Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittamisesta tulee lauantaina 12.12. kuluneeksi viisi vuotta. Vuosipäivää juhlistetaan korkean tason Climate Ambition Summit -ilmastohuippukokouksella, joka kokoontuu virtuaalisesti.
Juuri sitä ennen, torstain ja perjantain huippukokouksessaan, Euroopan unionin jäsenmaiden johtajien on määrä hyväksyä EU:lle uusi 2030 ilmastotavoite. Ajoitus ei ole sattumaa: Pariisissa päätettiin, että maiden tavoitteita tarkastellaan ja parannetaan viiden vuoden välein, joten EU on tuomassa oman päätöksensä maaliin viime metreillä.
Uusikaan tavoite ei ole linjassa 1,5°C lämpenemisrajan kanssa
Pariisin ilmastosopimus tähtää siihen, että maailman keskilämpötilan nousu saataisiin rajoitettua 1,5 asteeseen. Pieneltä kuulostava luku, mutta jo puoli astetta enemmän tarkoittaisi huomattavasti suurempia ongelmia ja menetyksiä maailmanlaajuisesti.
YK:n ympäristöohjelman mukaan päästöleikkauksia tarvittaisiin nyt 7,6 prosentin vuositahdilla globaalisti. EU-johtajat ovat kuitenkin päättämässä vain 55 prosentin päästövähennyksistä vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Sekä Suomen ilmastopaneelin että riippumattoman Climate Action Trackerin arvioiden valossa tämä ei riitäkään EU:n panokseksi 1,5 asteen lämpenemisrajan saavuttamiseen. Climate Action Tracker arvioi, että tarvitaan vähintään 65 prosentin päästövähennystavoite yhdistettynä ilmastotoimien tukemiseen haavoittuvissa maissa, jotta EU:n 2030 tavoite olisi linjassa Pariisin sopimuksen kanssa.
Tanska ja Ruotsi ovat kannattaneet 65 prosentin päästövähennystavoitetta. Euroopan parlamentti haluaisi tavoitteeksi 60 prosentin päästövähennyksen – mille Suomikin on ollut suopea. Kannatusta vahvemmalle tavoitteelle ei kuitenkaan ole ollut riittävästi, joten luku jää 55 prosenttiin.
55 prosentin päästövähennys paperilla saattaa olla vain 50,5 prosenttia todellisuudessa
Nyt loppusuoralla väännetään vielä siitä, heikennetäänkö tavoitetta entisestään muutamalla nykymuotoinen päästövähennystavoite nettopäästövähennystavoitteeksi, jolloin osa päästövähennyksistä voitaisiin korvata laskennallisilla nielujen lisäyksillä. Tällöin tavoite näyttäisi isommalta paperilla mutta mahdollistaisi pienemmät todelliset päästövähennykset. 55 prosenttia paperilla voi komission omien arvioiden valossa jäädä vain 50,5 – 52,8 prosentin päästövähennyksiksi. Loput laskettaisiin epävarmojen, laskennallisille kikkailuille alttiiden nielulisäyksien varaan.
Tämä ei jääkään enää sitten kauas siitä, mitä kohti EU on jo kulkemassa joka tapauksessa: komission mukaan EU on jo tehdyin päätöksin matkalla kohti 45 prosentin päästövähennyksiä – tai jopa 50 prosentin vähennyksiä, arvioi ajatuspaja Sandbag (nyk. Ember), joka huomioi analysissään myös kansalliset päätökset hiilen alasajosta.
Ilmastopäätös muiden päätösten panttivankina
EU:n 2030 ilmastotavoitteen päivittämisestä on puhuttu nyt se viisi vuotta, mitä Pariisin sopimuksen allekirjoittamisesta on kulunut. Vaikka prosessin saaminen vihdoinkin maaliin näyttää todennäköiseltä, ei se täysin varmaa ole. Unkari ja Puola pelaavat vielä irvokasta ja vastenmielistä uhkapeliä, jossa ne eivät hyväksy ilmastotavoitetta ennen kuin niiden vaatimuksiin rahoituspuolella suostutaan. Maat vastustavat periaatetta siitä, että EU:n elvytysvarojen käyttö sidotaan oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen.
Laajempi joukko Itä-Euroopan maita vaatii lisäksi teknologianeutraliuuden periaatetta EU-varojen käyttöön. Tausta-ajatuksena on, että varoja voisi käyttää myös muun muassa kaasuinvestointeihin. Toivoa sopii, että EU-johtajat eivät tähän taivu, sillä ilmastokriisin keskellä fossiilikaasuun tai muihin muka-vihreisiin ratkaisuihin ei tulisi EU-varoja ohjata.
Eli mitä – torille vai ei?
EU:n olemassa oleva 2030 ilmastotavoite on 40 prosenttia, joten 55 prosenttia (paperilla) toisi siihen toki selvän parannuksen. Samalla se olisi kuitenkin EU:lta tietoinen päätös hylätä Pariisin sopimuksen 1,5°C lämpenemisrajan mukainen polku.
Onkin selvää, ettei uuteenkaan tavoitteeseen ole mitään syytä tuudittautua, vaan tahtia on kiristettävä kaikin keinoin entisestään. Lisäksi se, kuinka vahvaksi 2030 tavoite lopulta muodostuu, tarkentuu, kun neuvosto ja parlamentti alkavat yhteensovittaa kantojaan EU:n ilmastolaista ja tavoitetta viedään toteutukseen.
Edelläkävijämaat, jotka haluavat kääntää väistämättömän muutostarpeen mahdollisuuksiksi, etenevät suosiolla nopeampaan tahtiin. Tanska tähtää 70 prosentin päästövähennyksiin 2030 mennessä, Suomi hiilineutraliuuteen 2035 mennessä (mikä 2030 päästövähennyksinä tosin jää jälkeen Tanskasta). Suomen kansallinen tavoite perustuu Suomen ilmastopaneelin suositukseen ja sen takana seisoo suomalaisten vahva enemmistö.
EU:sta irronnut Iso-Britannia, joka isännöi tulevan lauantain virtuaalihuippukokousta yhdessä YK:n ja Ranskan kanssa, ilmoitti viime viikolla pääministerinsä suulla tähtäävänsä 68 prosentin päästövähennyksiin 2030 mennessä jättäen EU:n näin selvästi jälkeensä. Aivan kuten Suomessa, myös Britannian kansallinen tavoite perustuu maan tiedepaneelin (Climate Change Council) suositukseen.
Suomella näytön paikka
Lauantain virtuaalihuippukokouksessa Suomea edustaa pääministerimme. Kokouksen on määrä olla lähtölaukaus ilmaston supervuodelle 2021 ja Iso-Britannian vuoden päästä isännöimmälle COP26-kokoukselle, johon mennessä muun muassa Kiinan ja Yhdysvaltojen odotetaan tarkentavan seuraavat askeleensa.
Suomeen ja Pohjoismaihin kohdistuukin nyt isoja odotuksia: Onko meillä vuoden päästä jo esitellä konkreettisia, innostavia näyttöjä siitä, miten fossiilivapaasta hyvinvoinnista ja maailman vahvimpiin kuuluvista ilmastotavoitteista tehdään totta?
#SuomiJohtaa vai Suomi sutii?
P.S. Vielä ehdit muistuttaa pääministeriämme twiiteillä puolustamaan mahdollisimman vahvaa 2030 ilmastotavoitetta.