Viime viikolla EU-maiden ministerit vahvistivat tukevansa vuoteen 2030 ulottuvaa biodiversiteettistrategiaa. Kyseessä on tärkeä periaatepäätös, sillä maailman monimuotoisuuden tila on hälyttävä. Tämä on tärkeä askel siihen, kun maat ensi vuonna neuvottelevat YK:n monimuotoisuussopimuksen uusista tavoitteista. Suomen tulee aloittaa työ monimuotoisuuden suojelemiseksi myös paikallisesti.

Viime perjantaina EU-maiden ministerit vahvistivat tukevansa Euroopan komission keväällä esittämää uutta strategiaa Euroopan biodiversiteetin tilan parantamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Strategian tukeminen on tärkeä poliittinen signaali.

Uusi biodiversiteettistrategia on erittäin tärkeä, ja se linkittyy läheisesti moniin muihin EU:n käynnissä oleviin prosesseihin, kuten metsästrategiaan, yhteiseen maatalouspolitiikkaan, uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin kestävyyskriteereihin sekä nk. LULUCF-asetukseen. Nämä kaikki tulevat päätettäväksi viimeistään ensi vuoden aikana.

Suomen tulee tukea vahvaa biodiversiteettistrategiaa, jolla varmistetaan luonnonvarojen kestävä käyttö, suojelu ja ennallistaminen niin Euroopassa kuin sen rajojen ulkopuolellakin. Kuten ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen toteaa valtioneuvoston tiedotteessa: luonto ei odota eikä luonnon kanssa voi neuvotella.

 Luonnontilaisen kaltaista vanhaa metsää Paltamossa UPM:n hakkuusuunnitelmakohteella. Kuvan metsä on uhanalaisten lajien elinympäristö ja täyttää FSC-metsäsertifioinnissa aina säästettävän metsän määritelmän. 28. lokakuuta 2020 UPM aloitti silti hakkuut metsässä. Greenpeacen puututtua asiaan hakkuu keskeytettiin.
Luontokadon torjunta edellyttää vanhojen metsien suojelua. Kuva: Ari Aalto

Miksi vahva biodiversiteettistrategia on tärkeä?

Maailman monimuotoisuuden tila on hälyttävä. YK toteaa uudessa monimuotoisuusraportissaan, että olemme epäonnistuneet kaikissa tavoitteissamme pysäyttää monimuotoisuuden väheneminen maailmassa.

Maa- ja merialueiden lisääntynyt käyttöpaine, luonnonvarojen liiallinen hyödyntäminen, saastuminen, vieraslajit ja ilmastonmuutos ovat tämän epäonnistumisen taustalla. Lisäksi monimuotoisuus- ja ilmastokriisit linkittyvät toisiinsa, toinen toisiaan vahvistaen. Ilmastonmuutos nopeuttaa nykyisten elinympäristöjen tuhoutumista kuivuuden, tulvien ja maastopalojen kautta, ja samaan aikaan luonnonvarojen kestämätön käyttö kiihdyttää ilmastonmuutosta, esimerkiksi vähentämällä hiilinieluja ja tuottamalla lisää päästöjä. 

Muutos on nähtävissä kaikkialla, ja sukupuutto uhkaa laajempaa lajijoukkoa kuin koskaan aiemmin. Viimeisen 40 vuoden aikana luonnonvaraisten kasvien ja eläinten määrä on pienentynyt 60 prosenttia ihmisen toiminnan seurauksena, selviää WWF:n tuoreesta selvityksestä. Samaa viestiä toistaa myös valtioidenvälinen tiedepaneeli IPBES, joka totesi viimeisimmässä raportissaan, että ellemme muuta ratkaisevasti toimintatapojamme, emme tule saavuttamaan tavoitteita luonnon suojelemiseksi ja luonnonvarojen kestäväksi käytöksi vuoteen 2030 mennessä.

Myös Suomen biodiversiteettistrategian loppuarvio  on karua luettavaa: monimuotoisuuden väheneminen näkyy myös meillä. Uhanalaisten lajien määrällä mitattuna heikkeneminen on jopa nopeutunut. Suomessa eniten uhanalaisia lajeja ja elinympäristöjä on metsä- ja perinneympäristöissä. EU biodiversiteettistrategiassa erityisen tärkeää onkin tavoite suojella tiukasta Euroopan viimeiset vanhat ja ikimetsät vuoteen 2030 mennessä.

Syksyllä 2019 avohakattua ja aurattua luonnontilaista satoja vuosia vanhaa ikimetsää Pohjois-Sallassa.
Hakkuu samassa metsässä jatkui vuonna 2020. Hakkuissa hävitettiin kymmeniä uhanalaisten ja punaisen listan lajien esiintymiä. Kuva: Jani Sipilä / Greenpeace.

Mistä EU:n biodiversiteettistrategiassa on kyse?

Strategian nimi, ”Luonto takaisin osaksi elämäämme”, on lupaava. Strategia korostaa, että meidän täytyy tuoda monimuotoisuuskysymykset kiireellisesti osaksi kaikkea yhteiskunnallista toimintaa.

