Fortumin tytäryhtiö Uniper ilmoitti viime viikolla, että yhtiö haastaa Alankomaat oikeuteen maan uuden hiilikieltolain vuoksi. Aiheesta on keskusteltu paljon suomalaisessa mediassa. Tarkastimme kuusi väitettä, joita kanteesta on esitetty.
VÄITE 1: Alankomaat on luvannut maksaa korvauksia vain kahdelle hiilivoimalalle viidestä. Uniper jää ilman korvauksia. (HS pääkirjoitus 17.4)
Väärin. Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta puuttuu konteksti.
Alankomaiden hiilikieltolaki hyväksyttiin Senaatissa 10.12 2019. Hieman reilu viikko tämän jälkeen, 20.12.2019 maan korkein oikeus teki päätöksen niin sanotussa Urgenda-tapauksessa. Tämä pakotti Alankomaat muiden muassa vähentämään päästöjään 25% vuoden 1990 tasoon verrattuna vuoden 2020 loppuun mennessä.
Vattenfallin korvauksia saanut hiilivoimala, Hemweg 8, tulikin sulkea tammikuussa 2020. Tästä pikaisesta sulkemisesta myös maksettiin korvauksia.
Myös Riverstone on mahdollisesti saamassa korvauksia siksi, että voimala menisi kiinni jo ennen vuotta 2030. Tätä mahdollisuutta tarjottiin myös RWE:lle sekä Uniperille. Syyskuussa 2020 Alankomaiden hallitus pyysi kaikilta hiiliyhtiöiltä tarjouksia hiilivoimalan aiemmasta sulkemisesta.
Tarjolla oli maksimissaan 328 000 euron korvaus megawattitunnilta. Uniperin voimalan, Maasvlakte 3:n kapasiteetti on 1070 MW, eli kokonaisuudessaan tarjous olisi ollut noin 350 miljoonan euron luokkaa.
Yhdysvaltalainen Riverstone tarttui tarjoukseen. RWE ja Uniper ei.
Lopuksi on syytä kysyä kenen korvauksia tulisi oikein maksaa? Kansalaisten vai fossiiliyhtiöiden? Esimerkiksi pelkästään Fortumin ja Uniperin hiilivoimaloiden päästöt aiheuttivat vuonna 2016 laskennallisesti yli kolmesataa ennenaikaista kuolemaa ja 340 miljoonan euron arvoiset terveydenhuoltokustannukset
VÄITE 2: Uniperin näkemyksen mukaan laki on epätasapainoinen, koska se estää Uniperia harjoittamasta omistajan oikeuttaan, mutta ei myöskään tarjoa korvausta siitä. (Helsingin Sanomat 16.4)
Laki tarjoaa Uniperille mahdollisuuden polttaa hiiltä vielä vuoteen 2030 asti. Alankomaiden hiilikieltolakia voi hyvin verrata Suomen vastaavaan, vuonna 2019, säädettyyn lakiin. Myös Suomessa yhtiöt saivat yli kymmenen vuoden siirtymäajan hiilivoimaloiden sulkemiseksi.
Myös Suomessa pohdittiin kiellon tasapainoisuutta ja korvauksia. Suomessa perustuslakivaliokunta totesi seuraavaa:
“Perustuslakivaliokunta on antanut esityksen arvioinnissa erityistä merkitystä sille, että rajoitus kohdistuu kaikkiin energialaitoksiin yleisesti ja lain voimaantulo ajoittuu noin 10 vuoden päähän, vuoteen 2029. Kyse on siis pitkästä siirtymäajasta, joka mahdollistaa toiminnan uudelleenjärjestämisen ennen rajoitusten voimaantuloa. Perustuslakivaliokunta katsoo, että kokonaisuutena arvioituna ehdotetut omaisuudensuojan rajoitukset ovat paitsi hyväksyttäviä myös oikeasuhtaisia, ennen kaikkea esityksen ilmasto- ja ympäristönsuojeluun liittyvien tavoitteiden ja siten perustuslain 20 §:n kannalta.”
Tämä koskee tietenkin Suomea, mutta kuten sanottua: hiilikieltolait kummassakin maassa ovat hyvin samanlaisia.
Ympäristö-ja ilmasto-oikeuteen erikoistunut kansainvälinen järjestö Client Earth analysoi jo vuonna 2019 kanteen oikeudellisia perusteita. Client Earthin Alankomaiden hallitukselle toimittaman lausunnon mukaan Uniperilla ei ole perusteita kanteelle ja kanteen puolesta esitetyt argumentit ovat virheellisiä.
