin hallitus lopulta tarttuu ja mitä kesäkuun lisätalousarviossaan ja elokuun budjettiriihessään lopulta päättää, onkin sitten ihan eri asia. Mutta tärkeää olisi, että isojen, teollisten toimien lisäksi tuettaisiin asioita, jotka näkyvät ihmisten arjessa. Täsmätoimia, kuten:

  • Luonnonsuojelurahojen nosto kansallispuistojen perustamiseen ja metsiensuojeluun.
  • Kestävän kulutuksen palveluseteli, jollaista Li Andersson ehdotti vappupuheessaan;
  • Jalkautuvien energianeuvojien kansallinen ohjelma, mikä yhdistettynä energiaremonttien valtiontakauksiin avaisi kriittisiä pullonkauloja taloyhtiöissä; sekä
  • Pyöräilyn edistämistoimien investointipaketti, Pyöräilyliiton ehdotusten pohjalta,  täydentämään julkisen liikenteen tukia.

3. Varmistetaan, ettei yhdestä kriisistä nousta pahentamalla toisia

Isossa kuvassa on tärkeää, että elvytystoimet kokonaisuudessaan tukevat reilua siirtymää kohti fossiilivapaata, entistä vahvempaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Ympäristöministeriön elvytysryhmä esittääkin, että kaikkia elvytystoimia tulisi tarkastella myös niiden ilmasto- ja luontovaikutusten näkökulmasta.

Hallituksen tuleekin ottaa työryhmän laatima kriteeristö käyttöön ja perustella erityisesti jälleenrakennusvaiheen päätökset niiden valossa.

Toimille, jotka ovat ristiriidassa, mutta joiden toteutusta puoltavat muut painavat syyt, on esitettävä korjaavia toimia. Esimerkiksi Ranskassa hallitus on asettamassa lentotuille ehdoksi, että lyhyitä, junalla korvattavia kotimaan lentoja kielletään. Radikaali ajatus, mutta tällaisia toimia kannattavat myös suomalaiset. Euroopan investointipankin (!) selvityksen mukaan suomalaisista peräti 59 % kannattaa lyhyiden lentojen kieltämistä. 71 % suomalaisista kannattaa lentoveroa, mitä koskeva kansalaisaloite odottaakin eduskunnassa jo käsittelyään. Ihmiset kaipaavat lentoalalle ilmastorajoituksia ja nyt niitä olisi hyvä aika ottaa käyttöön, vastapainona muhkeille valtiontuille.

Valtion kehitysyhtiö VAKE:lle on kaavailtu roolia ilmastoelvytykseen ja se voikin tuoda arvokkaan, puuttuvan palan ilmastorahoitukseen. Alustavien hankeaihioiden perusteella VAKE:n salkun painotus on kuitenkin erittäin vahvasti biotalouspainotteinen (mukaan lukien 11 erilaista biojalostamohanketta), joten on tärkeää, että myös tämä hankesalkku läpäisee kestävyys- ja tarkoituksenmukaisuustarkastelun.

Mitä tulee teollisuushankkeisiin yleisemmin: talouskriisin keskellä, meillä ja muualla, saattaa nousta vaatimuksia edistää teollisuusinvestointeja ‘hinnalla millä hyvänsä’. On kuitenkin selvää, että Suomella ei ole mitään syytä madaltaa ympäristölupakriteerejä tai niiden tulkintaa tai joustaa nielujen lisäämistavoitteesta – edes talouskriisissä. Sen sijaan Suomen kannattaa houkutella investointeja sillä, että luomme entistäkin vakaamman ja ennustettavamman investoinympäristön aidosti kestäville ratkaisuille.

4. Siivotaan haitalliset tuet jälleenrakennuksen vauhdittamiseksi ja rahoittamiseksi 

Nyt mietitään rahan jakoa, elvytystoimia, mutta elokuun budjettiriihessä tehdään päätöksiä myös siitä, miten kirstua kerrytetään. Tässä ajankohtaiseksi tulee väistämättä haitallisten tukien alasajo.

Ympäristölle haitallisten tukien määrä on Suomessa valtiovarainministeriön oman laskutavan mukaan yhä 3,6 miljardia euroa vuodessa. Näistä erityisen ajankohtaista olisi

  • Ajaa alas turpeen verotuki, mitä myös Vihriälän raportti suosittelee;
  • Poistaa fossiilituet teollisuudessa, maataloudessa ja liikenteessä sekä verotuet sähkön ja lämmön yhteistuotannolta (ks. VM:n tilaama selvitys)
  • luopua päästökauppakompensaatiosta, joka on alusta asti ollut hyvin kyseenalainen tuki.

Lisää karsittavaa ja uudistettavaa löytyy muun muassa Partasen yritystukityöryhmän loppuraportista sekä YM:n luonnon monimuotoisuudelle haitallisten tukien selvityksestä.

Helppoahan tukien alasajo ei koskaan ole ja on selvää, että se pitää tehdä oikeudenmukaisesti ja fiksusti, mutta näistä kaikista on puhuttu jo pitkään, niiden muuttamiseksi on esitetty lukuisia ratkaisuja ja nyt on oikea aika uudistaa tukia haittojen ylläpitämisestä uutta vauhdittaviin. Saada liikkelle ilmastomiljardi ongelmista ratkaisuihin. 

5. Vahvistetaan hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa ja huolehditaan oikeudenmukaisuudesta

Kriisistä aiheutuva lasku tulee jakaa sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, muun muassa

  • korjaamalla verojärjestelmän tiedossa olevat ongelmat eli pysäyttämällä verovälttely; 
  • varmistamalla, että ilmastotoimet eivät lisää taloudellista eriarvoisuutta;
  • huolehtimalla, että jälleenrakennustoimet kaiken kaikkiaan vahvistavat hyvinvointiyhteiskuntaamme (koskien mm. sosiaali-, terveys-  ja opetustoimen riittävä resurssointia ja palkkoja).