Strategia ehdottaa mm. seuraavaa:

  • Suojelun kehittäminen: suojelualueverkoston kehittäminen ja laajentaminen sekä luonnon ennallistamissuunnitelman laatiminen. Tämä pitää sisällään suojelualan nostamisen 30 prosenttiin niin maa- kuin merialueilla siten, että 10 prosenttia on tiukasti suojeltu. Tällä hetkellä vain vain kolme prosenttia maa-alueista ja yksi prosentti EU:n merialueista on tiukasti suojeltu. EU:n jäljellä olevat aarnio- ja ikimetsät tulevat tiukan suojelun piiriin.
  • Luonto takaisin maatalousmaille. Tavoite on mm. vähentää kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä 50 prosenttia, siirtää vähintään 10 prosenttia maatalousmaasta ylläpitämään monimuotoisia maisemapiirteitä ja lisätä luomutuotannon alaa 25 prosenttiin viljelyalasta.
  • Maaperän ja maaperäekosysteemien suojelu ja ennallistaminen. Maaperä on tärkeä uusiutumaton luonnonvara, jonka huonontumisella on huomattava vaikutus ympäristöön ja talouteen. Maaperä on myös tärkeä hiilivarasto. Komissio päivittää vuonna 2021 toimenpiteitä, joilla on tarkoitus turvata maaperän hedelmällisyys, vähentää eroosiota ja lisätä orgaanista ainesta.
  • Euroopan metsien lisääminen. Tämä tehdään osana vuonna 2021 tehtävää ehdotusta EU:n metsästrategiaksi. Tavoite on istuttaa kolme miljardia uutta puuta ekologisia periaatteita noudattaen vuoteen 2030 mennessä.
  • Arvioida biomassan tarjonta ja kysyntä EU:ssa ja maailmanlaajuisesti osana energiantuotantoratkaisuja.
  • Meriekosysteemien suojelu ja ennallistaminen. Tavoite on varmistaa merten luonnonvarojen kestävä käyttö, ja saada laittomille käytännöille nollatoleranssi. EU sitoutuu myös ponnistelemaan maailman merten suojelun puolesta YK:n merisopimusneuvotteluissa ja Eteläisen jäämeren suojelukomissiossa. Tutkijoiden mukaan vähintään 30 prosenttia meristä pitäisi rajata kokonaan teollisen toiminnan ulkopuolelle vuoteen 2030 mennessä, mutta nykyisin esimerkiksi tuhoisa tehokalastus on mahdollista jopa mertensuojelualueilla.

Lisäksi toimenpiteitä listataan makean veden ekosysteemien suojelemiseksi ja tilan ennallistamiseksi, kaupunkialueiden viherryttämiseksi, saastumisen vähentämiseksi sekä haitallisten vieraslajien torjumiseksi. Strategiassa halutaan myös tehdä yritystoiminnan ympäristövaikutuksista läpinäkyvämpiä.

Nämä toimenpiteet ovat kattavia ja kannatettavia. Haaste tulee olemaan se, kuinka nämä saadaan vietyä käytäntöön. Tämä haaste on EU:ssa tiedossa ja siihen haetaan ratkaisuja. Samalla on myös tarkoitus tehostaa EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa ja valvontaa.

Näkymä Svalbardissa, Arktiksella. Greenpeacen tutkijat ja aktivistit matkustivat syyskuun lopussa Arktikselle dokumentoimaan historiallista jääminimiä ja tutkimaan alueen lajistoa. Hyvinvoivat meret sitovat ja varastoivat hiiltä ilmakehästä. Tutkijoiden mukaan Arktis on yksi eniten suojelua tarvitsevista alueista, sillä sen vaikutus ilmastoon on suuri. Kuva: Daniella Zalcman / Greenpeace.

Mitä meidän tulisi tehdä?

Luonnon monimuotoisuus ja sen tila pitäisi olla tärkein päätöksentekoamme ohjaava kompassi. 

Ekosysteemien tila muodostaa nimittäin reunaehdot myös omalle selviytymisellemme. Monimuotoiset metsät, meret ja suot ovat tärkeimmät liittolaisemme niin ilmastonmuutoksen kuin pandemioidenkin torjunnassa. Ja, koska talous kiinnostaa, niin monimuotoisuuden ohittaminen kurjistaa myös pankkitiliä. Vakuutusyhtiö Swiss Ren mukaan yhtä viidestä maailman valtioista uhkaa ekosysteemien romahtaminen ja tällä on huomattavia taloudellisia seuraamuksia. Lisäksi yli puolet maailman bruttokansantuotteesta riippuu hyvin toimivista ekosysteemeistä.

Viimeistään yllä olevista esimerkeistä pitäisi käydä selväksi, että kun puhumme luonnon monimuotoisuuden häviämisestä, tai ilmastonmuutoksesta, emme puhu ympäristöongelmista. Puhumme eksistentiaalisesta uhasta, joka koskettaa ennen kaikkea meitä itseämme, ja kaikkea sitä, mitä rakastamme.

Joku voi vielä muistaa, että luontokato piti taklata jo vuoteen 2010 mennessä, ja sitten 2020 mennessä. Nyt, vuonna 2020, kun luontokato entisestään vain kiihtyy, olemme asettamassa takarajaa vuoteen 2030. ”Aina on kymmenen vuotta lisää aikaa”, kunnes ei enää ole. Toivon sinun, minun, lapseni ja meidän kaikkien puolesta, että tulevalla vuosikymmenellä todella laitamme luonnon takaisin osaksi elämäämme.

Suomen tulee tukea vahvaa EU-biodiversiteettistrategiaa. Suomi tulisi myös johtaa maailman merten suojelua EU:ssa ja YK:ssa. Vahva YK:n mertensuojelusopimus on ainutkertainen mahdollisuus suojella elämää maailman merillä, ja sen toteutumiseksi tarvitaan poliittista johtajuutta etenkin ulkoministeri Pekka Haavistolta.

Paikallisesti hyvä alku olisi, jos Suomen eduskunta antaisi Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteelle sen ansaitseman tuen ja kieltäisi lajikatoa lisäävät avohakkuut yhteisissä metsissämme.