VÄITE 3: “Yhtiöltä saamani tiedon mukaisesti oikeustoimilla ei pyritä Hollannin lain kumoamiseen, eikä yrityksen johto kiistä Hollannin valtion oikeutta säädellä asiassa” (Ministeri Tytti Tuppurainen, Yle 16.4)
Uniper esitti uhkauksen välimiesoikeudesta jo siinä vaiheessa kun lakia oltiin vasta säätämässä. Näin ECT-sopimuksen tarjoama mahdollisuus välimiesoikeudenkäyntiin toimii: uhkausta voidaan käyttää ja käytetään ennakoivasti estämään fossiiliyrityksille haitallisen sääntelyn voimaan tulemista. Kuten Forbes kirjoitti joulukuussa 2019:
“Plans to phase out the use of coal in The Netherlands may be in jeopardy as a result of threatened legal action by the coal plants that would be affected. The legislation has already been passed by the country’s lower house, and tomorrow, December 3, the Dutch Senate will take up the issue. The Senate much assent to the legislation in order for it to become law. But an increasing number of senators are becoming worried that Dutch taxpayers may be on the hook for compensating for the closures.”
Fortum ja Uniper väittää, että tavoitteena ei ole hidastaa hiilestä luopumista. Uniperin ja RWE:n toiminnalla kuitenkin pyrittiin 1) vaikuttamaan hiilikieltolakiin ja 2) tekemään hiilestä luopumisesta kalliimpaa.
VÄITE 4: ECT:n puitteissa nostetuista ja välimiesmenettelyyn menneistä riitatapauksista ylivoimainen enemmistö koskee uusiutuvan energian investointeja. Nekin voivat kärsiä siitä, että kansalliset ratkaisut muuttuvat äkillisesti. (HS pääkirjoitus 17.4)
On totta, että suuri osa ECT-sopimuksen puitteissa nostetuista kanteista koskee uusiutuvaa energiaa. Tällä ei kuitenkaan voi perustella Uniperin Alankomaita vastaan nostamaa kannetta.
Toiseksi, nimenomaan fossiilisiin liittyvät kanteet ovat ilmastokriisin ratkaisun kannalta oleellisimpia. Fossiilisten alasajo on välttämätöntä ilmastokriisin ratkaisemiseksi.
Greenpeacen kanta on, että EU:n jäsenmaiden yhdessä tai tarvittaessa erikseen on hylättävä koko sopimus. Se on lähtökohtaisesti epäreilu ja tarjoaa yrityksille sellaisen oikeudellisen ohituskaistan, jota kansalaisilla ei ole käytössä.
VÄITE 5: Toinen energiayhtiö, saksalainen RWE, on jo esittänyt miljardiluokan korvausvaatimuksen kahden voimalansa sulkemisesta Alankomaissa. Uniper valitsi toisen tien: se haluaa selvittää, sopiiko Alankomaiden päätös kansainväliseen energiaperuskirjaan ECT:hen. (HS pääkirjoitus 17.4)
Väärin. Uniperin tie on RWE:n tie.
Se ero kanteissa on, että Uniper haastaa Alankomaat myös paikallisessa tuomioistuimessa eikä ole vielä ilmoittanut julkisesti korvaussummaa.
VÄITE 6: FOSSIILISESTA ENERGIASTA on päästävä irti. Alankomaiden tapauksessa unohtuu kuitenkin kokonaiskuva: maa ei aio kutistaa päästökiintiötään hiilivoimaloiden sulkemisen vuoksi. Saastutusoikeudet menevät ehkä muualle. (HS pääkirjoitus)
Helsingin Sanomat viittaa kirjoituksessaan niin sanottuun päästökaupan vesisänkyilmiöön – eli kun patjaa painetaan yhdestä kohtaa, se pullistuu toisesta päästä. Tämä ilmiö on enemmän myytti kuin fakta. Vesisänkyilmiötä on entisestään puhkottu ottamalla käyttöön markkinavakausvaranto.
Kaikki päästöoikeudet eivät mene automaattisesti kaupaksi, ja päästöoikeuksista onkin ollut vuosien ajan ylitarjontaa. Tämän vuoksi päästökaupassa otettiin hiljattain käyttöön markkinavakausvaranto, joka poistaa markkinoilta käyttämättömiä päästöoikeuksia. Varantoon siirretään päästöoikeuksia markkinoilta suhteessa käyttämättömiin oikeuksiin, josta oikeuksia mitätöidään lopullisesti vuodesta lähtien 2023.
Yksinkertaistaen: mitä enemmän varannossa on päästöoikeuksia, sitä enemmän niitä myös mitätöidään. Hiilivoimaloiden sulkeminen lisää päästöoikeuksien ylitarjontaa ja kasvattaa siten mitätöitävien päästöoikeuksien määrää. Sama yksinkertainen sääntö pätee siis edelleen: hiilenpoltosta aiheutuvat päästöt vähenevät vähentämällä hiilenpolttoa.